Uskovainen lesbo

Olen kasvanut ahdistavan uskonnollisessa kodissa, jossa minut opetettiin uskomaan rankaisevaan ja julmaan Jumalaan.

Aikuisiällä olen maistellut suhdettani taivaan isään ja todennut, että tunnen syyllisyyttä aina ja iänkaikkisesti monestakin asiasta. Ensinnäkin, olen pesunkestävä lesbo, toisekseen ajatukseni voivat olla syntisiä (joista lapsena minua rankaistiin sillä, että demonit tulevat yöllä ja tekevät minut hulluksi).

Kuitenkin olen lempeä, uskollinen, ja rakkautta kunnioittava ihminen. Menneisyyteni vain vainoaa minua.

Onko olemassa paikkaa, jossa lesbokin voisi jutella uskonasioista tulematta leimatuksi "päivi räsäsen potilaaksi". Eheytyä en halua seksuaaliselta suuntautumiselta ajatellen, rakkaus on aina pyhä ja naisen rakkaus on ollut kauneinta elämässäni.

Tuntuu vain että homoseksuaalisuus ja uskonto riitelevät niin paljon keskenään, että gay-ihminen (tai ainakaan minä) en uskalla mennä hakemaan kirkolta sitä apua, mitä heterot hakevat kriiseissään.
161593
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Tietoa Malkuksesta

Malkus on Helsingin seudun Setan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen ryhmä. Sanan "kristillinen" ymmärrämme laajasti: ryhmään voi tulla kuka tahansa henkistä kotia tai kiintoisia keskusteluja kaipaava, olipa mielestään kristitty tai uskovainen, molempia, tai ei kumpaakaan.

Malkuslaisissa on sekä erilaisiin kristillisiin uskonsuuntiin että muihin uskontoihin kuuluvia ihmisiä ja uskontokuntiin kuulumattomiakin. Niinpä meillä ei ole yhteistä oppia eikä valmiita vastauksia kysymyksiin. Pyrimme siihen, että mitä tahansa saa pohtia ja kyseenalaistaakin ja että jokaisen vakaumusta kunnioitetaan.

Tavoitteenamme on, että kukin voi rakentaa maailmankuvaansa ja minäkuvaansa rauhassa ja ilman painostusta. Ryhmässä keskustelemalla se voi olla helpompaa kuin pelkästään yksin asioita pohtimalla.


http://www.heseta.fi/malkus/

Äänestä

Näin jo siksikin, että ateistina koko problematiikkasi on minulle vieras. Toisaalta kannattaisi ehkä miettiä, mikä määrä uskonnosta on tuonpuoleisesta ja mikä osa kuuluu ajat sitten kadonneiden kansojen kulttiin ja tapakultuuriin.

Äänestä

Malkuksen lisäksi on myös Yhteys, jonka kautta voit saada, ilmeisesti ensin vaikka mailitse ottamalla yhteyden, keskusteluapua ja sielunhoidollista apua, jos tarvitset.

Minulla ei ole uskon ja lesbouden kanssa ristiriitoja. Tiedän siis, että sinäkin voit prosessoida ristiriitasi ja kasvaa levolliseksi uskossasi, ja lesboudestasi kiittäen :)

"Yhteys-liikkeen lähimmäisverkosto tarjoaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen keskustelu- ja tukipalveluja. Näitä ovat muun muassa arjen asioiden jakaminen, sielunhoito ja hengellinen ohjaus...

Lähimmäisverkoston toiminnassa on ajateltu erityisesti yksinäisyydestä ja syrjinnästä nousevia keskustelun ja tuen tarpeita. Vaikeissa elämäntilanteissa ongelmien miettiminen yksin voi jumiutua paikoilleen ja muuttua ahdistavaksi. Tällöin jo pelkkä ajatusten ja tuntemusten jakaminen toisen ihmisen kanssa helpottaa.

Yhteydenotto lähimmäisverkostoon voi liittyä niin uskonnolliseen pohdiskeluun kuin vaikkapa yksilön perusoikeuksia koskevaan tiedontarpeeseen. Työyhteisössä saattaa esiintyä syrjintää, jolloin työnohjaus on ehkä tarpeen. Perheen tai muiden lähisuhteiden hoitaminen voi olla jossakin elämänvaiheessa kaikkein tärkein asia. Yksinäisyyttä voi esiintyä myös parisuhteessa ja perheessä. Näissä ja monissa muissa tilanteissa lähimmäisverkostosta saattaa löytyä keskustelukumppani ja rinnallakulkija.

