Omistan kissanpennun, ja kyselisin onko jossain sivuja mistä saisin tietoa niiden ruokinnasta sun muusta? Milloin kissa pitää madottaa ensimmäisen kerran? Minkä ikäisenä ne oppivat tekemään tarpeensa uloa ja miten ihmeessä ne totutetaan ulos niin, etteivät heti livahda omille teilleen? Olen kuullut, ettei kissalle saa antaa maitoa, pitääkö paikkansa ja jos pitää niin miksi? Kautta aikojenhan kissalle on maitoa annettu. Onko jotain mitä pitäisi ottaa huomioon ruokinnan kanssa, kuinka usein pieni pentu syö vai niin usein kuin nälkä on? Jotkut myös sanovat, että kissalle tulisi antaa vain kaupan kissanruokia, mutta kai se tottuu myös kotiruokaan?
Kaikki tieto tervetullutta, kiitos!!
Kaikki tieto tervetullutta, kiitos!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
linkki. varsin kattavat sivut. myös incatin forumissa varsin asiantuntevia ihmisiä. ole hyvä :)
http://www.incat.fi
lyhkäisesti kommentoin vielä itse:
kissa pitäisi madottaa noin kolmisen kertaa jo ennen luovutusikää (eli 12- viikkoa) madota kissasi siis heti, jos sitä ei ole madotettu. ja parin viikon päästä vielä uudelleen. pennulle sopii ainakin mirrix- matolääke ja toinen madotus vaikka flubenolilla.
muista myös rokotukset!!
älä päästä kissaa ulkoilemaan vapaana ulos, jos haluat kissastasi pitkä ikäisen.
kissalla pitää olla hiekkalaatikko aina käytössä, vaikka kävisikin ulkona.
älä anna kissalle maitoa! korkeintaan hylana. mieluummin hyla kermaa, maitorahkaa,kermaviiliä tai raejuustoa, kaikki siis hylana. kissat ovat hyvin usein laktoosivaivaisia.
kissan juoma on vesi.
kissa on puhdas lihan syöjä!
eli kissan ruoka on liha ja raakana!
ruoki lisäksi laadukkailla raksuilla. eläinkaupoista löytyy tai netistä acanaa, joka on edukasta ja varsin laaadukasta.
http://www.acanafin.com
raksuja voi pitää koko ajan tarjolla. ihmisen kotiruoka ei sovi kissalle (mm. mausteet ja muut sopimattomat ruoka-aineet)
http://personal.inet.fi/koti/maaru/kivijalka.html
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.ipsitilla.fi/ipsitillan sivukartta.htm
Incatista tosiaan saa myös hyvää infoa.
ulkona vapaasti liikkuvaa kissaa ei kyllä saa millään opetettua siihen ettei se lähde omille teilleen. jotkut kissat toki muuten vaan pysyy ihan pihapiirissä (ainakin yleensä, kyllähän niitä tapauksia on useita joissa yleensä ihan nurkilla hengaava kissa katoaakin yhtäkkiä viikoiksi) mutta mitenkään sitä ei saa opetettua. ainoa keino sen varmistamiseen on pitää kissa sisällä ja toteuttaa ulkoilu valvotusti tarhassa tai valjaissa.
Kannattaa tosiaankin käväistä tuolla Incatin sivuilla ja lukea ajatuksen kanssa ;) Lisäksi suosittelen käymään kissamaailma-sivustolla http://www.kissamaailma.net
Vielä hieman itse laatimiani ohjeita:
LUOVUTUSIÄSTÄ
Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa. Kun pentu tuodaan uuteen kotiin vähintään 12-viikkoisena, se on ehtinyt oppia olemaan kissa ja ennen kaikkea lemmikki. Vanha uskomus siitä, että pentu on valmis muuttamaan omaan kotiin heti opittuaan käymään laatikolla, pitää valitettavasti edelleen pintansa :( Liian nuorena uuteen perheeseen lähteneillä pennuilla tavataan tavallista enemmän käytöshäiriöitä, kuten sisäsiistien tapojen "unohtumista" myöhemmällä iällä, "lussuttamista", aggressiivista käytöstä ihmisiä tai muita kissoja kohtaan, eristäytymistä, huonoa sopeutumiskykyä sekä eroahdistusta. Liian varhain emon ja sisarusten luota lähteneet pennut eivät välttämättä osaa suhtautua oikein ihmiseen, koska emon jäämä opetus on jäänyt kesken. Esim. jalkoihin hyökkäily ja raapiminen tai pureminen ihmisen kanssa leikkiessä voivat olla merkkejä tästä.
