Kun ajattelee oikein aikuisten aivoilla. Erotessa tai miehen jättäessä perheensä,nämä nyxät oikein rynnimällä rynnii ja koettaa hypätä miehen ex vaimon saappaisiin. Minusta he kuvittelevat vähän liikaa itsestään. Ensinnäkin lapseton nainen, ei voi mitenkään suoriutua vaativasta tehtävästä ihan noin vain. Siinä on niin paljon arvokasta pelissä mukana lasten elämässä, että vain yksinomaan äidit taitaa sen.
Lapset eivät ole molla-maijoja, jotka heitetään nurkkaan tai pysäytetään kaukosäätimellä. On turhan suuri riski nyxien kuvitella, että he osaisivat kaiken itsestään, niin paitsi miesten vieminen on ihan eri juttu, siinä ei pahemmin harjoitusta tarvitse. Joten jättäkääpä ne lasten isit ihan omien perheiden pariin, niin kaikilla meillä on hyvämieli.
Lapset eivät ole molla-maijoja, jotka heitetään nurkkaan tai pysäytetään kaukosäätimellä. On turhan suuri riski nyxien kuvitella, että he osaisivat kaiken itsestään, niin paitsi miesten vieminen on ihan eri juttu, siinä ei pahemmin harjoitusta tarvitse. Joten jättäkääpä ne lasten isit ihan omien perheiden pariin, niin kaikilla meillä on hyvämieli.
Vastaukset 20
Vanhimmat
nyksien olevan lapsettomia? Suurin osa lienee jonkun exä, toisen nyxä. Jollei oman elämän solmut aukea, turha on toisten niskaan jätevesiään heittää.
Nyxä jolla on omia lapsia saattaa ollakin kiinnostunut miehensä lapsista, tai ainakin ne menevät siinä sivussa. Lapseton nyxä ei takuulla, hän ihan varmasti sitä onnellisempi mitä visummin pidät pennuistasi kiini :D
Minä olen lapseton nyxä eikä minulla todellakaan ole mitään mieheni lapsia vastaan. En silti ole myöskään heitä omimassa tai heidän elämäänsä puuttumassa sen enmpää kuin tarvis vaatii.
että tilastojen valossa naiset hakevat eroa miehistään, ei päinvastoin.
se, että miehet haluaisivat pitää sekä vaimon että rakastajattaren, mutta vaimot eivät kestä sellaista elämää ja hakevat eroa.
miehellä on uusia naisia! Ei kukaan vaimo siedä sellaista peliä! Jokainen nainen joka itseään kunnioittaa, hakeutuu tuollaisista miehistä eroon! Ja siinäkin on syyssä mies, ei vaimo! Mieshän se pettää!
naiset haluavat uutta sisältöä elämäänsä ja eronpyyntö tulee miehelle aivan yllätyspommina. Se, että itse on joutunut lääninpukin kanssa naimisiin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat sellaisia.
Itse hain eroa miehestäni koska tajusin tehneeni erehdyksen, ja se oli korjattava mahd. nopeasti kun lapsikin oli vielä aivan pieni. Mies ei juonut, polttanut, hakannut eikä juossut vieraissa, olin vain tehnyt erehdyksen. Se oli vuoden pika-avioliitto.
niin itseään kunnioittava ja hankkiutuu miehestä eroon, niin miksi sitten kuitenkin pitää vielä ruikuttaa niiden miesten perään...
Tapasin mieheni, kun hänellä ja eksällään oli huoltajuuskiistat kuumimmillaan. olivat eronneet jo vuosia aiemmin. exä löysi uuden miehen, jonka mukaan lähti. Exä ja hänen uusi hakivat lapsen huoltajuutta, mutta oikeus katsoi isän olevan parempi huoltaja, kun äidin.
Elimme onnellisina jotain aikoja, lapsi tapasi äitiään säännöllisesti, enemmän kuin oli sovittu. Elatusta häneltä ei tullut, maksoimme siis kaiken itse. Tässä vaiheessa mieheni ja minä olimme jo naimisissa, ja kaksoset olivat juuri syntyneet.
Onhan se nyt loogista, että kaikki lapset ovat samalla viivalla, vaikkakin uusperheessä.
Mutta sitten tipahti pommi.
Mieheni lapsen isyys päätettiin selvittää dna-testeillä. Mieheni on lapsen tunnustanut, ja kaiken piti olla hyvin.
Kävi kuitenkin ilmi, että mieheni exän uusi, vai pitäisikö sanoa vanha onni, onkin lapsen isä.
Kenellä olikaan ne liian suuret saappaat? Minulla, miehelläni, mieheni exällä vai exän uudella/vanhalla miehellä?
Nyt kärjäjöidään taas, miehen exää miehineen syytetään mm. petoksesta. Hän joutuu maksamaan joka ainoan pennin, mitä mieheni on lapseen laittanut, koska on lasta omanaan pitänyt.
Arvatenkin lasta emme saa enään tavata, vaikka kuinka häntä ilman verisiteitä rakastammekin.
