Tymppis oli jälleen lukittuna maanalaiseen katakombiinsa, jossa hän riuhtoi kahleitaan hirmuisen vimman vallassa. Hänelle ei ollut syötetty lihaa eikä luuta kolmeen päivään ja hänen valtaisat lihaksensa suorastaan kerjäsivät veristä ja proteiinipitoista ihmislihaa. Karjunta oli karmivaa kuultavaa kovimmallekin ihmishirviölle, saati sitten hintelälle Eskolle, jonka tehtäväksi oli langennut villiintyneen Tymppiksen syöttäminen ensimmäistä kertaa kolmeen päivään.
Oli tietysti enemmän kuin selvää, että nälkäinen Tymppis villiintyisi nähdessään Eskon, jolla olisi muuassaan pari mehevää ruumista. Juuri niin siinä kävikin. Kun Esko toi ruumiit Tymppiksen näköpiiriin, alkoi Tymppis reuhtoa ja viuhtoa hirmuisesti. Tymppis heittäytyi kaltereita vasten ja ne taipuivat uhkaavasti. Esko suorastaan pelästyi nähdessään raivopäisen Tymppiksen ruumiilliset voimat itse teossa.
Esko säilytti kuitenkin mielenmalttinsa. Hän oli toki hintelä kääpä, mutta hänen rinnassaan sykki urhea sydän - niin hän ainakin itselleen uskotteli. Tymppiksen kanssa puuhaillessa oli rohkeus totisesti tarpeen. Niin karmivaa petoa ei ole maailma ennen nähnyt. Tymppiksen kamaluus ylittää jokaisen inhimillisen olennon käsityskyvyn.
Kun Esko sitten toimitti ruumiit Tymppikselle - tätä varten vankilaan oli rakennettu erityinen mekanismi - ryntäsi Tymppis heti ruhojen kimppuun ja alkoi raadella niitä kammottavilla torahampaillaan. Veri roiskui ylt'ympäriinsä kun Tymppis repi ruhoista paksuja kimpaleita, jotka hän sitten nielaisi miltei kokonaisina. Eskoa puistatti moinen näytelmä. Oikeastaan Esko oli kauhun vallassa.
Jotain kiehtovaa tuossa hirviömäisessä olennossa kuitenkin oli. Esko ei voinut olla ihailematta sitä villiä voimaa, sitä primitiivistä vimmaa, jolla Tymppis riuhtoi ruumiit kappaleiksi ja toimitti ne vatsalaukkuunsa. Hymy karehti Eskon suupielissä. Hän tiesi olevansa pelkkä rupinen kääpä Tymppikseen verrattuna ja siksi hän kai Tymppistä kunnioittikin. Tymppiksen mahti oli suuri ja valtaisa.
Tietenkään kaikki ei voinut jatkua yhtä idyllisenä. Esko sai rajuimman mahdollisen herätyksen: kalterit antoivat periksi riehuvan Tymppiksen mahdin edessä. Tymppis ryntäsi Eskoa kohti kuin höyryveturi, kuin hirmuinen jalopeura. Eskon housuihin turahti haiseva ripulipaska. Jostain syystä Tymppis kuitenkin pysähtyi ennen kuin oli ehtinyt upottaa torahampaansa Eskon kaulasuoneen. Esko raotti silmiään, jotka hän oli sulkenut uskoessaan viimeisen hetkensä koittaneen. Siinä Tymppis seisoi Eskon edessä lihakset pullistellen. Esko oli sanalla sanoen hämmästynyt.
