Tämä palsta on väliaikaisesti vaimennut jostakin syystä. Yleensä tämä on ollut paljon vilkkaampi kuin 60 -palsta, mutta nyt onkin päinvastoin. Ja se EI johdu 60 -palstan häiriköistä, jotka tietysti ottaisivat kunnian mielellään itselleen. Vilkastuminen alkoi ennen heitä, ja jatkuu nyt heidän jälkeensä.
Kun aloitin runsas vuosi sitten, niin jätin lukiessani tämän palstan aina viimeiseksi, "sokeriksi pohjalle". Nyt on kovin vaisua.
Toivottavasti hyvät kirjoittajat saavat uutta puhtia, ja lähettävät vilkkaammin viestejä.
Onhan täällä tietysti monta suosittua ketjua, kuten kahvipirtti, murreketju, runoketju ja luontoketju. Ihan hyvä niin, mutta kirjoitukset suuntautuvat tällä hetkellä vain niihin.
***
Lapsuuden muisteloita täällä on ollut paljon.
Miten olisi nyt myöhemmät muistelot nuoruuden tansseista, opiskelusta, armeijasta, työelämän kaaresta, avioitumisesta, kodin perustamisesta, lasten kasvattamisesta, elämänkaaresta, eläköitymisestä tai toiveet tulevan elämän odotuksista?
Aloituksia voisi syntyä runsaastikin. Pliis. Näppäimet sauhuamaan!
Kun aloitin runsas vuosi sitten, niin jätin lukiessani tämän palstan aina viimeiseksi, "sokeriksi pohjalle". Nyt on kovin vaisua.
Toivottavasti hyvät kirjoittajat saavat uutta puhtia, ja lähettävät vilkkaammin viestejä.
Onhan täällä tietysti monta suosittua ketjua, kuten kahvipirtti, murreketju, runoketju ja luontoketju. Ihan hyvä niin, mutta kirjoitukset suuntautuvat tällä hetkellä vain niihin.
***
Lapsuuden muisteloita täällä on ollut paljon.
Miten olisi nyt myöhemmät muistelot nuoruuden tansseista, opiskelusta, armeijasta, työelämän kaaresta, avioitumisesta, kodin perustamisesta, lasten kasvattamisesta, elämänkaaresta, eläköitymisestä tai toiveet tulevan elämän odotuksista?
Aloituksia voisi syntyä runsaastikin. Pliis. Näppäimet sauhuamaan!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Rakennettiin "pesää", saatiin lapset, muutettiin asuinpaikkakuntaa ja aika oli kiireistä, mutta kuitenkin huoletonta. Sitten tulivat elämän kolhut - isot lapset, isot huolet.
Nyt myöhäisellä keski-iällä on kuitenkin vielä odotuksia, toiveita ja unelmia.
Minä haluaisin päästä joskus matkustamaan Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan, missä en ole koskaan käynyt.(En kyllä kovin paljon muuallakaan Euroopan ulkopuolella)Kun teemme matka ja lomasuunnitelmia ja mies kysyy miksi tahtoisin Argentiinaan matkustaa, niin en oikein tiedä itsekään. Olisivatkohan edesmenneen näyttelijä Leif Wagerin matkakertomukset vaikuttaneet, vai mikä. Sanon vain, että minulla on Argentiina- pakkomielle.
Avioliitto tuli solmittua niin nuorena, että joskus sanon, - niin nuorilta täytyisi lailla kieltää avioituminen. On ollut onnen kauppaa, että tässä olemme yhteiseloa eläneet pitkälti yli
40 vuotta.
Aivan 1900-luvun alussa. Silloin sitä pidettiin samanlaisena kultamaana kuin USA:ta ja Kanadaa. Argentiinan kehitys kuitenkin tyssäsi, ja hän palasi takaisin Suomeen.
Hän oli taitava puuseppä. Hän suunnitteli ja valmisti huonelauja. Minä en oikein tiedä, missä hän oli töissä. Hänen mööpelinsä vain puhuvat puolestaan. Hän kuoli jo silloin, kun olin aivan pieni.
Itse en ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa. Ei oikein tee mielikään, kun minulla on sellainen kuva, etteivät ne ole turvallisia maita. Argentiina on ehkä poikkeus.
sitä nuoruutemme tangoa, missä puhutaan Argentiinan pustasta, vaikka Argentiinassa on pampa. Kaihoisaksi vetää mielen kun kuulee: "Taas yö on kuulas silkinmusta...."
