Näin ensisynnyttäjänä tuntuu tyhmältä tehdä mitään listaa toiveista kun ei oikeen mitään tiedä.
Onko se ihan yleistä ja hyväksyttyä että sellaisia tehdään vai ottaako mahdollisesti kätilö nokkiinsa kun mennään häntä neuvomaan?
sitäkin oon miettiny että kun käydään tutustumassa synarille niin kai sen voi sitten vasta tehdä kun tietää jotain jos ne nyt ylipäätään mitään sielä kertoo/ nayttää???
aika löyhästi mistään puudutus/kipulääkkeistä ihan selkeetä tietoa mistään saa, että kai sitä sitten vaan luottaa kätilöön ja lääkäriin???
auttakaa epätietoista.
Onko se ihan yleistä ja hyväksyttyä että sellaisia tehdään vai ottaako mahdollisesti kätilö nokkiinsa kun mennään häntä neuvomaan?
sitäkin oon miettiny että kun käydään tutustumassa synarille niin kai sen voi sitten vasta tehdä kun tietää jotain jos ne nyt ylipäätään mitään sielä kertoo/ nayttää???
aika löyhästi mistään puudutus/kipulääkkeistä ihan selkeetä tietoa mistään saa, että kai sitä sitten vaan luottaa kätilöön ja lääkäriin???
auttakaa epätietoista.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Jos on asian tuntevaa porukkaa laitoksella niin ei ne nokkiinsa ota, jos olet laatinut toivelistan mitä synnytyksessä tulee ottaa huomioon. Paremminkin ovat tyytyväisiä listasta, jotta voivat hoitaa äitiä toiveiden mukaisesti.
Itselläni oli ekassa synnytyksessä toivelistalla epiduraalipuudutus ja sen sainkin, koska kätilö luki listani huolellisesti läpi ja tarpeeksi ajoissa.
Toinen asia ei ollut toive, vaan ehdoton kielto välilihan leikkaukseen, tosin poikkeuksella jos jomman kumman henki on vaarassa niin silloin sen saa tehdä, ei muuten. Välilihaani ei leikattu kiellostani johtuen.
Listan voi hyvin laatia synnärillä käynnin jälkeen, jos vaan ehtii. Ja samalla siellä synnärillä kannattaa kysellä tarjolla olevista puudutuksista sekä synnytysasennoista. Esim. onko synnytysjakkara käytettävissä ym.?
Kannattaa googlettamalla etsiä tietoa yleisimmistä puudutuksista eli epiduraalista ja paracervikaalista (kohdunkaulan puudutus). Muita oloa helpottavia keinoja on mm. aqua rakkulat sekä ilokaasu.
en tehny mitään listaa ja silti kaikki meni toiveiden mukaan kun pyysin/kielsin
Oon kanssa sitä välilihaa miettiny ettei siihen saisi koskea kuin hätä tilassa. Miten sulla oli repesikö se vai pysyikö ehjänä?
Ystävä synnytti noin 6kk sitten eikä istunut yli kuukauteen kunnolla välilihan leikkauksen takia, mutta oli sillä hurja synnytys muutenkin. Vauvaa jouduttiin elvyttämän kun ponnistus vaihe venyi eikä tyttö saanut enää kunnolla happea.
Esikoisesta väliliha repesi sen verran, että sitä jouduttiin kursimaan kasaan 7:llä tikillä. Repeämä ei mennyt syvälle kudoksiin saakka. Istuminen sujui jo heti synnytyksen jälkeen normaalisti. Pissaaminen onnistui vain käsisuihkun avulla ensimmäisen viikon ajan, ilman sitä repeämä kirveli paljon.
Toisesta lapsesta väliliha repesi taas pintapuoleisesti ja sain siihen neljä tikkiä, kaksi tikkiä tuli sitten muualle. Ja taas istuminen onnistui heti synnytyksen jälkeen, mutta vessassa oli tuo käsisuihku viikon verran apuna.