RUOKINNASTA
Kuten tiedämme, kissa on puhdas lihansyöjä. Tämän ominaisuuden vuoksi kissan ruokinta on haasteellisempaa kuin esimerkiksi koiran. Ihanteellisena tapana ruokkia pidetään laadukkaan kuivaruuan ja raa'an lihan yhdistelmää. Myös BARF-ruokavalio on yleistymässä. Tällöin lemmikkiä ruokitaan ainoastaan raakaravinnolla, kuten lihalla ja luilla. Raakaruokinta soveltuu omistajalle, joka haluaa kissansa saavan mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa ja joka tietää myös, mitä tekee. Ravintoaineiden oikeat suhteet täytyy olla selvillä erilaisten puutosten välttämiseksi. Esim. fosforin ja kalsiumin epätasapaino voi olla kohtalokasta etenkin pennuille.
Eläinkaupoissa myydään monia laadukkaita kuivaruokamerkkejä. Lisäksi osaa voi tilata netistä ( http://www.acanafin.com ). Joissain liikkeissä on myytävänä myös ns. halpisraksuja, joita myös tavaratalot ja tavalliset marketit myyvät. Varmuuden kuivaruuan laadusta saa analysoimalla tuoteselostetta. Ensimmäisen raaka-aineen pitäisi olla kuivattu liha tai lihajauho, ei tuoreliha. Jos valmistuksessa on käytetty tuorelihaa, siinä oleva vesi on haihtunut pois valmistusprosessin aikana, eikä varsinaista lihaa tällöin ole ruuassa kuin muutama prosentti. On myös syytä tarkistaa tuhkapitoisuus (=mineraalit, hehkutusjäännös). Virtsavaivariskin vuoksi se ei saisi ylittää 7 prosenttia. Myös magnesiumin määrä vaikuttaa. Rajana pidetään 0,09 prosenttia. Jos ruuassa on paljon kasvisperäisiä aineita, tuhka- ja magnesiumpitoisuudet ovat tavallista suuremmat.
Lihaa olisi hyvä tarjota joka päivä muutama pieni annos. Pennulle noin 3-4 ja aikuiselle 1-2. Kun ostaa suomalaista, ihmisten ruuaksi tarkoitettua lihaa, ei tarvitse pelätä matoja tai salmonellaa. Kissan suolisto on muutenkin niin lyhyt ja hapokas, ettei salmonella tartu kuin aniharvoin ja usein jo valmiiksi sairaaseen yksilöön. Tauriinintarve tulee tyydytetyksi raa'alla lihalla. Kypsennetyssä sitä ei enää ole. Monen kissan mieleen ovat raaka broileri, possun sydän ja suikaleet, kieli, kalkkuna ja nauta. Kissalle voi huoletta tarjota lähes mitä lihaa vain, kunhan se on maustamatonta. Myös sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia (liuotettuna) voi tarjota mutta korkeintaan kerran viikossa. Merikalan voi antaa raakana, mutta makean ja murtoveden antimet tulee kypsentää loisten takia. Kalapäiviä voi olla noin yksi viikossa. Hyvän lisän ruokavalioon tuo raaka kananmunankeltuainen 1-2 kertaa viikossa. Kissa pystyy hyödyntämään sen lähes 100-prosenttisesti.
Kaupoissa myydään myös monenlaisia "märkäruokia", kuten 400 gramman purkkiruokia ja 80-100 gramman vuokia ja pusseja. Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti lihapitoisuuteen ja siihen, ettei sokeria tai viljaa ole. Säilykkeet eivät ole kissalle välttämättömiä, mutta huonosti juova kissa saa niistä hyvin nestettä, mikä puolestaan auttaa pitämään virtsatiet avoimina. Maitotuotteetkaan eivät ole kissalle pakollisia, mutta jos niitä aikoo antaa, tulee käyttää laktoosittomia tuotteita ja muistaa, ettei esim. maito saa korvata vettä!