Olavi Virta lauloi. Hänen kaltaistaan tangokuningasta ei ole tullut.
tehnyt terää tänäkesänä mutta näköjään kiire vain yltyy vanhemmiten.Syksy toivottavasti tuo eteen tangoja.
Pidän yhtäpaljon toisistakin tanssilajeista kunhan jotain rytmiä saisi vielä tanssia tälle kesälle.Kaksi kitaraa kyllä kelpaisi.
Muuten alkavat kirjoitella kun syksy tulee.Minäkin saan jatkossa kirjoitella huomenna Oulussa ja viikolla Helsingissä.Oli niin ihana paratiisi ilma ja kesän päätös ettei toista.
Olisi täällä tansseja vain ei jaksa lähteä.Illalla on hyvillään kun saa tunninkin itselle.Kävimme vaaran päällä asiasta tehen katselemassa laajaa maisemaa.Kaikki on niin uskomattoman kaunista ja lämmin tuuli joka hivelee ja helisyttää lehtiä.
Niissäkin on tuulen tanssitus niinkuin ihmiselläkin joku tuuli sitäkin tanssittaa.
ah siita minakin tykkaan,oli aina haaveena joskus paasta tango markkinoille.
Etela Amerika on aina kiinnostanut,on ystavia Perussa,Braziliassa ja Chelessa vaan on niin niin kallista ja matkat pitkat ei sita enaa jaksa niinkuin 60-vuotiaana.
Nyt aijonkin talvella menna naapuri maihin Maleisia on turvallinen maa,samoin Thaimaa,no kunhan tasta selvitaan kotiin ensiksi, yritamme vaihtaa lentoja niin ettei tarvis menna Lontoon kautta.
Ei vielakaan sada koto Suomessa?
Sinullahan se paluumatka Lontoon kautta, toivottavasti saat lentoreitin muutettua. Voihan se kyllä jo rauhoittua niin ettei vaaraa ole, mutta tarkat turvatarkastukset ja käsimatkatavara rajoitukset hankaloittavat tietenkin matkustamista.
Pitkästä matka-ajasta voi tulla kohtuuton kaikkine odotuksineen.
Eipä vaan sada, ei ainakaan täällä Hesassa. Göteborgin sateita vain katselemme TV:stä kateellisina, kun EM-kisoja seuraamme.
Niitä tangoja, tulihan niitä aikoinaan tanssittua, kai tuhansia kertoja. Tosin silloin nuoruudessa niin kovin harvat pojat osasivat ihan oikeat askelkuviot kunnolla. Maaseudulla kun ei ollut tanssikouluja. Mutta kun sitten sellaisen tanssittajan onnistui "nappaamaan" niin voi sitä autuutta ;))
Meillä on ripottanut yhden kerran yöllä n. kuukausi sitten. Siinä kaikki. Nurmikkoja ei enää edes kannata kastella, eivät ne siitä virkoa.
Toisaalta on hienoa, että on niin kesäinen kesä, toisaalta se merkitsee aika vakavaa tilannetta monin pikoin maaseudulla, kun vettä ei ole. Sato jää heikoksi. Sieniä ei tule, mikä taas merkitsee sitä, ettei tänä vuonna saa monelle tarpeellisia verottomia sivutuloja. (Virolaiset kantarellit maksavat 19.50 € kilo.)
Miten sinulla voi olla ystäviä joka maailmankolkassa Etelä-Amerikkaa myöten? Taidatte olla aikamoisen kansainvälinen perhe.
Oletan, että Pakistani Airlinesilla on paljon lentoja USA:han. Entä sitten Air India? Se on varmaan vielä suurempi lentoyhtiö. Saako se kuljettaa matkustajia USA:n Pakistanin välillä? Monet maat varjelevat lentoreittejään hyvin tarkoin. (Sorry, että kyselen taas tyhmiä. Muistelen vain entisiä aikoja. Finnair teki Egyptin-lennoillaan välilaskun Ateenaan, mutta ei saanut ottaa matkustajia. Paluulennolla se sai ottaa matkustajia, mutta ei jättää.)
olen taysverinen suomalainen joka ei helposti ota minkaanlaisia avustuksia jos ei maksa pennilleen takaisin.Meilla oli juuri aika sana sota tyttaren kanssa han ostaa meille lentoliput PIA:lle joka ei poikkea Lontooseen ja lyhentaa meidan matkustusaikaamme 9 tuntia,mutta BA ei suostu antamaan penniakaan takaisin peruutetuista lipuista.