Lähimmäisverkostossa toimii tällä hetkellä nelisenkymmentä Yhteys-liikkeen jäsentä. Heidän joukossaan on pappeja ja teologeja, muita kirkkojen työntekijöitä, eri alojen terapeutteja ja rinnalla kulkemiseen valmiita kristittyjä.

Puolet toimijoista on pääkaupunkiseudulta. Verkoston jäseniä on myös Järvenpäässä, Lahdessa, Janakkalassa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Raumalla, Turussa, Kotkassa, Lappeenrannassa, Ilomatsissa, Jyväskylässä, Mäntyharjulla, Kuopiossa, Sotkamossa, Kajaanissa, Vaasassa ja Kemissä. Verkostoa pyritään laajentamaan niin määrällisesti kuin maantieteellisesti.

Lähimmäisverkoston tukitoiminta on vapaaehtoistoimintaa, paitsi kun kysymyksessä on ammatin harjoittaminen työaikana (esim. terapia). Keskustelu- ja tukiyhteydet ovat ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien luottamuksellisia, eikä Yhteys-liike pidä niistä henkilörekisteriä.

Lähimmäisverkoston toiminta perustuu kristillisen rakkauden periaatteille, jotka on kirjattu Yhteys-liikkeen ohjelmajulistuksessa."

http://www.yhteys.org/toimintaa_frame.html

Äänestä
  • Kiitos näistä viesteistä. Kävin katsomassa molempien paikkojen nettisivuja ja otan yhteyttä...hmm...ainakin jonnekkin :)

    Olo tuntuu jo paljon rauhallisemmalta.

    Äänestä

Hei sinä uskova lesbo

ole rohkeasti, sitä, mitä olet. Sellaiseksi sinut on luotu. Nykyään kirkonkin piirissä on suvaitsevaisia ja valistuneita ihmisiä, joilta voisit hakea apua hengellisissä asioissa. Pitää vain löytää oikeat ihmiset. Liisa Tuovinen mm on paljon puhunut vähemmistöjen asioista julkivuudessa, samoin Wille Riekkinen. Ehkä perheasian keskukset olisivat oikea paikka etsiä tukea (ei tarvitse olla perheellinen)
Tsemppiä, toivoo

tuutikki2205

Äänestä

tilanteessa tai paremminkin tilanteen käsitelleen kanssa voisi olla järkeä puhua. Itse sen kuitenkin joutuu pohtimaan itselleen omasta vinkkelistä selväksi. Jos onnistuu.(Samassa tilanteessa yllättävän monia).

Äänestä

Terve!

Olen itsekin kasvanut uskonnollisessa kodissa. Vanhempani ovat erittäin vanhoillisia eivätkä hyväksy esim. naispappeutta, avoliittoa, esiaviollista seksiä puhumattakaan homoseksuaalisuudesta. Olen neljästä lapsesta vanhin ja aina ollut perheen "mustalammas", koulussa meni aluksi todella huonosti (joskin nyt olen kyllä suorittanut lukion ja ammattikoulun ja pääsin juuri amk:hon) ja olin lapsena hieman "raukka". Lapsena ja teininä tappelin jatkuvasti vanhempieni, eteenkin isäni kanssa.

Olen monessa asiassa eri mieltä huippuvanhoillisten vanhempieni kanssa, mutta silti en voi väittää, etteikö mulla olisi hirveitä pelkotiloja joskus. Mietin, viekö "syntinen elämäni" minut helvettii. Käyn paljon baareissa ja juon joskus itseni todella känniin. Kaikkein eniten kuitenkin mietin biseksuaalisuuttani. Mitä, jos joskus rakastunkin tulisesti tyttöön? Hylkääkö perheeni mut silloin? He eivät tiedä seksuaalisesta suuntautumisestani. Olen itsekin kyllä uskovainen, mutta uskon tai ainakin haluan uskoa, että Jumalalle ei seksuaalisella suuntautumisella ole väliä, homoushan on synnynnäistä ja miksi Jumala loisi homo- ja biseksuaaleja, jos he kaikki joutuisivan helvettiin? Ei siinä, että kaksi aikuista ihmistä rakastavat toisiaan, pitäisi olla mitään pahaa. Jeesuskin sanoo, että tärkein käsky on "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Uskovaiset ovat kautta aikojen keskittyneet enemmän tuomitsemaan kuin rakastamaan ja se on musta tosi väärin ja ristiriitasta Raamatun kanssa. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita ihmeessä mailia osoitteeseen [email protected].