Ponnistusvaiheet on kestänyt ykkösestä 25 min ja kakkosesta 5 min. Kakkonen joutui synnytyksen jälkeen heti kaappihoitoon pariksi tunniksi, kun tuli niin rytinällä maailmaan, että elimistö ei oikein kerennyt sopeutua siihen.
Tuolta husin sivuilta luin ettei välilihan leikkaus edes auta joissain tapauksissa repeämisiin joten kai minäkin sanon tiukan ein ellei mitään välitöntätarvetta ole.
kiitos myös tuosta käsisuihku vinkistä.
Kaksi lasta olen alateitse synnyttänyt eikä välilihaani ole leikattu. Esikoisella se repesi yhden tikin verran (repesin etupuolelle, häpyhuulten molemmat puolet klitoriksen yli asti), toisella kerralla en tarvinnut yhtään tikkiä! :)
välilihan leikkaus ja "selvisin" n, 20 tikillä...Tällä kertaa osaan sanoa että ei sellaisia!!Ihminen joko repeää tai sitten ei mutta episotomian kanssa enemmän.Olen ajatellut että kyllähän kangaskin repeää helpommin ja enemmän jos siihen on joku ääliö mennyt leikkaamaan loven;)(Myös nahkakaistale repeää)
moikka!
en antanut leikata välilihaa kummassakaan synnytyksessäni. syynä tähän juuri tuo että se ei ole tarpeellinen toimenpide kuin tapauksissa joissa tarvitaan esim.imukuppia tai lapselle on "raivattava" tilaa tilanteissa joissa lapsi syntyy esim.käsi poskea vasten. toinen syy oli kova veitsi/laikkauspelkoni.
ensimmäisessä repesin hieman mutta tikkejä ei tarvittu. ilman käsisuihkua ei tullut pissaamisesta mitään viikkoon mutta muuten ei ollut mitään kipuja.
toisessa samoin, ei tikkejä. ja nyt tässä sitten se erittäin hyvä vinkki jonka itse löysin jostain keskustelupalstalta toista odottaessani:
pyytäkää että kätilö ponnistusvaiheessa tukee välilihan aluetta kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä tms. auttaa kummasti kodoksia venymään ja vaikka toisen ponnistusvaihe oli pitkä (59min.) johtuen ennenaikaisuudesta ja täten siitä että lapsi ei laskeutunut ollenkaan avautumisvaiheen aikana ei ponnistaminen tuosta kuumasta pyyhkeestä johtuen tuntunut yhtä ikävältä kuin ensimmäisestä. ei siis tullut yhtä vahvasti sitä tunnetta että repeää..
kudostyypillä on tietenkin paljon merkitystä. omani on joustava mutta yksi ystäväni koki myös erityisen hyväksi tuon märän rätin :)
näin siis naistenklinikalla, kätillö otti pyyhkeen käyttöön ilman pyyntöni heti kun olin ponnistusvaiheen alkaessa sanonut että minua ei saa leikata. pakotin vielä siirtämään ne kaameat välineet pois sieltä jalkopäästäni ennen kuin suostuin alkaa ponnistaa.. eli pitäkää päänne, hätätilanteet ovat eri asia mutta normaalisynnytyksessä välilihaa ei tarvitse leikata vaikka se rutiinisti tehdään vieläkin lähes jokaiselle ensisynnyttäjälle ja muillekin teityissä sairaaloissa.
mulle tehtii toi välilihan leikkaus ku synnytin koska oli vaara että olisin revennyt todella pahasti!tikkien määrää en muista mut ei niit paljoo tullut jotai 6!paranin nopeasti eikä vessareissut kirvelleet edes eka kerralla!silloin myös sanottii et välilihaa ei enään leikata ellei oo vaarana revetä pahasti ja useasta kohtaa.mut voihan olla et tuota mieltä vain siel sairaalas mis synnytin..et ei se nyt välttämättä niin paha juttu ole..
tehtiin eikä siinä ollut mitään kauheaa, ei ollut kipeä ja parani nopeasti. Eikä tullut montaa tikkiä, ihmeellisiä kauhukuvia tuosta toimenpiteestä täällä luodaan, ei ollut kummoinenkaan juttu.