Huolehdimme känestä kuin omastamme, ja lopputulos on tämä.
Kaksosillamme ei olekkaan isoa veljeä.
lapsia, seurustelun ja avioliiton alkuaikoina,, niin harvemmin mies haluaa erota! Mutta kun tulee lapsia, mies ei kestä sitä arkea, kun on ajateltava muitakin kuin itseään. Silloin haetaan turvaa lapsettomista uusista naisista, jotta saa arkeen muutakin kuin lasten maailmaa.
Suurin osa eronneista miehistä on juuri lasten isiä.
Jos uudella naisella on lapsia, ne on helpompi kestää kuin omat, koska niistä ei ole sellaista vastuuta kuin omista. Jos ero tulee, ei ole mitään taakkaa harteilla.
Eli ei ne erot johdu pelkästään vaimosta, vaan miehille on liikaa perhe elämä. Kun nainen raataa ja hoitaa lapset lähes yksin, ja lopuksi kiukuttelee mihelle väsymystään, niin se on oiva hetki miehen sanoa et kauhea vaimo!!! Siinä tilanteessa olisi miehen tajuttava, että lapset olisi hoidettava yhdessä, eikä antaa koko taakkaa vaimon vastuulle. Mutta ehkä se on hyvä syy lähteä lätkimään.... Ei se vaimo ole huono, vaan miehen psyyke ei kestä kun itsensä!!
oikeudessa tuskin ikinä menee tuo petos läpi.joku on nyt katsellut liikaa jenkki sarjoja.itse tuomio istuimessa työskentelevänä voin sanoa että kallis paukku tulee teille olemaan kun häviätte...
No mutta, mutta. Ethän sinä suinkaan voi sanoa, että kaikilla tilanne on juuri niin, kuin sinulla. Minulla on ainakin ihan omat saappaat tuolla eteisessä, eikä mieheni ex-vaimon. Tokkopa meillä edes saman kokoiset jalatkaan. Enkä minä ole alkanut mieheni tytölle äidiksi, vaikka hän meillä kyllä nykyään asustaakin ja minulla kyllä on ihan omakin lapsi, jolle minä olen äiti.
Minäkin olen sitä mieltä, että lapset eivät ole molla-maijoja. Olin sitä mieltä silloinkin, kun tyttö tuotiin meille kello 23.30 rätti väsyneenä ja tytön silloinen perhe jatkoi matkaa toiselle paikkakunnalle. Olin sitä mieltä silloinkin, kun tytön äiti muutti neljättä kertaa kahden vuoden sisällä (kaksi kertaa samalla paikkakunnalla ja kaksi kertaa paikkakunnalta toiselle). Olen yhä edelleen sitä mieltä. Vaan eipä minulla taida olla sananvaltaa tuohon asiaan, kun on niitä mieheni ja hänen exän välisiä asioita.
on noita kunnollisiakin äitipuolia ja ex miesten uusia kumppaneita.lapset on sopeutuvaisia ja hyväksyvät tilanteen kun vanhemmat näyttävät mallia.omaan erooni ei syynä olleet toiset osapuolet,mutta aika nopeasti kummallekin se uusi löytyi.ymmärrän hyvin loukkaantumisen,mutta kyllähän elämää pitää jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta.
olen lyhytikäinen, mutta minulla on suurimmat saappaat. Mitenköhän toi lausahdus tuli mieleen tekstistäsi, ehkä vain saappaista tai sitten koko viestistäsi ja asenteestasi/olettamuksistasi.
Ja mitä tuossa muita luin, eiköhän olisi kannattavinta mennä uskottomuus-palstalle jos pettäminen ahdistaa ja tuosta sympatiani. Mutta kun jokainen uusperheellinen ei ole pettäjä ja toinen nainen. Ymmärrän, että jos on joutunut näin kokemaan niin haluaa tulla täältä uusperheellisiltä asiaa kysymään - mutta kun suurimmalla osalla heistä ei edes ole kokemusta toisen naisen asemasta ja tuomitsevat pettämisen ihan samalla tavalla. Tai osottaisi aiheensa juuri niille uusperheellisille joiden suhde oli alkanut pettämisestä.
eivät ymmärrä että varattu on varattu! Että perhettä ei oteta, se tehdään itse! Että pitää kunnioittaa toisten omaa ja siirtyä sivuun mikä ei kuulu itselle! Että opettele elämään omillasi.
siellä missä exä iteki!
Ihan omat on saappaani ;)
terv. nyxä
Mistä tuo asenne tulee, että kaikissa uusperheissä lapsettomat naiset ovat rikkooneet jonkun aikaisemman suhteen? Se on niin paskapuhetta ja syvältä katkeruudesta kaivettua kun olla voi. Mäkin olen äitipuoli, ja lapsen äiti lähti toisen miehen matkaan jo 7 vuotta ennen kuin tämän nykyisen mieheni tapasin. Joten miten ihmeessä se tekisi minusta perheenrikkojan?