Nain ollen matkustamme takaisin ensi sunnuntai iltana ja kaiken lisaksi economi ,ne olivat ainoat paikat jaljella.
Perussa oleva on suomalainen ,hanen miehensa oli n.10v Islamabadissa UN hommissa,me suomalaiset pidamme tiiviisti yhteytta,muut olen tavannut kansainvalisten naisten bible study kahvi aamuissa ym. hyvantekevaisyys kokouksissa.
Olen pohtinut samaa ja ajatellut itsekin kirjoittaa. Palstan hiljaisuus kertoo kesästä, jolloin ollaan mökillä ja ulkona.
Ainakin omia kirjoituksiani rajoittavat ne asiattomat ja loukkaavat ilkeilyt, joihin aina joku syyllistyy.
Palstalla on kyllä hyviäkin kirjoittajia, joiden kanssa on mukava vaihtaa mielipiteitä.
Jos joillekin kirjoittajille riittää viestiksi muutama, asiaton, nimimerkittä kirjoitettu sana voi ne jättää kirjoittamattakin JOS TIETOA, TAITOA JA YMMÄRRYSTÄ RIITTÄÄ!
...pahansuopa viesti, mutta se on näköjään hävinnyt. Minun puolestani se olisi saanut jäädä. Se herätti lähinnä hilpeyttä. Sen mukaan olen jonkilainen sekoitus terroristista ja kahviastiastosta. :)
Ilkeiden viestien huono puoli on siinä, että ne saattavat aiheuttaa seurauksenaan täysin asiaankuulumattoman haaran ketjuun. Koko ketju saattaa mennä pilalle, kun varsinaiset asiat unohtuvat.
Kyllä tämä varmasti taas virkistyy, niin se on tehnyt ennenkin.
kunhan mökkeilijät kotiutuu.
Minä inhoan noita herjaviestejä.
Näen punaista kun niitä tulee.
En todella ymmärrä tuonlaisia ihmisiä,täytyy pilata
toisten hyvät ketjut.
Olen varmaan niin sinisilmäinen että en osaa uskoa
ihmisten pahuuteen,vaikka siitä kailottaa kaikki mediat ja muut.
Sitten kun kohdalle sattuu tuollainen häirikkö se
pilaa koko päivän.
Ennen työ elämässä sattui hankalia työkavereita
ne saatettiin "istua"talosta ulos.
Asiakaspalvelussa täytyi vain säilyttää"pokka".
Nauroin minäkin sille terrori-kahviastiastolle.
Meitä kun on niin moneksi.
Joitakin ärsyttää jos me vanhat nauramme ja pidämme hauskaa tuolla pihalla.
On kuulema valitettu isännöitsijälle asti.
Että päivälläkään emme saisi pitää hauskaa.
Nähtävästi pitäisi istua nurkassa ja veisata virsiä.
meitä saattaa olla sillä ulkona yli 10 henkeä.
tottakai siinä ääntäkin syntyy,mutta kaikki häipyy
viimeistää klo 19.
Antaisivat vain nuo nuoret meille rauhan,käyvät häiriköimässä,tuosta vastapäätä olevasta asuntolasta.
No tulihan purettua sisintään.
näkyillään...
tuon viestin, harmitti että joku sairas tai puperteetti-ikäinen viitsi moista sekoilua kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin, että ii-li fiksuna miehenä tuskin "korvaansa lotkauttaa" mokomalle. Ja sheriffi lakaisee kunhan ehtii. Oikein arvasin.
Kyllähän se aina harmittaa kun turhaan käyttää aikaansa mokomien lukemiseen. Viisainta kuitenkin näyttäisi olevan, ettei niihin vastaa mitään. Aloittaa uuden viestioksan omalle kirjoitukselleen, niin säilyy ketjussa mukana.
