Kertakaikkiaan

että mistä IHMEESTÄ löytyis sitä lisäruutia tähän rakkaudettoman petetyn liitön jaksamiseen.

vaan kirjoitti:

että mistä IHMEESTÄ löytyis sitä lisäruutia tähän rakkaudettoman petetyn liitön jaksamiseen.

Jos puolisosi pettää sinua, se on vakava asia. Se voi toistua, koska se voi olal kuin mania josta henkilö ei pääse eroon vaikka lupaisi. oletko jutellut asiasta hänen kanssaan?

Sitä ei pidä sietää.

Mitä olet ajatellut tehdä?

mistä kenkä puristaa peruslarssin kanssa?

vl-mieheen. Varmaan myös tupakkamiehiä?

Otan osaa kirjoitti:

vl-mieheen. Varmaan myös tupakkamiehiä?

vetää röökiä posket lommolla ja haisee ku paraski härskiintyny kala.

muuta kirjoitti:

vetää röökiä posket lommolla ja haisee ku paraski härskiintyny kala.

on oikein nöyrä jumalan valtakunnan työntekijä ja siitä tykätään ry:llä. on sillä erikoiset näyttelijän lahjat, on.

se kyllä kirjoitti:

on oikein nöyrä jumalan valtakunnan työntekijä ja siitä tykätään ry:llä. on sillä erikoiset näyttelijän lahjat, on.

Näitähän on. Liekö sen kummempia "näyttelijöitä " kuin me muutkaan.

Kulman takana vl kirjoitti:

Näitähän on. Liekö sen kummempia "näyttelijöitä " kuin me muutkaan.

yhteenliittymä perustuu VALHEESEEN. En osannut edes kuvitella, että joku voi valehdellen keinahdella alttarille niin, että morsian luulee saavansa maailman ihanimman miehen.
En ole edes varma, onko tällainen avioliitto (tai sen irvikuva) edes Jumalan tarkoittama.

koko kirjoitti:

yhteenliittymä perustuu VALHEESEEN. En osannut edes kuvitella, että joku voi valehdellen keinahdella alttarille niin, että morsian luulee saavansa maailman ihanimman miehen.
En ole edes varma, onko tällainen avioliitto (tai sen irvikuva) edes Jumalan tarkoittama.

Jos et voi hyvin liitossasi, asioille kannattaa yrittää tehdä jotakin. Jumalan tarkoitus on että ihminen voi hyvin parisuhteessaan. - Millä tavoin oma liittosi perustuu valheeseen? Antoiko puolisosi seurusteluaikana lupauksia joita ei ole pitänyt?

Perhetyöntekijä kirjoitti:

Jos et voi hyvin liitossasi, asioille kannattaa yrittää tehdä jotakin. Jumalan tarkoitus on että ihminen voi hyvin parisuhteessaan. - Millä tavoin oma liittosi perustuu valheeseen? Antoiko puolisosi seurusteluaikana lupauksia joita ei ole pitänyt?

ja lisäksi keksi mitä ihmeellisimpiä sankaritarinoita, että paitsi minä ja myös perheeni luulisimme hänestä kaikenlaisia ihmeellisiä ja kunniallisia asioita. Jos olisin vaikkapa hääpäivänä ennen vihkimistä jostakin saanut tietää totuuden, olisin ilman muuta tehnyt oharit. Liekö tällainen valheeseen perustuva liittymä edes Jumalan tarkoittama? Siitä mitä tää avioliittoaika pitää sisällään, siitä en edes ala puhua. Sen hän on ajatuksin, sanoin ja teoin kyllä monenmónta kertaa osoittanut, miten VÄHÄN hänelle merkitsen, olen VAIN JARRU!