"Minä ei syödä minun ainoa ystävä..Esko minun ainoa ystävä.." mongersi Tymppis. Esko oli puulla päähän lyöty. "Ethän halua hyökätä kimppuuni? Et kai halua upottaa hirmuisia torahampaitasi rintakehääni?" kyseli Esko puolestaan. "Ei Tymppis syö Tymppiksen ainoa ystävä. Esko Tymppiksen kaveri, ei syö"
Näin oli uusi ystävyysliitto solmittu ja Esko sai mitä pystyvimmän turvamiehen toverikseen. Kukaan ei enää uskaltaisi hyökätä Eskon kimppuun. Esko toimitti Tymppikselle ruokaa kuten ennenkin ja leikki usein Tymppiksen kanssa piilosta ja muita kivoja leikkejä. Tymppis nautti suuresti Eskon kultivoituneesta seurasta. Totta kai Tymppis repi vast'edeskin ihmisiä riekaleiksi, mutta se ei Eskoa haitannut. Hän tunsi Tymppiksen todellisen luonnon, sen Tymppiksen, joka piileskeli tuon hirmuisen muskelikuoren takana.
Oli tietysti enemmän kuin selvää, että nälkäinen Tymppis villiintyisi nähdessään Eskon, jolla olisi muuassaan pari mehevää ruumista. Juuri niin siinä kävikin. Kun Esko toi ruumiit Tymppiksen näköpiiriin, alkoi Tymppis reuhtoa ja viuhtoa hirmuisesti. Tymppis heittäytyi kaltereita vasten ja ne taipuivat uhkaavasti. Esko suorastaan pelästyi nähdessään raivopäisen Tymppiksen ruumiilliset voimat itse teossa.
Esko säilytti kuitenkin mielenmalttinsa. Hän oli toki hintelä kääpä, mutta hänen rinnassaan sykki urhea sydän - niin hän ainakin itselleen uskotteli. Tymppiksen kanssa puuhaillessa oli rohkeus totisesti tarpeen. Niin karmivaa petoa ei ole maailma ennen nähnyt. Tymppiksen kamaluus ylittää jokaisen inhimillisen olennon käsityskyvyn.
Kun Esko sitten toimitti ruumiit Tymppikselle - tätä varten vankilaan oli rakennettu erityinen mekanismi - ryntäsi Tymppis heti ruhojen kimppuun ja alkoi raadella niitä kammottavilla torahampaillaan. Veri roiskui ylt'ympäriinsä kun Tymppis repi ruhoista paksuja kimpaleita, jotka hän sitten nielaisi miltei kokonaisina. Eskoa puistatti moinen näytelmä. Oikeastaan Esko oli kauhun vallassa.
Jotain kiehtovaa tuossa hirviömäisessä olennossa kuitenkin oli. Esko ei voinut olla ihailematta sitä villiä voimaa, sitä primitiivistä vimmaa, jolla Tymppis riuhtoi ruumiit kappaleiksi ja toimitti ne vatsalaukkuunsa. Hymy karehti Eskon suupielissä. Hän tiesi olevansa pelkkä rupinen kääpä Tymppikseen verrattuna ja siksi hän kai Tymppistä kunnioittikin. Tymppiksen mahti oli suuri ja valtaisa.
Tietenkään kaikki ei voinut jatkua yhtä idyllisenä. Esko sai rajuimman mahdollisen herätyksen: kalterit antoivat periksi riehuvan Tymppiksen mahdin edessä. Tymppis ryntäsi Eskoa kohti kuin höyryveturi, kuin hirmuinen jalopeura. Eskon housuihin turahti haiseva ripulipaska. Jostain syystä Tymppis kuitenkin pysähtyi ennen kuin oli ehtinyt upottaa torahampaansa Eskon kaulasuoneen. Esko raotti silmiään, jotka hän oli sulkenut uskoessaan viimeisen hetkensä koittaneen. Siinä Tymppis seisoi Eskon edessä lihakset pullistellen. Esko oli sanalla sanoen hämmästynyt.