Eikö perheen rikkoja ole se nainen, joka ryyppäsi, käytti huumeita ja huorasi toisten miesten kanssa ennen kuin jäi kiinni ja ero tuli? Ja mun vielä pitäisi tulla sen kanssa toimeen ja esittää lapselle, että "Voi kuinka sulla on kiva äiti?"
Nykyään onneksi päässyt jaloilleen eikä lapsen takia tarvi enää hirveästi murehtia silloin kun on äidillään. Itse pidän lapsesta kovasti, vaikka en ole mitenkään äidin paikkaa riistämässä. Kyllä ne exätkin voi olla kusipäitä, että mitä jos ei aina yleistettäs, jooko!!
mies seurustelee lastensa kanssa pääasiassa silloin kun ovat meillä viikonlopun ja huolehtii kaikesta muustakin paitsi ruuanlaitosta. Minä pysyttelen mahdollisimman taka-alalla ja missään nimessä en minkäälaisia saappaita lasten suhteen edes jalkaani haluaisi. Vastuu on mielestäni kaikessa kasvatuksessa lasten vanhemmilla, eikä minua edes kiinnosta sellaiseen tehtävään osallistua. En myös halua että minusta kukaan käyttää nimitystä äitipuoli, sillä sitä en kenellekään halua olla vain äitinä omalleni. Niin että eipä pidä paikkaansa tämä tällainen nyxien rynniminen ex vaimon saappaisiin. Näin oli myös silloin kun minulla ei ollut omaa lasta eikä lastenhoitokokemusta minkäänlaista.
Minä en rynnännyt hyppimään kenenkään saappaisiin. Mahdollisimman vähän puutuin lasten asioihin. Nyt kun kuitenkun tilanne on se ettei lasten äidillä oikein ole tuota ns. tunneälyä ja hänelle ihmiset ovat koneita ja toinen lapsista on jo muutanut meille katson velvollisuudekseni joko lähteä kävelemään tai hyväksyä tilanteen ja ottaa osaa lapsen elämään. Ja kyllä minua kiinnostaa hänen tulevaisuutensa aivan aidosti aiemmin vaan ajattelin etten puutu asioihin ellei nyt jotain ihan kamalaa tapahdu. En siis astunut exän saappaisiin koska minusta ei olisi niihin saappaisiin. Omaan nimittäin jonkin verran empatiakykyä ja lähimmäisenrakkautta. Taatusti on olemassa idiootti nyxiä ja idiootti exiä mutta ei viitsittäis alakaa yleistämään.
karmii tuollainen kirjoitus.Mun päähän ei tule ikuna menemään tuo, että minkä ihmeen takia ajatellaan että kaikki nyxät on varastaneet toiselta perheen..Mullekin on muutamat melkein tuntemattomat ihmiset nyrpistelleet nenäänsä, kun olen sanonut että miehellä on lapsia edellisestä avioliitostaan..
Olen naimisissa eronneen miehen kanssa, jolla on lapsia ja itse olen lapseton. Tekeekö se minusta sitten jotenkin huonomman ihmisen? Mulla ei ole mitään tekemistä eron kanssa, en edes tuntenut miestäni silloin, kun he ovat eronneet. Minkä minä sille voin, että heillä nyt sattuu niitä lapsia olemaan tai ovat eronneet. Minä keskityn vaan omaan elämääni miehen kanssa, joka sattuu nyt olemaan minun mieheni, ei ole mitään väliä mitä hän on ennen ollut, nyt ollaan me.
Onneksi meillä on miehen exän kanssa mennyt kaikki hyvin, toimeen tullaan. Hän jopa uskaltaa antaa lapsensa minulle hoitoon, vaikka mieheni ei olisi kotona. Vaikka lapseton, vaativista tehtävistä suoriutumaton nainen olenkin:)Hyvin ollaan pärjätty kuitenkin...
Mä en ole ainakaan kenenkään saappaisiin ollut ikinä kiinnostunut hyppimään. Mä ihan omana itsenäni olen pärjännyt.
Tulipa fiilis...siis minä lapsettomana en sitten ole osannut mitään... olen rakastanut mieheni lapsia kuin omiani -koska en lääketieteellisesti ole saanut omia lapsia - ! Olen kuskannut lääkäriin,olen kuskannut eskariin,kouluun, laittanut ruokaa, auttanut läksyissä, ollut kaverina jutuissa,mitä ei isälle tai äidille ole helppo puhua,pelannut,touhunnut jne. Kertakaan en ole yrittänyt heiltä viedä äitiään, hän on ollut aina kuviossa mukana HEIDÄN ÄITINÄÄN, mutta silti olemmme voineet elää meidän viikolla meidän elämää. Lasten viralliset asiat ovat hoitaneet äiti ja isä, niihin en minä ole puuttunut, olen toki mielipiteeni sanonut jos sitä on kysytty. mutta täydellä sydämellä olen lapset meidän viikolla ottanut kotiin ja elänyt onnellista elämää heidän kanssaan olematta siis mitään ja tietämättä siis mitään...hoh hoijaa...