lupauksia kirjoitti:

ja lisäksi keksi mitä ihmeellisimpiä sankaritarinoita, että paitsi minä ja myös perheeni luulisimme hänestä kaikenlaisia ihmeellisiä ja kunniallisia asioita. Jos olisin vaikkapa hääpäivänä ennen vihkimistä jostakin saanut tietää totuuden, olisin ilman muuta tehnyt oharit. Liekö tällainen valheeseen perustuva liittymä edes Jumalan tarkoittama? Siitä mitä tää avioliittoaika pitää sisällään, siitä en edes ala puhua. Sen hän on ajatuksin, sanoin ja teoin kyllä monenmónta kertaa osoittanut, miten VÄHÄN hänelle merkitsen, olen VAIN JARRU!

luottamukseni täydellisesti ja loukannut minua avioliiton herkimmällä alueella. Lisäksi hän on silloin tällöin tosi väkivaltainen. Onneksi nyt on jo varmaan puoli vuotta edellisestä väkivaltakäyttäytymisestä. Olen ollut mustelmilla kymmeniä kertoja. Siis en yksinkertaisesti enää kohta löydä asioita, joiden pohjalta häntä voisi kunnioittaa, paitsi että ei käytä alkoholia ja käy töissä, niin kuin kyllä lähes kaikki vl-miehet. En vaan tiedä, mistä repiä riemu tähän yhteenliittymään, en.

on pettänyt kirjoitti:

luottamukseni täydellisesti ja loukannut minua avioliiton herkimmällä alueella. Lisäksi hän on silloin tällöin tosi väkivaltainen. Onneksi nyt on jo varmaan puoli vuotta edellisestä väkivaltakäyttäytymisestä. Olen ollut mustelmilla kymmeniä kertoja. Siis en yksinkertaisesti enää kohta löydä asioita, joiden pohjalta häntä voisi kunnioittaa, paitsi että ei käytä alkoholia ja käy töissä, niin kuin kyllä lähes kaikki vl-miehet. En vaan tiedä, mistä repiä riemu tähän yhteenliittymään, en.

On tärkeää että et ehdottomasti salli että hän koskee sinuun väkivaltaisella tavalla sitä ensimmäistäkään kertaa. Jos sen sallit kerran, se toistuu. Pidä rajat. reviiri puhtaana. Hän ei kunnioita sinua senkään vertaa jos annat itseäsi lyödä.

on pettänyt kirjoitti:

luottamukseni täydellisesti ja loukannut minua avioliiton herkimmällä alueella. Lisäksi hän on silloin tällöin tosi väkivaltainen. Onneksi nyt on jo varmaan puoli vuotta edellisestä väkivaltakäyttäytymisestä. Olen ollut mustelmilla kymmeniä kertoja. Siis en yksinkertaisesti enää kohta löydä asioita, joiden pohjalta häntä voisi kunnioittaa, paitsi että ei käytä alkoholia ja käy töissä, niin kuin kyllä lähes kaikki vl-miehet. En vaan tiedä, mistä repiä riemu tähän yhteenliittymään, en.

Sinun ei pidä sietää väkivaltaa yhtään kertaa. Siinä asiassa tulee vallita nollatoleranssi.

Tee miehellesi rauhallisesti ja asiallisesti selväksi, että Sinua ei satuteta enää yhtään kertaa tai yhteiselämänne loppuu siihen paikkaan. Tässä päätöksessä täytyy myös pysyä. Minkäänlainen fyysinen väkivalta ei kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen (toivottavasti ei henkinenkään, mutta sen rajat ovat vaikeammin määriteltäviä).

Väkivalta on vakava asia siksikin, että lähes poikkeuksetta se raaistuu aikaa myöten. Tilanne ihmissuhteessa ei ehdottomasti ole terve, jos väkivalta tulee mukaan kuvioihin. Tästä johtuen yksikin lyönti on liikaa. Mikään asia ei anna siihen aihetta. Jokainen on itse täydessä vastuussa keinoista, joilla elämänsä ongelmia ratkaisee.

