Onko teillä haaveita jostakin, joka liittyy koiriin. Tuolla edempänä joku haaveili koirien kanssa elantonsa ansaitsemisesta.
Minun haaveeni on paitsi joskus omistaa weimarin seisoja, myös esim. toimittaa koiralehteä, kirjoittaa koirakirjoja ja nähdä joskus jotakin edistystä sille, että ihmiset tajuaisivat ottaa resursseihinsa mahtuvan koiran, jota ei ensi vaikeuksien takia myytäisi uuteen kotiin. Ei vain koirakirjan kuvan perusteella, että voi kun on ihanan söpö.
Itse en luultavasti kykenisi weimarinseisojalle tarjoamaan rodunomaista puuhaa kylliksi, jotta koira olisi onnellinen koira.
Minun haaveeni on paitsi joskus omistaa weimarin seisoja, myös esim. toimittaa koiralehteä, kirjoittaa koirakirjoja ja nähdä joskus jotakin edistystä sille, että ihmiset tajuaisivat ottaa resursseihinsa mahtuvan koiran, jota ei ensi vaikeuksien takia myytäisi uuteen kotiin. Ei vain koirakirjan kuvan perusteella, että voi kun on ihanan söpö.
Itse en luultavasti kykenisi weimarinseisojalle tarjoamaan rodunomaista puuhaa kylliksi, jotta koira olisi onnellinen koira.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olisi joskus kasvattaa koiria, rotu olisi tuo symppis tryffelikoira eli Lagotto.
Haaveita hidastaa oma mieheni joka ei ikänä suostu ottamaan kyseistä rotua (joo meillä on isännän koulutus vähän kesken), toiseksi tuo kasvattajan uskomaton tieto/taito kuulostaa niin saavuttamattomalta, että en tiedä kykenisinkö siihen ikinä. Sitten tietysti vielä se, että pitäisi ottaa narttukoira (voi ei?, ikuisen uroksen suosija), pitäisi osata käydä näyttelyissä ja panostaa siihenkin enemmän.
Huh...haaveeksi taitaa jäädä....
aina ja haaveissaan suunnitella. Se on varmasti joskus hauskempaa kuin se lopullinen todellisuudessa tekeminen.
ja kuoppainen. Pentujen syntymä kerta kerran jälkeen on aina yhtä suuren ihmetyksen ja ilon aihe.
Kaikkein parasta koko hommassa on, kun joku pennun omistaja kertoo silmät ilosta tuikkien saaneen minulta sen maailman parhaan koiran. Vaikka koira ei ulkomuodoltaan olisikaan sitä parasta priima luokkaa.
Toinen suuri ilo on kun kasvatti on terve.
Silloin tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi kun jalostusnartussa havaitaan perinnöllinen sairaus.
Positiiviset seikat kuitenkin voittavat kaiken negatiivisuuden.
Eli minä olen toteuttanut haaveeni. Jo pienenä tyttönä haaveilin koirista, sitten kasvattajaksi tulosta. Kaikki on toteutunut. Ihanat persoonalliset maailman rakkaimmat koirat jokapäiväisesti läsnä niin arjessa kuin juhlassa.
Voiko enempää haaveilla.
oikeastaan haave toteutunut siltä osin, että saan tehdä työtä koirien parissa ja tutustua aina vain uusiin rotuihin ja uusiin koiruuspersooniin.
Mutta aina se mieli kehittelee asioita eteenpäin...
uudestaan. Nyt kun on tilat valmiina niin olen miettinyt mikä rotu.Mutta kun olen täydellisyyteen pyrkivä ihminen niin tämä haave on hyvin pitkän ajan juttu.Haave on myös ,että pentu menestyy hyvin ja sen kautta pääsen mukaan jalostuksen ihmeelliseen maailmaan.
haaveilen että joku kaunis päivä pikkuiseni saavuttaisi FIN TVA-tittelin, vaikka tuo nyt jo pikkuisena tuhisevana on täydellinen mutta ei se haittaakaan :)
Myös kasvatus tulevaisuudessa haaveena...