Sellaistahan se on Muoriseni, vaan kateuttaan kai valittavat - jos ei itsellä ole hauskaa niin ei piruvie toisillakaan pidä oleman!! Valittaisivat sitten siitä virrenveisuustakin, usko pois ;))
Taloilla on järjestyssääntö ja kaikilla on yhteiset säännöt öisestä metelistä. Yleensä se tarkoittaa klo 23:n ja 7:n välillä.
Sännöissä puhutaan kohtuuttomasta melusta. Nauru tuskin on sitä keskellä päivää.
Jos joku valittaa naurusta pihalla päivällä, niin aivan varmasti hän valittaisi myös virrenveisuusta. Kokeilkaapa.
Isännöitsijänne tuskin kiinitti asiaan mitään huomiota. Ei hänelläkään olisi ollut mitään valtuuksia puuttua siihen.
Kun olen lähes koko ikäni asunut kerrostalossa, niin ainakin sen olen oppinut, että elämä aiheuttaa ääniä. Joka ei sitä ymmärrä, niin hänen pitää sitten muuttaa sellaiseen paikkaan, jossa ei ole muita elollisia lähistöllä.
Erään tuttavani talohtiössä on hallituksen jäsen, joka estää laajakaistan asentamisen, koska "se aiheuttaa vaarallista säteilyä". Puhu sellaiselle sitten järkeä. [Nyt muut hallituksen jäsenet ovat keksineet selittää hänelle, että säteily tulee naapuritalon lautasantennista, ja se meni täydestä. :) ]
En malttanut mieltäni. Sitten menin pehkuihin. Voi olla, että siihen tuli myöhemmin lisävastaus, en tiedä, kun nukuin.
Olen useaan kertaan tehnyt seuraavasti: Kun ketju harhautuu riitelyyn, niin teen tikusta asiaa, ja vastaan ketjun juureen, suoraan aloittajalle. Se ei yleensä pelasta ketjua, vaan keskustelu loppuu. Sen sijaan olen huomannut, että vastaaminen keskelle ei-riitaosuutta, keskustelu saattaa hyvinkin jatkua kauemmin kuin riitahaara.
Jotenkin on surkeaa, että jos ei mikään aihe kelpaa, niin sitten vain irvitään muitten aiheita. Kuitenkin olisi täysi vapaus aloittaa itse sellainen ketju, joka olisi mieleinen.
Tämä on tavallisten ihmisten kirjoituspaikka. Voiko odottaa muuta kuin tavallisia aiheita? Ei minusta. - Erikoisaiheille on täällä Suomi24:ssä ja kaikkialla muualla internetissä omia sivujaan vaikka kuinka paljon.
Olen ikäni kaiken ollut työssä, jossa tapaan päivittäin asiakkaita. Ammattitaitoomme kuului: "ei saa provosoitua". Olen suuttunut 30 vuodan aikana vain kahdelle asiakkaalle. Toinen oli v. 1982 eräälle niuhottavalle insinöörille, ja toinen v. 1999 eräälle niuhottavalle YLE:n toimittajalle. Ei olisi pitänyt silloinkaan provosoitua, mutta joskus sitä pinna katkeaa, vaikka ei haluaisikaan. - Kerran oli muuan puolalais-saksalainen asiakas, joka heittäytyi niin hankalaksi kuin ikinä kukaan voi. En suuttunut, koska kaikki meni niin överiksi, että se pikemminkin nauratti. - Minä kyllä nautin siitä, kun hän huomasi itse tehneensä mokauksen ja yritti pyydellä sitä anteeksi. Hymyilin vain, enkä ollut kuulevinani. Hän lähti ulos tappion tunnelmissa.
onko pyöreä maa, siis mikä olikaan ammattisi?
lähes kaikkí täällä kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä, minäkin.
Muuten, olen aina arvostanut poliisia, eikä arvostukseni vieläkään vähentynyt, mutta keljutti kun saimme ylinopeussakon matkalla Joensuusta tänne kotikonnuillemme.
Tällä en tarkoita, että arvelen Ii-lin olevan poliisin, mutta noista ammateista nyt vaan tuli poliisi mieleeni kun närästää se sakko. Työtään he tekevät, ja liikenteen valvonta kuuluu poliisin tehtäviin.