Asiaa ei kannata myöskään salata ja tällaisella suojelulla ylläpitää tilannetta. Oletko puhunut asiasta kenellekään? Miten miehesi siihen suhtautuu? Kerro hänelle, että otat asian puheeksi sukulaistenne ja ystävienne kesken. Se Sinun on myös tehtävä mikäli tilanne jatkuu.

ma_ria kirjoitti:

Sinun ei pidä sietää väkivaltaa yhtään kertaa. Siinä asiassa tulee vallita nollatoleranssi.

Tee miehellesi rauhallisesti ja asiallisesti selväksi, että Sinua ei satuteta enää yhtään kertaa tai yhteiselämänne loppuu siihen paikkaan. Tässä päätöksessä täytyy myös pysyä. Minkäänlainen fyysinen väkivalta ei kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen (toivottavasti ei henkinenkään, mutta sen rajat ovat vaikeammin määriteltäviä).

Väkivalta on vakava asia siksikin, että lähes poikkeuksetta se raaistuu aikaa myöten. Tilanne ihmissuhteessa ei ehdottomasti ole terve, jos väkivalta tulee mukaan kuvioihin. Tästä johtuen yksikin lyönti on liikaa. Mikään asia ei anna siihen aihetta. Jokainen on itse täydessä vastuussa keinoista, joilla elämänsä ongelmia ratkaisee.

Asiaa ei kannata myöskään salata ja tällaisella suojelulla ylläpitää tilannetta. Oletko puhunut asiasta kenellekään? Miten miehesi siihen suhtautuu? Kerro hänelle, että otat asian puheeksi sukulaistenne ja ystävienne kesken. Se Sinun on myös tehtävä mikäli tilanne jatkuu.

VL-yhteenliittymässä on lirissä loppuikänsä, koska erota ei voi ja anteeksi pitäisi pystyä antamaan. Puolisoni on tosiaan suurperheen lapsi, ja siinä perheessä ei oo hänen kertomansa mukaan koskaan puhuttu uskonasioista, on ollut tärkeää vain se, että käydään paljon seuroissa (että muut näkevät). Ry:n TOIMINTA on kyllä tosi tärkeää. Tosin en minäkään, miniä, oo koskaan päässyt appivanhempieni kanssa keskusteluissa ry:n toiminnan tasoa syvällisempiin juttuihin. Että liekö se kodin henki pesiytynyt meidänkin perheeseen sitten. -- Olin ennen viimeistä väkivaltaa sanonut, että seuraava kerta on sitten viimeinen, mutta tässä vielä vaan olen, mutta kylläkin voimieni äärirajoilla.

sitä kirjoitti:

VL-yhteenliittymässä on lirissä loppuikänsä, koska erota ei voi ja anteeksi pitäisi pystyä antamaan. Puolisoni on tosiaan suurperheen lapsi, ja siinä perheessä ei oo hänen kertomansa mukaan koskaan puhuttu uskonasioista, on ollut tärkeää vain se, että käydään paljon seuroissa (että muut näkevät). Ry:n TOIMINTA on kyllä tosi tärkeää. Tosin en minäkään, miniä, oo koskaan päässyt appivanhempieni kanssa keskusteluissa ry:n toiminnan tasoa syvällisempiin juttuihin. Että liekö se kodin henki pesiytynyt meidänkin perheeseen sitten. -- Olin ennen viimeistä väkivaltaa sanonut, että seuraava kerta on sitten viimeinen, mutta tässä vielä vaan olen, mutta kylläkin voimieni äärirajoilla.

puolestasi. Jumalan siunausta.

sitä kirjoitti:

VL-yhteenliittymässä on lirissä loppuikänsä, koska erota ei voi ja anteeksi pitäisi pystyä antamaan. Puolisoni on tosiaan suurperheen lapsi, ja siinä perheessä ei oo hänen kertomansa mukaan koskaan puhuttu uskonasioista, on ollut tärkeää vain se, että käydään paljon seuroissa (että muut näkevät). Ry:n TOIMINTA on kyllä tosi tärkeää. Tosin en minäkään, miniä, oo koskaan päässyt appivanhempieni kanssa keskusteluissa ry:n toiminnan tasoa syvällisempiin juttuihin. Että liekö se kodin henki pesiytynyt meidänkin perheeseen sitten. -- Olin ennen viimeistä väkivaltaa sanonut, että seuraava kerta on sitten viimeinen, mutta tässä vielä vaan olen, mutta kylläkin voimieni äärirajoilla.