"Minä ei syödä minun ainoa ystävä..Esko minun ainoa ystävä.." mongersi Tymppis. Esko oli puulla päähän lyöty. "Ethän halua hyökätä kimppuuni? Et kai halua upottaa hirmuisia torahampaitasi rintakehääni?" kyseli Esko puolestaan. "Ei Tymppis syö Tymppiksen ainoa ystävä. Esko Tymppiksen kaveri, ei syö"
Näin oli uusi ystävyysliitto solmittu ja Esko sai mitä pystyvimmän turvamiehen toverikseen. Kukaan ei enää uskaltaisi hyökätä Eskon kimppuun. Esko toimitti Tymppikselle ruokaa kuten ennenkin ja leikki usein Tymppiksen kanssa piilosta ja muita kivoja leikkejä. Tymppis nautti suuresti Eskon kultivoituneesta seurasta. Totta kai Tymppis repi vast'edeskin ihmisiä riekaleiksi, mutta se ei Eskoa haitannut. Hän tunsi Tymppiksen todellisen luonnon, sen Tymppiksen, joka piileskeli tuon hirmuisen muskelikuoren takana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella intensiivinen tarina! Voin suorastaan kuvitella, kuinka hikipisarat noruvat Eskon selkää pitkin hänen tuijottaessaan aterioivaa Tymppistä. Tymppiksen mahti on hurmannut minutkin! Eläköön mahtava Tymppis!
Ette kai te oikeasti kannata geenimanipulaatiota? Ajattelin vaan, kun siinä aikaisemmassa Tymppis-tarinassa kerrottiin, että Tymppis tekee itselleen geneettisiä kokeiluja. Mietin vain, että ei kai viestin kirjoittaja ole osallisena näihin epäinhimillisiin kokeisiin? Ajatelkaa minkälainen maailma siitä syntyisi kun kaikkia alettaisiin muuntelemaan. Sehän olisi kuin suoraan Aldous Huxleyn romaanista "uljas uusi maailma".
Miettikää nyt jannut tätä asiaa oikein sydämellä ja yrittäkää saada tuo jumalaton toiminta loppumaan, jos sitä kerran jossain harjoitetaan. Eihän se käy laatuun, että geenimuunneltu hormoniapina repii ihmisiä riekaleiksi. Yrittäkää nyt löytää kosketus omaan moraaliseen itseenne!
Parhain terveisin:
epäilevä Esko
Voi debiili! Otitko nyt tosissasi tuon Tymppis- jutun. En usko että se on tosi. Tai mistäs minä tiedän. Enhän ole ollut paikalla näkemässä. Siitä olen kuitenkin varma, että geenimuuntelu on ehdottomasti positiivinen asia. Miettikää nyt heebot: voisimme auttaa kaikkia niitä, joilla on jokin synnynnäinen ruumiillinen vamma tai perinnöllinen sairaus; puhumattakaan niistä lukuisista debiileistä, joiden äly ei riitä edes peruskoulun suorittamiseen. Sellaista voi jo hyvällä syyllä pitää sairautena.
Eikö meidän tulisi yrittää ottaa luonto hallintaamme sikäli kun se on meille rajallisille olennoille mahdollista. Jo suuri filosofi ja säkenöivä nero Francis Bacon sanoi: "tieto on valtaa", tarkoittaen tällä sitä, että kun tiedämme luonnon laeista riittävästi, voimme ottaa luonnon hallintaamme ja valjastaa sen omien tarkoitusperiemme vetojuhdaksi. Älkää siis arvon miehet jauhako puuta heinää. Meidän täytyy käyttää niitä antimia jotka järki on meille suonut.
Te ootte kans yksiä kusimulkkuja. Ette tiedä mistään mitään. en puhu tollasten kanssa. anteeks vaan! Geenimanipulaatio ei oo hyvä vaan huono ja tää on fakta. Kaikki muu on pelkkää aivopesua!
Sairasta mielikuvaa; olisihan sen saattanut arvata. Samaa ilmiötä,
kuin nuorten "kuvaamataiteen" puolella Eikö muuta enää ole
olemassa mielikuvituksessa, kuin kaikenmaailman "fantasia"-juttujen manipuloimia
verta/suolenpätkiä-kategorian mässäilykohtauksia; TO-DEL-LA KÖY-HÄÄ.