Ii-lin arvelen lähteneen eläkkeelle kaupalliselta alalta. Hän saattoi olla koulutuspäälikkö, ekonomi, tai tuotantopäällikkö, insinööri. Arvelit, että matkustellut paljon ja uskoo, että maapallo on pyöreä. Mitä sinä luulet maapallon muodosta?
Onko mielestäsi usko maapallon pyöreyteen jotenkin ammattisidonnainen asia?
Olen kyllä kouluttanut paljon (20 vuotta), mutta sen olen joutunut tekeään pakosta mukamas "koulutuspäällikkönä " [ >:( ], kun kukaan muu ei suostunut ottamaan niskaansa sitä riesaa. Ihan mukavaa se on kyllä ollut. Olen kouluttanut mielelläni, tavannut monenmaalaisia ihmisiä, (24 eri maasta), matkustanut paljon, mutta se on aiheuttanut kaikki nämä vuodet tulonmenetyksiä itselleni. (Siitä ei maksettu bonusta, kun se ei sisäisenä koulutuksena tuonut rahaa taloon, vaan tehtiin omakustannushintaan.) Joskus mukava, haastava tehtävä on kuitenkin houkuttelevampi kuin hiukan enemmän palkkaa.
Kävin entisellä työpaikallani viime viikolla. Vieläkään ei ole löytynyt ketään, joka suostuisi sen minun osa-alueeni kouluttamiseen. Kaikki pelkäävät, että se on sitten ikuista.
Kaipa alani oli kaupallinen. Niin kai koko yksityinen sektori on. Kun en ole mikään luontainen myyntimies, niin se myyntipuoli oli minulle vaikeaa. Olen aina ollut huono hankkimaan uusia asiakkaita. Minun periaatteeni oli tehdä työ niin hyvin, että vanha asiakas tuli itse takaisin ilman myyntiä. Hyvin se niinkin toimi.
Ei myynti ollut vaikeaa enää siinä vaiheessa, kun pääsin puheisiin asiakkaan kanssa, mutta se, että pääsin sisään asiakkaan luo oli se vaikeus, kun en ole mikään supliikkimies. Yleensä sain aina kaupat aikaan, kunhan sain sen ensikontaktin. --- Oikean myyntimiehen korvissa tällainen puhe kuulostaa tietysti naurettavalta, mutta myynti ei ollut työni pääsisältö. Se oli vain pakollinen kiusa, jota pyrki välttämään niin kauan, kunnes oli pakko.
Aina oli joko liikaa töitä tai liian vähän, ja silloin piti taas ruveta myymään. Molemmat aiheuttivat sressiä. Mitään välimuotoa ei koskaan ollut. Onneksi, onneksi, ONNEKSI olen irti siitä oravanpyörästä ja toivottavasti täysissä järjissäni. :)
On ilmeistä, että olet ollut erittäin omistautunut työllesi.Se on juuri yksi miehiä ja naisia erottava asia.Kyllä minäkin työelämässä parikymmentä vuotta olin, mutta aina ovat muut asiat olleet tärkeämpiä. Työkavereitani ikävöin juuri eläkkeelle jäätyäni ja siksi on mukava täällä jutella aikuisten ihmisten kanssa.
Vanhin lapsenlapsi, 8-vuotias tyttö, haluaa aina katsella lapsuuden ja nuoruuden aikaisia valokuviani ja on kovin kinnostunut vaatteistani ja kampauksistani. Teini-iässä ihailin filmitähtiä ja sain Brigitte Bardotin hääpuvun näköisen pikkuruutuleningin. Muistaako joku niitä? Tukkani oli tietysti tupeerattu ja huulet nyrpeästi mtrullaan, monta tärkättyä alushametta. leveä tiukka vyö ja piikkikoskokengät.
Tulipa kirjoitettua lapsellinen juttu ja kamalasti kirjoitusvirheitä vielä. Ei ihme, ettei kukaan viitsi vastata. On päänsärkyinen ja kiukkuinen olo, kaikki luonto kuivuu silmissä ,paha käry leijuu idästä. Missään ei ole oikein hyvä olla.Taidan ruveta päiväunille.
nyt, meinasin jo päivällä kertoa, että minulla oli sellainen pepita ruutuinen mekko, brodyyrit helmassa, ja paksu rimmpsukas alushame piti helmat somasti kohollaan.
