En tunne ite, tai tiedän että joillain melkeinkavereilla on syömishäiriöitä mut en tunne niitä niin hyvin. Joskus sitä miettii et haluis tuntee muitaki bulimikkoja ku ns normaaleille puhuminen on niin hankalaa ku ei ne mitään tajuu..
tunnetteko bulimikkoja?
miinnää
5893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä en tunne muita bulimikkoja.
välillä epäilyttää että olenko minä ainoa bulimikko koko maailmassa.
vaikka onhan teitä.:)
musta tuntuu,että kaikki on syömishäiriöisiä. :D
Kukaan ei vaan puhu siitä,eikä sano sitä ääneen.
Oon itte ollu niin kauan tän sairauteni kans,
etten tiedä ees mitä on normaali elämä. Voiko
olla totta tosiaan sellaisia ihmisiä,jotka ei
ahmi,ei oksenna,eikä edes ajattele olevansa
läski??!? :D
hassua:)
..bulimikko. Satunnaisesti ainakin. Kun olen väsynyt/stressaantunut/yksinäinen/surullinen ostan herkkuja, joita mässäilen yksin. Ei mitään älyttömiä määriä, mutta niin paljon kuitenkin, ettei oikeestaan tekis enää mieli. On vaan pakko syödä ne kaikki, mitä olen ostanut. Sitten oksennan. Tästä ei tiedä kukaan. Voi luoja, miten hävettäis, jos joku sais tietää.
Minulla oli nuorena bulimia, siitä on jo yli 20 vuotta. Silloin ei edes tiedetty sellaista sanaa, ihmettelin vaan että onkohan tää nyt ihan normaalia. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt mistä oli kyse. Pääsin bulimiasta kun elämäntilanteeni muuttui. Edelleen on taipumusta syömishäiriöihin, ei siitä ikinä pääse, tuskin edes vanhana mummuna.
mä sairastuin bulimiaan 15 vuotiaana.olin aivan yksin sairauteni kanssa muilla ikätovereilla ei sitä ollut.mutta oli kiusallista kun kaikki tiesivät sen.minut ajettiin sairauteeni minusta yrittettiin tehdä urheilijaa,pitkän matkan juoksijaa väkisin.oli tiukka ruokavalio ja treeni.elimmistöni kesti sitä rääkkiä viisi vuotta,ja kun terveyteni petti ja jouduin sairaalaan,masennuin täysin kun tajusin että haaveet urheilijan urasta meni siihen.vuosi myöhemmin jouduin psykiatriselle osastolle.alkoi pitkä sairaala jakso jonka aikana aloitettiin psykoterapia ja lääkitys kaksisuuntaiseenmielialahäiriöön.mutta minä selvisin.nykyisin käyn psykoterapiasa ja psykiatrilla.bulimiasta jäi minulle se että en pysty syömään kuin pieniä määriä kerrallaan jonka takia minulle on jäänyt hoikka ulkomuto.likuntaa en harrasta enää ollenkaan.bulimia aiheuttaa vain pahaa hakekaa apua siihen sitä saa kyllä.