Hyvä lähimmäinen siellä. En mitenkään suosittele että parisuhteen ongelmissa ensimmäisenä ollaan eroa hakemassa. On itselläni perspektiiviä 30 vuotta liitossa. Mutta väkivalta ja uskottomuus ovat äärimmäisen kohtalokkaita liitolle. Juuri ne ovat niin painavia syitä että tulee mieleen, onkohan teillä muuta mahdollsuutta kuin erota.

Ensimmäisenä on turvattava se, että et ehdottomasti joudu koskaan enää yhtään kertaa väkivallasta kärsimään. Kuten Ma-ria sanoi tuossa yllä: nollatoleranssi!

Sen jälkeen on saatava alkuun rehellinen keskustelu kummankin ajatuksista avioliiton suhteen. Onko se kumppanillesi vakava elämänmittainen sitoutuminen? Hakekaa ammattitukea, ei kannata kahden kesken yrittää keskustelua, koska siitä tulee usein vain hedelmätön riita. Hakekaa parisuhdeneuvontaa esim. seurakunnasta tai mielenterveystoimiston kautta. - Ei ero ole ainut vaihtoehto. Keskustelun ja sisäisen muuttumaan "suostumisen" kautta voidaan liitto pelastaa. Muista: toinen ihminen EI VOI MUUTTAA TOISTA. Ihminen voi muuttua vain jos itse muuttaa itseään. Jos puolisosi ei sitoudu muutokseen, tee johtopäätökset.

Mutta jos sitten ero näyttää ratkaisulta osaltasi, ei vl-usko sitä estä. Kuule, muuan läheinen ystäväni oli syvällä avioliiton murheissa, kriisissä, 10 vuotta sitten. Ero uhkaavan lähellä ja uskovaiset ystävät, siskot, veljet ja myös miehen puolen sukulaiset tukivat. "Jos joudut eroamaan, ei se tarkoita että pitäisi erota uskosta." (Ei eronneet koska saivat tukea ja apua ja aloittivat tavallaan ihan alusta uudestaan, uudelta pohjalta.)- Nykyään tämä on yhä yleisempi ajattelutapa.

Eronneita on jo meikäläisissäkin sen verran että ymmärretään ettei ehdoton erokielto ratkaise mitään.

Voimia sinulle, ja toivon että saat läheltäsi tukea ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

Läheltä nähnyt kirjoitti:

Hyvä lähimmäinen siellä. En mitenkään suosittele että parisuhteen ongelmissa ensimmäisenä ollaan eroa hakemassa. On itselläni perspektiiviä 30 vuotta liitossa. Mutta väkivalta ja uskottomuus ovat äärimmäisen kohtalokkaita liitolle. Juuri ne ovat niin painavia syitä että tulee mieleen, onkohan teillä muuta mahdollsuutta kuin erota.

Ensimmäisenä on turvattava se, että et ehdottomasti joudu koskaan enää yhtään kertaa väkivallasta kärsimään. Kuten Ma-ria sanoi tuossa yllä: nollatoleranssi!

Sen jälkeen on saatava alkuun rehellinen keskustelu kummankin ajatuksista avioliiton suhteen. Onko se kumppanillesi vakava elämänmittainen sitoutuminen? Hakekaa ammattitukea, ei kannata kahden kesken yrittää keskustelua, koska siitä tulee usein vain hedelmätön riita. Hakekaa parisuhdeneuvontaa esim. seurakunnasta tai mielenterveystoimiston kautta. - Ei ero ole ainut vaihtoehto. Keskustelun ja sisäisen muuttumaan "suostumisen" kautta voidaan liitto pelastaa. Muista: toinen ihminen EI VOI MUUTTAA TOISTA. Ihminen voi muuttua vain jos itse muuttaa itseään. Jos puolisosi ei sitoudu muutokseen, tee johtopäätökset.