kauhukuva ole jos saa kakskymmentä tikkiä episotomian kanssa.Joillekkin vaan sattuu huono mäihä.Seuraavassa synnytyksessä aion vaatia että sellaisia ei tehdä!Anna sinä leikata jos se on mielestäsi hyvä.Täällähän on tarkoituksena kertoa kokemuksia.
sen tikkimäärän ilman episiotomiaa kuten ystäväni joka repesi peräsuoleen asti kun episiotomiaa ei keretty tekemään (kirjoitin tästä jo aiemmin tähän ketjuun...). Hän istui pitkään sen uimarenkaan avustamana. Että aina se luonnollinen repeämä ei ole parempi vaihtoehto.
väittänytkään.Haluan vain tietää mitä nyt tapahtuu.yritän pitää paikat notkeina öljyllä ja jumpalla jos se vaikka auttaisi.Sitten kun on vielä toinen tulossa niin ehkä ne paikat antaa paremmin periksi.Sääli ystävääsi.Huono mäihä.
Kyllä synnyttäjällä on oikeus toiveensa esittää, eikä tartte mennä synnyttämään minään liukuhihnasynnyttäjänä ja kätilön määräyksien mukaan. Vaan omaa vointia voi kuunnella, tottakai kätilö näkee sitten paremmin miten vauva voi jne. Mutta mulle neuvolassa terkka sanoi, että kannattaa laittaa vaikka äippäkortin väliin ylös niitä toiveita, niin sitten ovat siinä valmiina jos ei vaikka h-hetkellä tulekaan kaikki mieleen. Kivunlievityksistä olen itse selvitellyt netistä lukemalla faktaa, ihmisten kokemuksia ja kirjallisuutta. Neuvolassakin asiasta varmaan olisi voinut puhua, mutta kun olen jo itse tehnyt hyvät pohjustavat selvitystyöt niin tiedän mitä haluan ja mitä en. Ammattitaitoinen kätilökin kyllä kunnioittaa synnyttäjää ja hänen toiveitaan, eikä ota nokkiinsa. Sellanen ei kuulu ammattitaitoon että mennään henkilökohtaisuuksiin vaan kätilön tulee kunnioittaa sinua.
Jos et ole vielä perehtynyt esim. kivunlievityksiin, niin suosittelen sinua selvittämään niistä myös mahdolliset haittavaikutukset. Moni synnyttäjä on sanonut, että jotain on tullut yllätyksenä, kuten vaikkapa epiduraalista se, että on mennyt jaloista tunto. Eli jos aikoo epiduraalin ottaa, on hyvä myös muistaa ne riskit, ettei sitten jälkeenpäin tarvitse harmitella että kun ei tiennyt sitä tai tätä. Jotkut kun suosittelevat epiduraaliakin tosi hyvänä kivunlievitysmenetelmänä, vaikkei se sitä kaikille ole.
Mun toiveenani on se, etten synnytä sängyssä, pääsisin altaaseen käymään ja olla ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Ei siis mitään sen kummempia tai suurempia suunnitelmia, nuo on ne lähtökohdat ja sitten omien tuntemusten mukaan loppu ja tietysti sen mukaan miten synnytys etenee. Niin ja nopea kotiutuminen myös, jos kaikki vaan hyvin menee ja oma ja vauvan vointi ok niin haluan kotiin samana tai seuraavana päivänä.
..luettuani tuplamamman tekstin muistui mieleeni myös, etten myöskään halua välilihan leikkausta vaan repeän mieluummin luonnollisesti jos olen revetäkseni..!
Oletko, hyvä Jihuu, ensisynnyttäjä? Pieni varoituksen sana, jos olet. Monikaan sairaala ei päästä ensisynnyttäjää kotiin samana tai seuraavana päivänä vaan pitävät osastolla kolme päivää.
Uudelleen synnyttäjät voivat päästä kotiin samana päivänä tai seuraavana päivänä, kuitenkin yleisesti heitäkin pidetään tarkkailussa vähintään 16 tuntia. Tämä siksi, että voidaan todeta synnytyksestä selvinneen ilman komplikaatioita.