Korkokengät ja se ainoa mistä olen saanut kiitosta olivat nilkat,,ne korostuivat kivasti korkea korkoisissa kengissä.
Tukka oli tubeerattu, niinkuin se aika vaati ja punainen leveä vyö sai vyötärön(on minulla joskus sellainen ollut, hoikkakin) näyttämään kapealta ja lantio oli niin naisellinen,,,,että silleen.
Se mekko oli puna-valkoruutuinen.
Ehkä sain jonkun pään pyörähtämään,,,haluan
ainakin uskotella niin;))
Eikä tuo mikään lapsellinen juttu ollut, silloin asiat oli niin.
Minä tästä olen kyllä kertonutkin aiemmin.
vaikka SkillaN jo vei sanat suustani, siksi kirjoitan tänne hänen jälkeensä. Siinä on jo sanalleen kaikki mitä piti sanomani. Minä kävin oikein Tukholmasta ostamassa ko. ruutumekon. Vähän kyllä oli pienirintaiselle mekon leikkaus tehty, melkoisesti oli kireällä kangas silläkohtaa. Onneksi oli vahvaa kangasta ;))
On se vaan kumma kun katselee noita hoikkia nuoria naisia, niin ei meinaa muistaakaan, että sellainenhan sitä oli itsekin. Silloin - kauan sitten!
oli muodissa kun olin Lontoossa opiskelemassa,tiukka vyotaro ja kova kerroksinen alushame,joo sain vihellyksia kun kiipesin Lontoon kakskerroksisen bussin ylakertaan,sillon olin nuori ja hoikka valttina pitkat saaret.
Piti matkia jotain filmitähteä. Brigitte Bardotin nyrpeä ilme ja tötterö suu olivat hyvin trendikkäitä. Mustalla mascaraala töhrittyjen ripsiemme alta loimme "kohtalokkaita" katseita poikiin, joilla oli hiusrasvalla suittu tukka ja kapealahkeiset teryleenihousut. Siihen aikaan nuoret eivät käyttäneet alkoholia ja nyrpistimme nenääme pojille jotka haiskahtivat viinalle. Tupakan polttoa opettelimme, ja sehän olikin niin hienoa ja "aikuista." Ostimme tyttökaverin kanssa kimpassa pikku Bostonin, eli kymmenen savukkeen tupakka-askin ja vetelimme haikuja silmät vedessä. Seksikokemksista järisyttävin oli 15- vuotiaalla kun voi innoissaan kertoa tyttökaverille, että ***** sekstasi (suuteli) minua, mutta lupaa ettet kerro kenellekään!
tuo aika nuoruudesta. Minuakin sanottiin Brigitte Bardotin näköiseksi.
Kun ensi kerran tulin Helsinkiin, minulla oli juuri tuollainen Bardotpuku, muotihattu päässä, korkokengät ja vielä valkoiset käsineet käsissä.
Ah aika sä entinen, jospas takaisin saisin sen.
Silloin vielä osakseni ihailua sain,
nykyään taputtelua vain.
Eihän me 70 hiljennytty olla kaiken kaikkiaan, vaan energia ja aika kuluu tuolla sätissä jossa nytkin on yhdeksän sielua. Saapa nähdä kumpi tässä on voittaja tulevaisuudessa.
että aikansa kutakin, sinnekin väsyy.
Kirjoittajat käyvät täällä siitä huolimatta, mutta ei tänne voi jatkuvasti yksin kirjoittaa.
Kun oikein tarkkaan tänäänkin katsoin, eipä ollut monta aktiivista kirjoittajaa, jos minua ei oteta lukuun ja minä kyllä kirjoitan tännekin, kun jotain minun taitojeni piiriin tulee esiin.
Ja mieluummin tänne, mutta kiva on sielläkin tuttuja tavata.
Olin eka vuoteni vain ja ainostaan chatissa,
(silloin olikin toisenlaista, tosi hauskaa)
sitten palstat veivät kokonaan, nyt taas, kun palstoilla on hiljaista(kesä syypää) olen kotiutunut chattiin.
Kumpikin kiva, ei sulje pois toisiaan.
Näin kesäiseen aurinkoiseen aikaan, mielestäni on aika hyvinkin meitä palstalaisia.
Ei todellakaan ketään huvita iteksein kirjoitella, mutta aina silloin tällöin tulee vastailtua jotain.