Pentujen ruokinnassa tulee olla tarkka. Monipuolisuus ja energiapitoisuus on valttia. Kaikkein tärkeiden vitamiinien, proteiinien ja rasvojen saanti taataan antamalla laadukasta pentukuivaruokaa, jota voi olla koko ajan tarjolla niin kauan kuin kissa kasvaa. Pennun tulisi saada syödä niin paljon kuin haluaa (tietyissä rajoissa kuitenkin). Pennun ruokinta ei poikkea paljoa aikuisten vastaavasta, mutta (liha-)aterioita olisi hyvä olla 3-4 päivässä, pienillä pennuilla useammin kuin vanhoilla. Pennulle ei kannata antaa ollenkaan maksaa, koska sen antaminen voi aiheuttaa A-vitamiinin liikasaannin. Kissa kannattaa pienestä pitäen opettaa syömään mahdollisimman monipuolisesti, jotta myöhemmiltä ongelmilta vältyttäisiin. Jos lihan osuus ruokavaliosta on suuri, kannataa antaa Pirskatti-vitamiinivalmistetta. Hyvä kasvattaja on totuttanut pentueen moniin eri lihoihin ja laadukkaaseen kuivaruokaan. Kannattaa pyytää mukaan luettelo, mitä pentu on syönyt kasvatuskodissaan ja jatkaa samaa ainakin vähän aikaa, ettei herkkä maha mene sekaisin. Jos ruokavaliota on tarve muuttaa, se tulisi tehdä vähitellen.
MADOTUKSET JA ROKOTUKSET
Säännölliset matohäädöt ja tehosterokotukset kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon. Pentu madotetaan ensimmäisen kerran noin 3-viikkoisena ja sen jälkeen 2-3 viikon välein luovutukseen asti. Pentu on hyvä madottaa kolmikuisesta 1-2 kuukauden välein vuoden ikään saakka. Kissa on aina hyvä madottaa pari viikkoa ennen rokotuksia, jotta rokotteen teho olisi mahdollisimman hyvä. Aikuiselle kissalle suoritetaan matohäätö säännöllisesti - vapaasti ulkoilevalle vähintään neljästi ja ainoastaan sisällä oleskelevalla kahdesti vuodessa. Valjasulkoilijat ja tarhaa käyttävät kissat madottaisin 2-3 kertaa vuodessa. Jokainen madotuskerta on hyvä suorittaa eri lääkkeellä kuin edellinen, etteivät madot tule immuuneiksi. Laajakirjoisimmat ja tehokkaimmat merkit ovat Flubenol, Drontal ja Axilur. Drontalin soveltuvuudesta pennuille ollaan montaa mieltä. Mirrix on mieto ja sopii hyvin pennun ensimmäiseen madotukseen. Pennun ensimmäinen rokotus annetaan tilanteesta riippuen sen olleessa noin 8-12-viikkoinen. Tehosterokotus on 3-4 viikon kuluttua. Kissat rokotetaan yleisesti kissaruttoa- ja flunssia vastaan (=kolmoisrokote). Tehoste on otettava tällöin vuosittain.
LEIKKAUTUS
Kissan leikkauttaminen on jokaisen omistajan velvollisuus. Operaatiossa kollilta poistetaan kivekset kivespusseista ja naaraalta munasarjat ja kohtu osittain tai kokonaan. Leikkaus on pieni ja helppo toimenpide.
Yleinen "harhakäsitys" on, ettei kollia saisi leikata ennen sukukypsyyttä tai naarasta ennen ensimmäistä kiimaa tai ensimmäisiä pentuja(!). Suositeltavaa kuitenkin olisi, että kaikki kissat, joita ei siitokseen käytetä, leikkautettaisiin noin kuuden kuukauden iässä tai aiemmin. Jotkut lääkärit vaativat kissalta tiettyä painoa tai ikää, mutta osaava ja ajan tasalla oleva lääkäri osaa leikata jopa pienen pennun. Enemmän varhaiskastraatiosta Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla http://www.sey.fi/elaintenviikko/varhainensterilointi.html
Leikkaamaton kolli ei ole omistajalle usein mukava lemmikki merkkaamisen, pistävän hajuisen virtsan ja mouruamisen vuoksi. Hormonit stressaavat kollia aiheuttaen sille levottomuutta ja syömättömyyttä jopa niin, että kissa kuihtuu silmissä. Naaraalle jokainen kiima on rasittava kokemus altistaen kasvaimille ja kohtutulehdukselle. Naaraan voi aivan hyvin (ja mielellään) leikkuuttaa ennen ensimmäistä kiimaa. Se säästää sekä kissaa että omistajaa.