Mutta eihän näitäkään voi yleistää koskemaan kaikkia sairaaloita.
Mutta eihän heillä mitään lakipykälää ole siellä siihen pitämiseen, niinkuin ihmiset monesti puhuvat että sairaalassa "pidetään"..
Juttelin terkan kanssa neuvolassakin asiasta eikä hänkään pitänyt yhtään mahdottomana sitä että sieltä voisi kotiutua heti kun vointi vaan sallii :)
Ainoa mihin varaudun on se, että jos oma tai vauvan vointi ei sitä heti kotiutumista salli mutta sen näkee sitten..
rauta mimmi tuo jihuu.
Mulla oli aikoinaan menkkakivut jo sellaisia että tuli ammetta ikävä aika kun alko kramppaamaan eikä se nyt niin kummonen rentoutus/kivunlievitys ainakaan minulla ollut vaan lääkkeillä se piti hoitaa.
Saatika nyt kun kyse on synnytyksestä ja oletan että kivut on potenssiin miljoona :) jooka ei tietenkään ole toivottavaa.
Toivottavasti sulla homma toimii niin kun oot toivonut ja toivottavasti minullakin.
Näinhän se on, ettei mitään lakipykälää siihen sairaalassa olemiseen tai pitämiseen ole. Mutta minä ainakin olen ollut aina niin tyhmä, että uskonut lääkärin sanaa.
Itse ainakin koin esikoiseni kanssa alun hieman hankalaksi, että oli ihan hyvä, että olin siellä sairaalassa sen kolme päivää. Tuli saatua aika monta kullan arvoista vinkkiä ja hoito alkoi sujua rutiinilla.
Toisen kanssa olisin ollut jo valmis lähtemään heti synnytyssängystä kotiin, mutta pienokainen ei ollut. Olinkohan sillon kaksi päivää sairaalassa... Voi kun aika tekee tehtävänsä näissäkin jutuissa. Tosin sillon minulle perusteltiin sairaalassa oloa myös sillä, että voidaan sulkea pois kaikki komplikaatiot. Että tuo 16 tuntia olisi siis minimi aika, joka osastolla tarvitsisi olla.
Heh, juu mukavaa olisi että käytäntö soisi näitten toiveitten mukaan etenemisen, pääasiahan on kuitenkin saada vauva ulos kunnossa ja eiköhän se sieltä tule, tavalla tai toisella :D
Ei enää montaa viikkoa, mulla on sellainen tunne että tämä syntyy elokuun puolella.. tuun sitten kyllä kertomaan miten meni ja kävi :) Etenkin kun olen jo pitkän aikaa sitten käynyt täällä synnytyskeskustelua, niin en jaksa nyt tähän enää niitä samoja juttuja toistamiseen kirjoittaakaan mutta sillon jotkut täällä teilasi minun ajatukset ihan kokonaan, esim. tuon luomusynnytyksen vaikka monet ovat siitä onnistuneesti selvinneet. Ja se kipukaan ei kaikilla ole automaattisesti niin kauheaa, kivun kokeminen on niin yksilöllistä.
Olet aivan kuin minä. Ennen lasta siis. Minulla oli suunnitelmat synnytykseen, luomuna totta kai. Toisin kävi. Etukäteen päätin ettei lapseni syö tuttia lainkaan. Arvaa miten kävi... Näitä on vaikka kuinka. Yksi suurin ja "varmin" päätökseni oli että imetän vuoden ikäiseksi. Vauva oli 5,5 kk kun mieheni kuoli. Siihen loppui imetys. Tuolloin tajusin ettei elämää voi eikä kannata etukäteen liiaksi suunnitella. Anna elämän kuljettaa ja tee päätöksiä silloin kun ne ovat ajankohtaisia.
Mulla on syyni miksen halua lääkkeitä käyttää joten et voi verrata minua itseesi. Vaikka se synnytys sattuisi kuinka, se on aina parempi kuin joku epiduraalipiikki - ei kiitos.
En ole myöskään päättänyt mitään imetyksestä, muuta kuin sen, että haluan imettää jos se suinkin onnistuu. Eihän sitä voi tietää, eikä myöskään täten päättää.