Nyt on niin lämmintä täällä meilläpäin vieläkin, eikä sateesta ole tietoakaan.
Vaan kun syys-sateet oikein kunnolla alkavat niin monikin istuu koneensa ääressä hyvinkin paljon.
Minäkin tuolla mökillä vietän kaiken liikenevän aikani, täällä tulisikin aivan mökkihöperöksi, mutta nyt taas sitten lähden lapinmaille, ruskanaikaan,jos sitä nyt sitten tulee kun on näin kuivaa.
Talvella kaupunki elämä hyvä, kesällä maaseutu ja mökki.
Kirjoitellaan ja kaakatellaan, kyllähän kukotkin kiekumaan alkavat.
Hyvät päivän jatkot kieku ja kaiku.Eikös sellainen ollutkin joku sarjakuva joskus.
taiteilija Asmo Alhon piirtämä sarjakuva. Runonmittaisen tekstin oli riimitellyt Mika Waltari. Se oli aina kiltti juttu. Ei tapeltu, eikä tapettu, niinkuin nykyisissä lasten sarjakuvissa valitettavan usein tehdään.
Harmitonta ja hauskaahan se on kun joku Nakke Nakuttaja jää katujyrän alle ja nousee sieltä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Lasten videopelit ovat kauhean sotaisia. Niitä pelatessa on mahdollisuus alkaa kokea, että oikeassa elämässäkin voi lyödä tai ampua, eikä siinä sen kummempaa.
Mika Waltari maksoi tyttärelleen ja muille sukulaislapsilleen 5 penniä jokaisesta säkeestä, jotka he kirjoittivat Kiekuun ja Kaikuun. :)
Ole pari kertaa käynyt katsomassa, muttei siellä kummallakaan kerralla tapahtunut mitään. Onko olemassa jotakin tiettyjä kellonaikoja, jolloin siellä olisi kirjoittajia?
tiedä,ja siellä on niin ailahtelevaa, joskus aikaisin aamulla saattaa olla hyviäkin sessioita, mutta kevyttä, toistensa tervehtimistä yleensä.
Sitten privassa, jos sattuu mukava juttuinen kirjoittaja, voi olla antoisampaa,saattaa syntyä ihan keskustelua.
Nopeampi tempoista, muuten samankaltaista,joskus kivaa ja sitten ei, omasta ja toisten mielialoista se on kiinni.
Aika menee rattosasti.
Olen vähän paheksunut tuota touhua, mutta en ole koskaan edes kokeillut. Nuorisoa moititaan, että istuvat yökaudet sättäilemässä ja irkkailemassa. mitähän sekin on.Siis sinäkin olet siellä viihtynyt, ei se nyt kovin hullua hommaa voi olla. Mitenkähän sitä osaisi.
Kie´un ja Kai´un kaverina oli Possu - tuo klassinen kolmen asetelma.Kukahan niistä oli viisain ? Puhekuplia ei ollut, vaan hienosti riimitetty teksti, joka jäi mieleen. Äiti usein opetti tapoja sen sarjakuvan avulla.Niissä vallitsi ehdoton oikeudenmukaisuus ja nöyryys.Jos pullisteli, sai näpäytyksen.
en irkkailusta tiedä, mutta tuttuja sieltä saa, niinkuin täältäkin.
Kirjoittelee ja vastailee, vähän nopeampi pitää olla, mutta se sitten itsestään kehittyy.
Kyllähän sitä paheksutaankin, koska siellä nyt on kaikeksi, mutta niinhän on joka paikassa.
Jättää "hoopot" omaan arvoonsa.
Vähän aikaa kun seurailee, on sisälle päässyt. Minä monta kertaa vain lueskelen toisten kirjoituksia.
Paljon, paljon parempi on Googlen kautta linkki Seniorstory board. Siellä on mahdollisuuksia vaikka millämitalla. Menemällä eteenpäin löytyy myös linkki Fennica net. Molemmat tarkoitettu ikäihmisille. Suomen keskustelupalsta ikäihmiselle on todella vaatimaton tekele sätteineen. Kannattaa vierailla.
näppäimet sauhuamaan! Missäs kaikki tänään ovat, vain RKP-ketju kerää kirjoittajia?
muutta mieleen.
haitanneeko?