Rakastuminen

Olet ilmeisesti bi-seksuaali. Sama kait se on keneen olet rakastunut, jos olet vain onnellinen.

ystävä hyvä,
minulla on samantapainen tilanne elämässäni, ja nämä keskustelupalstat ovat ainoa kanava purkaa asiaa kenellekkään.

juttu on jatkunut jo pari vuotta. tapasimme, tutuistuimme, ystävystyimme... minä rakastuin, melkein ensisilmäyksellä. olin aluksi aivan sekaisin, sekaisin rakkaudesta sekä ihmetyksestä mitä on tapahtunut. hänestä en ole edelleenkään täysin varma.

rakastumisvaihe on jo ohi. nyt tiedän että ihan oikeasti rakastan häntä. en saa tuota ihmistä mielestäni, enkä voisikaan sillä olemme hyviä ystäviä. meillä on elämämme omilla tahoillamme, mutta tapaamme ja pidämme tiiviisti yhteyttä kuten hyvät ystävät tekevät. jo pitkälle ehtineen elämäni aikana en ole koskaan ennen tuntenut näin, en tuntenut tälläistä vetovoimaa ja hellyyttä ketään kohtaan. hankalaksi asian tekee siis se että hän on myös nainen, aviovaimo jä äiti. en itse asiassa tiedä onko se hyvä vai huono juttu, molempia kai. voin olla hänen kanssaan mutten kuitenkaan aivan kuten haluaisin. tai ehkä olen jo oppinut olemaan ajattelematta sitä varsinkaan silloin kun olemme yhdessä. mutta yksin ollessani ajattelen häntä lähes taukoamatta, ja haaveilen hetkistä hänen kanssaan, mitä meillä voisi olla...

en ole varma hänestä, mutta usein minusta tuntuu että hänellä on samanlaisia tunteita minua kohtaan. katseet sen kertovat, ja sen "vain tuntee". hän ei ole täysin onellinen elämässään vaikka ulospäin siltä näyttää. näen kyllä hänen sisimpäänsä, ja on hän minulle paljon puhunutkin sellaista mitä ei muille.

minulle on tärkeintä että hänen elämänsä on kunnossa. hän tietää että hän on minulle erittäin tärkeä ja että välitän hirveästi, mutten voi ehkä koskaan tunnustaa kuinka paljon häntä todellisuudessa rakastan. toivon ja haluan uskoa että sydämessään hän sen kyllä tietää.

en vosi koskaan sotkea välejämme ja elämiämme tekemällä jotain vain ottaakseni selvää ystäväni tunteista vaikka kuinka joskus tekisi mieli. kliseenomaisesti voin sanoa täydestä sydämestäni, että rakastan häntä niin paljon että nielen omat tunteeni ja haluni. onhan minulla haaveeni... "likeisempi" ystävyys olisi joka tapauksessa mahdotonta.

joskus ihan itkettää kun ikävöin häntä ja haluaisin kertoa kuinka rakas hän minulle on, ja kierin itsesäälissä ajatellen ettei hän minua oikeasti rakasta. mutta sitten taas pakahdun onnesta vain siksi että hän on olemassa, olen saanut häneen tutustua, että hän on ystäväni.

jotta voimia sinulle. on tärkeää että selvität tunteesi itsellesi ja opettelet elämään niiden kanssa. mitään niille et voi, mutta mitä niistä seuraa on täysin sinun hallussasi.

pääasia on että rakastaa, ei välttämättä se että rakkaus saa täyttymyksensä.

Menkää suomikaksnelosen bi-palstalle jatkamaan keskustelua, siellä voi sen rauhassa tehdä.

Mua vituttaa ku oon lesbo ja en vieläkään oo kertonut siitä kellekkää