Kyllä minä ainakin kannustan ja arvostan Jihuun päätöksiä kivunlievityksen suhteen! Onhan siitä moni muukin selvinnyt, mm. oma äitini, joka on synnyttänyt kuusi lasta ilman kivunlievitystä! En tiedä onko se ylpeyden aihe, mutta kuitenkin. Ja itse olen ajatellut "pystyväni" samaan tässä tulevassa (ensimmäisessä synnytyksessä), mutta en aijo myöhemmin häpeillä/katua, jos vaikka puudutksen pyydänkin ja sen saan. =)
Itse en koe sitä ylpeydenaiheena mutta se on vaan osa elämänkatsomustani etten halua pumpata itseeni mitään lääkkeitä, kun niistä usein on jopa enemmän haittaa kuin hyötyä - ja epiduraalin haitoistahan on alettu nyt puhuakin enemmän, mulla on vähän sellainen tunne että jokusen vuoden päästä sitä ei enää markkinoidakaan niin hyvänä kuin tähän asti ja ehkäpä keksitäänkin joku paljon parempi kivunlievitysmenetelmä sen tilalle.
Ja vähättelemättä kenenkään synnytyskipuja, synnytys on kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja elimistöllä ja kropalla on omasta takaa valmiudet siitä suoriutumiseen :)
Haluaisin sulle vielä sanoa siitä kotiutumisesta sen verran, että mulla on veriryhmä o- ja minun sairaalassani on varhaisen kotiuttamisen kriteerínä se että on veriryhmältään positiivinen. Eli he pitivät minua sisällä 48h.
Ja vauvan keltaisuus jos on tullakseen siis niin alkaa näkymään vasta parin kolmen päivän päästä, että ihan vauvan turvallisuuden vuoksi kehottaisin kuitenkin kuuntelemaan lääkäriä ja kätilöitä. Tuskin ensisynnyttäjänä pääset saman päivän aikana kotiin.
Sama veriryhmä mullakin, tiedän nämä vasta-aine jutut sun muut mutta mikä siinä veriryhmässä on perusteena kotiuttamiselle..? Enpä ole ennen kuullutkaan.
Äkkiähän sitä sairaalaan takaisin menee, jos jotain ongelmia ilmenee :)
Toki kuuntelen lääkäriä, mutta kuten sanoinkin, jos kaikki on ok niin lähden kotio niin pian kuin vain jaloiltani pääsen :D
ei välttämättä ole syytä olla sairaalassa kuin se välttämätön, mutta jos vauvasi sattuu olla olla , niin se aih. mahd. ongelmia. Sinulle laitetaan vasta-aine rokote ja vauvasi keltaisuusarvoja seurataan huolella.Jos kehittyy esim. ABO-immunisaatio, voi vauva joutua oleen sinivalohoidossa useita kertoja.
Vai onko jihuu itse rh-?Parempi siellä sairaalassa on olla pari päivää, jotta näkevät että vauvalla on kaikki kunnossa ja äidinkin paikat ok. Imetyskin lähtee käyntiin, ohjauksella paremmin.
rh- olen.
Älä kiirehdi laitokselta pois, ettei vauveli (mahdollisesti) muutu keltaiseksi ja tule äkkipaluuta. Meillä pojalla oli sydämessä pieni reikä,joka kolmen sairaalassa olo päivän aikana ehti mennä (Luojan kiitos) umpeen. Itsekin halusin mahdollisimman pian kotiin, mutta onneksi jäimme vielä pariksi päiväksi. Ei se sairaala niin paha paikka ole, ainakin Tyks,ssä oli ihanat lastenhoitajat, jotka antoivat hyviä käytännön vinkkejä. Onnea Suureen Koitokseen!
Mutta äkkiähän sitä sairaalaan ajaa JOS jotain sattuis ilmaantumaan..
Eihän ne sairaalat pahoja paikkoja ole, mutta viihdyn parhaiten kotona :)
todellakin laittaa paperille. Ja pistää mies niitä tarvittaessa puolustamaan, et ehkä itse jaksa siinä tositilanteessa.