Mutta jos sitten ero näyttää ratkaisulta osaltasi, ei vl-usko sitä estä. Kuule, muuan läheinen ystäväni oli syvällä avioliiton murheissa, kriisissä, 10 vuotta sitten. Ero uhkaavan lähellä ja uskovaiset ystävät, siskot, veljet ja myös miehen puolen sukulaiset tukivat. "Jos joudut eroamaan, ei se tarkoita että pitäisi erota uskosta." (Ei eronneet koska saivat tukea ja apua ja aloittivat tavallaan ihan alusta uudestaan, uudelta pohjalta.)- Nykyään tämä on yhä yleisempi ajattelutapa.

Eronneita on jo meikäläisissäkin sen verran että ymmärretään ettei ehdoton erokielto ratkaise mitään.

Voimia sinulle, ja toivon että saat läheltäsi tukea ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

sanoista ja hyvistä neuvoista. Itku tulee varnaan ilosta siksi että edes tiedän, että jotku todella rukoilevat puolestani, kyllä se helpottaa. Tuossa iltapäivällä olin tosi ahdistunut ja äkäinen, nyt on olo erilainen.

sitä kirjoitti:

VL-yhteenliittymässä on lirissä loppuikänsä, koska erota ei voi ja anteeksi pitäisi pystyä antamaan. Puolisoni on tosiaan suurperheen lapsi, ja siinä perheessä ei oo hänen kertomansa mukaan koskaan puhuttu uskonasioista, on ollut tärkeää vain se, että käydään paljon seuroissa (että muut näkevät). Ry:n TOIMINTA on kyllä tosi tärkeää. Tosin en minäkään, miniä, oo koskaan päässyt appivanhempieni kanssa keskusteluissa ry:n toiminnan tasoa syvällisempiin juttuihin. Että liekö se kodin henki pesiytynyt meidänkin perheeseen sitten. -- Olin ennen viimeistä väkivaltaa sanonut, että seuraava kerta on sitten viimeinen, mutta tässä vielä vaan olen, mutta kylläkin voimieni äärirajoilla.

naimisissa, vähän kuulostaa siltä, Olisikohan sinun aika etsiä apua asiantuntijoilta?

ajattelematon, kun otit semmoisen miehen ja miehen ylipaataan - eivathan miehet ole taydellisia niin kuin eivat muijatkaan vaikka sievilta nayttavatkin hunnutettuina...

Mutt ei akkaa sentaan lyoda saa. Et sa vois sanoo aijalles, ett anna mun oll - oo sieki

Narsistin kanssa kirjoitti:

naimisissa, vähän kuulostaa siltä, Olisikohan sinun aika etsiä apua asiantuntijoilta?

Asiantuntija-apu saattaa avioliitonkin ongelmissa olla paikallaan, mutta narsismi-diagnoosia ei tässä keskustelussa saaduilla eväillä ole aiheellista tehdä. Kysymyksessä on kuitenkin virallisen tautiluokituksen piirissä oleva mielen sairaus.

Lisätietoa aiheesta saa vaikka Raimo Mäkelän kirjoittamasta kirjasta "Naamiona terve mieli" tai Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta "Hyvä itsetunto".

ma_ria kirjoitti:

Asiantuntija-apu saattaa avioliitonkin ongelmissa olla paikallaan, mutta narsismi-diagnoosia ei tässä keskustelussa saaduilla eväillä ole aiheellista tehdä. Kysymyksessä on kuitenkin virallisen tautiluokituksen piirissä oleva mielen sairaus.

Lisätietoa aiheesta saa vaikka Raimo Mäkelän kirjoittamasta kirjasta "Naamiona terve mieli" tai Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta "Hyvä itsetunto".

Kiitos, Ma-ria, että tiedotat tosi hyvistä kirjoista. Kannattaa tosiaan lukea, tunnen kummankin teoksen.