Äänestä
  • Esim. ketjun aloittajan lesbouden mahdollinen syy on se, että jos isänsä on ollut koko lapsuuden ajan julma häntä kohtaan ja pelotellut uskonnon lisäksi kenties muutenkin, niin kyllä siinä vastenmielisyys miehiä kohtaan voi kasvaa lesboudeksi.
    Mutta varmaan toki on synnynnäisiä lesboja, heidän kohdallaan lienee kyse lähinnä 'väärään ruumiiseen' syntymisestä.

    Äänestä

Oma mielipiteeni asiaan uskovaisena biseksuaalina on tämä:


Ei Jumala itse niin vahvasti lesboja ja homoja tuomitse, kuin ihmiset heidän ympärillään. Ne ihmiset, jotka poimivat raamatusta kohtia jotka koskevat juuri homoseksuaaleja, sanoen näin että he eivät pääse taivaaseen.

Raamatusta löytyy kuitenkin huomattavasti enemmän kohtia, jotka tuomitsevat heteroiden kanssakäymisen sekä seksuaalisen himon synniksi.

Millä perusteella seksuaalinen himo olisi homoseksuaalien kesken ENEMMÄN syntiä? Raamatun mukaan se on syntiä vaikka olisi hetero.

Jokanen tulkitsee raamattua miten haluaa... Mutta itse haluan vastaukset mieluummin suoraan Jumalalta, kuin ympärilläni olevilta tietämättömiltä ihmisiltä tai kirjasta, jonka kirjoittajia en ole koskaan edes tavannut...

Minun omatuntoni ei kolkuta kun himoitsen jotain naista. Silloin en koe sitä vääräksikään. Kuitenkin aina kun jotain väärää/haitallista teen, niin sen huomaan. Miksei sitten tuossa asiassa?

Äänestä
  • Loistavasti sanottu. Olen täysin samaa mieltä. Voi, kun perheeni voisi ajatella samalla tavalla. Oletko kasvanut uskovaisessa kodissa? Tietävätkö vanhempasi biseksuaalisuudestasi?

    Äänestä

siitä ahdistuksen pesästä, omaa uskoa ei silti tarvitse hylätä.

Äänestä
  • Toiset hankkiutuu eroon sieltä, missä ahdistaa.
    Toiset jäävät sinne, missä ahdistaa a yrittävät muuttaa niitä asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta.

    Kirkko antaa tämän hetkisen seksuaalisuutta tutukivan työryhmänsä työn päätteeksi ensimmäistä kertaa jonkinlaisen kannanoton vähemmistöseksuaaeja kohtaan. Odotellaan sitä kannanottoa vielä pari vuotta ja erotaan vasta sitten.

    Tänä syksynä on kirkollisvaalit. Tarkoitus on, että vaaleihin aktivoidaan äänestämään ihmisiä, jotta ihmiset äänestäisivät sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat kirkon sisällä vähemmistöseksuaalien asioita.
    Jos näissä vaaleissa ihmiset kävisivät äänestämässä (jotta ainoat äänestäjät eivät olisi vanhoillisia) ja äänestäsivät niitä ehdokkaita, jotka tukevat avoimesti vähemmistöseksuaaleja, silloin kirkko alkaisi muuttua sisältä päin.

    Jokainen, joka kuuluu kirkkoon, nyt äänestämään - tämä on ainoa mahdollisuus meikäläisille!

    Ja tekin, jotka olette eronneet, niin liittykää takaisin, jotta voisitte äänestää näissä vaaleissa ja erotkaa uudelleen sen jälkeen, jos me ei saatu tarpeeksi ääniä. Kirkko muuttuu vain kun sen sisällä olevat päättäjät vaihtuvat ja muuttuvat.

    Tietoa löysin ja löydät sinäkin mm. täältä:

    http://www.tulkaakaikki.net/

    Äänestä

  • hankkiutumalla :) kirjoitti:

    Toiset hankkiutuu eroon sieltä, missä ahdistaa.
    Toiset jäävät sinne, missä ahdistaa a yrittävät muuttaa niitä asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta.

    Kirkko antaa tämän hetkisen seksuaalisuutta tutukivan työryhmänsä työn päätteeksi ensimmäistä kertaa jonkinlaisen kannanoton vähemmistöseksuaaeja kohtaan. Odotellaan sitä kannanottoa vielä pari vuotta ja erotaan vasta sitten.