Jihuulle tuosta polikliinisesta synnytyksestä: voit joutua todella kovasti pitämään puoliasi. Tekevät nimittäin kaikkensa, että ensisynnyttäjä jäisi laitokselle tarkkailuun vauvan kanssa. Siitä vauvasta ne huolissaan lähinnä on ja siitä, että sujuuko imetys. Maitohan ei nouse heti, vaan yleensä kolmantena päivänä.
..itsepäisyyden huipentuma, että puolien pitäminen on vähintä mikä kyllä onnistuu :D
Tottakai mullekin vauvan etu on tärkeintä, mutta tuskin siellä synnärilläkään kätilö on joka sekunti vieressä neuvomassa että nyt teet näin ja näin joten samapa se on opetella se alkulähtö vauvan hoitoon siellä sairaalassa ja jatkaa harjoittelua kotona :) Ja onhan sitä ihmiset entisaikaan joutuneet ihan yksin sitä imetystä opettelemaan, kyllähän luonto sen aika hyvin hoitaa että sitä vaan jotenkin sitten käytännössä osaa ja uskaltaa kun se tilanne siinä on.
Olen muuten myös miestä muistuttanut siitä, että tarvittaessa pitää puoliani, täytyy vielä tässä viime hetket jatkaa muistuttelua :)
Juu, meille teroitettiin synnytysvalmennuksessa,
että sairaalassa kannattaa olla niin kauan,
että on hiffannut kuinka se imetys oikein toimii.
Siellä saa helposti apua ja tukea, se onkin sitten rankenpaa opetella kotona yksikseen/kaksistaan :-)
Yksi extrapäivä sairaalassa sinne tai tänne ei haittaa,jos tuloksena on 4-6 kk täysimetystä.
Jokainen tyylillään. sanon minä.
Kai sitä muutaman rivin voisi rustata tässä ajan kuluessa ja muokata tarvittaessa.
Oon kannssa miettiny seisaaltaan tai siis penkillä synnyttämistä, mutta joku varotteli että siinä tarttetaan paljon lihaksia jaloissa ja selässä enkä mä nyt niin kauhean atleettinen ole koskaan ollut enemmän sinne peruslaiskan puolelle menee.
Juu se jakkaralla synnyttäminen vie voimia ihan kiitettävästi. Itse kokeilin sitä, eikä se sopinut ollenkaan, jaloista voima loppu. On se synnyttäminen muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa.
Siksi olenkin kumpasenkin lapsen ponnistanut pihalle sängyssä lähes istuvassa asennossa. Siinä saa selkä ja jalat kunnolla tukea ja käsilläkin saa puristettua millon mistäkin osaa sänkyä.
Sitäpaitsi juuri luin jotakin lääketieteen julkaisua, jossa oli tutkittu naisten repeämistä synnytyksissä. Pystyasennossa tai jakkaralla synnyttävät naiset saivat sen tutkimuksen mukaan pahempia repeämiä kuin selällään synnyttävät. Tosin selällään synnytystä siinä ei kuitenkaan muista seikoista johtuen suositeltu.
..olen lukenut, että nimenomaan se sängyllä synnyttäminen aiheuttaisi enemmän repeämiä, koska siinä ei pääse painovoima avuksi vaan joutuu puskemaan vauvaa ylämäen kautta ulos. Ja näin mulle koulussakin kätilö/opettaja sanoi, että se on anatomian kannalta parempi olla muutoin kuin sängyllä.
Ja sitten jonkun tutkimuksen mukaan se epiduraalikin lisää repeytymiä.
Luulatavasti kokeilen sitä jakkaraa ja katon sitten kuin käy. painovoiman auttaminen meinaan kuulostaa aika hyvältä jutulta :) se vaan jos siinä ei ole paljoa tukea niin voimillehan se ottaa.
epiduraalin varmaankin otan jos sitä vaan annetaan. Saa sitten kerätä voimia ennen ponnistusta. Toivottavasti vaan ei menisi tunto jaloista että voisi avautumis vaiheessa kumminkin olla seisaallaan suurimman osan ajasta.
