synnytystarina

onnellinen perhe kirjoitti:

Se oli kaunis huhtikuinen aamu,kun kömmin sängystä ylös.Vatsassani oli outo paineen tunne koko ajan.Onneksi mulla oli neuvola samana päivänä,ku oli outo olo.Neuvola sit tietty mittas verenpaineet ja kuunteli pienen sydän äänet.Sydän äänet oli vähän normaalia ylemmät,kuin myös mun verenpaineet.Neuvola täti sanoi sen ennakoivan synnytystä.Siinä sitten alko päivällä supistelemaan miehen työpaikalla oikeen kunnolla.Mentiin kotiin ja koitin jospa lämmin suihku ois auttanu.No eipä auttanu,joten lähettiin tyksiin.Tyksissä ollessa synnytys oli hyvällä vauhdilla käynnissä,mut antovat luvan lähteä viel kotiin.Parin tunnin päästä mentiin takasin,ku supisteluja tuli tiheesti ja kivut oli kovat.Siellä sitten kyseltiin mitä puudutusta olen ajatellut ja tietenkin otin epiduraalin,koska kaikki sitä niin kehuivat.Ja niinhän siinä kävi,että lääkärin koitettua laittaa sitä neljä kertaa sain kahden viikon päänsäryn enkä helpotusta epiduraalista.Sängystä ei tarvinnu ylös nousta,kun päätä särki.Onneksi makuuasennossa se aina helpotti.Mies sanoikin,et enemmän mä huusin puudutusta laitettaessa,ku synnyttäessä.Mut oli se kaikki sen arvosta.Sieltä hän sitten pulpahti kovan työn jälkeen.Pieni poika vauva.5.4.05 3535g.Voi sitä onnea.Sanoinkin miehelleni aina tyksin ohi ajettuamme,että kyllä se synnytys kaikesta huolimatta kivaa oli.Ihan niinkin kivaa,että pojan olleessa noin kolme kk,sain tietää uudesta raskaudesta.Se synnytys oli helppo.Yöllä neljän aikaan rupesi supistamaan ja lähettiin tyksiin.olin jo seittemän senttiä auki.Kätilö kävi kattomassa mua huoneessa ja sano,et voisin koittaa nukkua,et tässä menee vielä aikaa.Kätilö oli just ja just päässy ovesta ulos,ku tuli tunne,et tarttis ponnistaa.Kätilö ei ehtiny edes hanskoja saamaan käteen,ku tyttö oli jo maailmassa.Sen jälkeen olo vielä oli,kun ei olis synnyttänykkään ja yhtään en revennyt.Eli pieni tyttö tuli 13.5.06 3560g.Mahtavaa......

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä