Nyky-yhteiskunta on saavuttanut pisteen, missä henkilö voi saada pankista rahaa huomattavasti enemmän kuin mihin todelliset rahkeet riittävät, jos vain vakuudet saadaan pankin mielestä asialliseen kuntoon.
Lainaa ottavat henkilöt ovat tyytyväisiä, kun voivat toteuttaa haaveensa ja pankit ovat tyytyväsiä, kun raha käy kaupaksi. Molemmat osapuolet ovat siis tyytyväisiä nyky-tilanteeseen, joten kaikki hyvin ja sillä sipuli. Vai onko ?
Tässä tilanteessa piilee pienoinen pommi ja se pommi on valitettavasti lainaa ottavan henkilön takataskussa, eikä hän pääse siitä eroon, ennen kuin pankin holvissa sijaiseva kaukolaukaisin on tehty toimintakyvyttömäksi.
Yksinkertaisesti sanottuna laina-ajat ovat liian pitkiä -> rahaa voi lainata liian paljon -> voidaan hankkia jotain liian (keinotekoisesti)kallista.
Lainaa ottavat henkilöt ovat tyytyväisiä, kun voivat toteuttaa haaveensa ja pankit ovat tyytyväsiä, kun raha käy kaupaksi. Molemmat osapuolet ovat siis tyytyväisiä nyky-tilanteeseen, joten kaikki hyvin ja sillä sipuli. Vai onko ?
Tässä tilanteessa piilee pienoinen pommi ja se pommi on valitettavasti lainaa ottavan henkilön takataskussa, eikä hän pääse siitä eroon, ennen kuin pankin holvissa sijaiseva kaukolaukaisin on tehty toimintakyvyttömäksi.
Yksinkertaisesti sanottuna laina-ajat ovat liian pitkiä -> rahaa voi lainata liian paljon -> voidaan hankkia jotain liian (keinotekoisesti)kallista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
millaisia omituisia harhoja ja kauhukuvia pankeista ja pankkilainasta on ihmisillä, jotka eivät vielä ole siinä iässä, että saisivat pankista lainaa.
Itse olen ottanut jo useampaan otteeseen asuntolainan, eikä koskaan ole tuntunut siltä, että "taskussani on pommi jonka kaukolaukaisin on pankin holvissa" tai muutenkaan pankki ei ole soitellut tai kirjelmöinyt perään. Rahaa vaan lähtee kuukausittain tililtä eikä siinä sen enempää. En tuntisi yhdenkään pankkini työntekijän nimeä tai naamaa. Kysehän on loppujen lopuksi vain siitä, että rahaa on lainattava jotta asunnon saa ja pankki suostuu sitä lainaamaan kunhan saa siitä riittävän kompensaation. Molemmat voittavat.
Laina on riski, joka aukeaa silloin, kun sen ottaja jää työttömäksi, ei kykene maksamaan taivaisiin noussutta asuntolainan korkoa, joutuu myymään asunnon karkeaan alihintaan, muuttaa vuokralle ja maksaa sen jälkeen vielä velkaa pankille.
Jos tässä henkilökohtaisessa konkurssissa on vielä lykännyt ikävää asunnon myyntipäätöstä, saattaa olla korkoja maksamatta, jotka on lisätty pääomaan, eikä niistä selviä senkään jälkeen.
Tällaista tapahtui Suomessa vuosina 1992-1993. Osa näistä ihmisistä ei ole vieläkään jaloillaan.
muu kuin jumittaa koko ikänsä vuokralla. Se on 100 % varma tappio, asuntolainan otossa taas tappion mahdollisuus lienee luokkaa 10 %.
Se on juuri täsmälleen tasan tarkkaan näin.
Vuokralla asuminen on melkein riskitöntä, joten sinne vaan kaikki ne, jotka eivät elämässään uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä! Ihan sama mulle... Eivätpähän tuollaiset riskinkarttajat mitään elämässään saavutakaan, sekin on fakta!
jos mitoittaa lainan realistisesti omaan maksukykyynsä,niin että jää kuiville mahdollisen
työttömyyden kohdatessakin.
Suurimmassa riskissä ovat tällä hetkellä lapsiperheet,jotka ostavat isoja asuntoja jättilainoilla.Heille on tiedossa suuria vaikeuksia lähitulevaisuudessa.
Tällä palstalla kaikki kirjoituksen yritetään vääntää aina mahdollisimman kriittisiksi suuntaan tai siihen toiseen suuntaan.
Jos mitoittaa lainansa siten että kykenisi maksamaan sen pois noin 10 vuodessa niin ei tule ongelmia. Se miten sen sitten maksaa onkin eri asia.
Nyt on vain niin että lainat mitoitetaan siten että maksuaika minimi on 20 vuotta ja silleen....
kymmenessäkin vuodessa, mutta riski on aivan eri kokoluokkaa kuin yli 15 vuodessa, saati pidemmissä.
On tainnut jotkut lainanottajat tuijottaa liikaa kuukausierää, samalla unohtaen velkamäärän ja takaisinmaksuajan.
Se että Suomen asuntolainakanta ja hinnat ovat pienempiä kuin jossain muualla, ei perustele ottamaan isoja ja pitkiä lainoja.