Tässä linkki juttuun johon viittasin. Asia löytyy sivulta 28 oikeasta reunasta.
http://www.gynekologiyhdistys.fi/materiaalia/SykliNoVI2002.pdf
hui nyt kyllä rupesi ihan pelottamaan koko synnytys.. :O kuinkahan selviän siitä. tässä kyllä vielä aikaa kunnes h-hetki koittaa. rv10 6
juu, kyllähän synnytys normaalisti etenee synnyttäjän ehdoilla. mitään ei tehdä ilman suostumustasi ja kyllä kätilö osaa suositella tilanteeseen sopivaa kivunlievitystä. ainkain pitäisi osata:)
itselläni ensimmäinen synnytys oli pitkähkö (14,5h) enkä olisi jaksanut millään ilman kivunlievitystä, vaikka sitä jonkin verran etukäteen suunnittelinkin. minulle suositeltiin epiduraalia, ja suostuin siihen ilomielin, kärvisteltyäni koko yön keinutuolissa. puudutus toimikohdallani hienosti. kipu katosi ja vasta silloin alkoi kohdunsuu avautua. epiduraali ei vienyt jalkoja alta, mutta vessassa sai käydä letkujen ja kaikenmaailman piuhojen kanssa. ei se kuitenkaan haitannut.
synnytyssairaalassamme (k-hks) annetaan välilihanpuuduts automaattisesti, mikäli se on mahdollista. ja tässä tilanteessa se oli, joten sain sen ja sekin teki tehtävänsä.yhdeksän minuutin ponnistuksella, saimme komean poikamme tähän maailmaan, ja äiti selvisi ilman minkäänlaisia repeämiä. synnytin siis vuoteella, puoliistuvassa asennossa.
toinen synnytys etenkikin täysin eri kaavan mukaan. sairaalaan mentäessä kätilö kyseli kivunlievitystoiveita. kerroin epiduraalin toimineen hyvin viimeksi ja että välilihanpuudutus olisi kiva. mutta sisätutkimuksen jälkeen ilmeni, ettei epiduraalista ole enää apua, päätin koittaa olla ilman mitään. kykenin siihen n. tunnin. sitten lääkäri kävi laittamassa kohdunkaulanpuudutuksen ja se vasta mainio juttu olikin! kivut olivat poissa ja minä kykenin käymään suihkussa, istumaan keinutuolissa, jumppapallolla ja kävelemään ympäri synnytyssalia. tämä puudutus ei vienyt ponnistamisen tarvetta, kuten epiduraali, joten ponnistusten ajoittaminen kävi helpommin. koitettuani ponnistamista tyttö olikin jo tulossa maailmaan, joten välilihanpuudutuskin jäi saamatta. kipu oli 1000000000 kertaa kovempi kuin viimeksi, mutta tulos aivan yhtä ihana. kahden minuutin ponnistuksella oli prinsessamme maailmassa, enkä taaskaan saanut tikin tikkiä. Aivan uskomattoman ihana synnytys oli tämäkin, vaikkakin erilainen kuin olin kuvitellut/"suunitellut."
sori kaikki kirjoitusvirheet ja pienet alkukirjaimet, on tämä pienempi aarre kainalossa!
muita toiveita etukäteen kuin se että jossain vaiheessa haluaisin epiduraalin ja että ehkä voisin kokeilla ilokaasua myös. Sain siis epiduraalin sekä ilokaasua ja synnytyksestä jäi hyvät muistot. Mulle tehtiin episiotomia (vauva oli iso omaan kokooni nähden eli 4,4kg, itse olen pieni ja hentoinen) eikä se ollut yhtään kamalaa, haavaa ei edes särkenyt! Mun kaverille ei keretty episiotomiaa tekemään kun vauva tuli niin vauhdilla ja hän repesi pahasti peräsuoleen asti (onneksi itse peräsuoli ei kuitenkaan revennyt vaikka lähellä se oli). Hänen seuraava vauvansa syntyi sitten sektiolla lääkärin suosituksesta.