    Tänä syksynä on kirkollisvaalit. Tarkoitus on, että vaaleihin aktivoidaan äänestämään ihmisiä, jotta ihmiset äänestäisivät sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat kirkon sisällä vähemmistöseksuaalien asioita.
    Jos näissä vaaleissa ihmiset kävisivät äänestämässä (jotta ainoat äänestäjät eivät olisi vanhoillisia) ja äänestäsivät niitä ehdokkaita, jotka tukevat avoimesti vähemmistöseksuaaleja, silloin kirkko alkaisi muuttua sisältä päin.

    Jokainen, joka kuuluu kirkkoon, nyt äänestämään - tämä on ainoa mahdollisuus meikäläisille!

    Ja tekin, jotka olette eronneet, niin liittykää takaisin, jotta voisitte äänestää näissä vaaleissa ja erotkaa uudelleen sen jälkeen, jos me ei saatu tarpeeksi ääniä. Kirkko muuttuu vain kun sen sisällä olevat päättäjät vaihtuvat ja muuttuvat.

    Tietoa löysin ja löydät sinäkin mm. täältä:

    http://www.tulkaakaikki.net/

    Ei ole yhtä jumalaa, koska ihmiset uskovat siihen mikä tuntuu eniten "omalta" tai siihen mihin vanhemmat uskovat. On eri maissa varttuneita ihmisiä, siksi on monia uskontoja. Ja juuri uskontojen takia syntyy sotia, koska ihmiset on niin itsekkäitä, etteivät salli muita kuin sen oman uskonnon. Jokainen uskonto on jonkun "viisaan" esi-isämme luoma ajatusmalli, jolla saadaan ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuudentunnetta ja mikä tärkeintä, uskomaan siihen että kaikella on tarkoitus. Ihminen on niin heikko, ettei kykene ajattelemaan elämää ilman "suurempaa voimaa", ns. uskovaiset ovat itsensä kanssa niin heikoilla, että on pakko etsiä turvaa jostain suuremmasta. Raamattu on ihmisten kirjoittama, aivan yhtä hyvin olisi Kylli- täti voinut lisätä oman osionsa tarinaan. Jos Jeesus olisi ollut olemassa, miksei Kaikkivoipa Jumalamme lähettäisi nykypäivän ihmisille jotain konkreettista näyttöä olemassaolostaan? Ihminen on tyhmä, jos luottaa kaikkeen mitä vanhemmat ihmiset ovat kertoneet. Kuka uskoo kertomuksia yli 2000 vuoden takaa? Ihminen, joka muovaa ajatus- ja uskonmaailmansa vanhempien ihmisten sanomisien mukaan. Jos kristinusko olisi ihmiskunnan pelastus, miksei Jeesus tule uudestaan, aikaa on kuitenkin kulunut viime näyttäytymisestä ja ihmeteoista aivan liian kauan. Ennemmin voisi uskoa karmaan, kaikki paha, mitä teet toisille, kostautuu sulle itelle ennemmin tai myöhemmin, koska jokaiselle ihmiselle tapahtuu elämänsä aikana enemmän tai vähemmän pahaa. Ite en halua kuulua edes kristinuskoon, koska miten naurettavalta kuulostaa se, että voisin lahdata tänään vaikka 50 ihmistä hengiltä, ja silti Jeesus olisi sovittanut kaikki syntini ja vain uskomalla Jeesukseen pääsisin taivaaseen?? Miten paljon aiheuttaisin surua täällä ja silti voisin turvautua Jumalaan. Hah! Herätkää nyt ihmiset hyvät ja ajatelkaa omilla aivoillanne älkääkä jatkako satujen kertomista enää tuleville sukupolville. Ei tulisi sotia eikä turhia tappeluita uskontojen takia. Tärkein on usko ihmisiin, vaikkakin ihmiset ovat vuosituhansienkin jälkeen niin helvetin idiootteja, että tekevät omalle lajilleen hallaa. Onko uskonto ehkä loppujen lopuksi kaiken pahan alku ja juuri?! Ei ole yhtä jumalaa, on vain ihmisiä, jotka aivopestään jo lapsena, kun tärkeintä ihmiskunnan kannalta olisi se, että opetetaan lapsia pienestä pitäen kunnioittamaan ja arvostamaan jokaista maapallomme asukkia, myös eläimiä. Keksitään vaikka mitä syöpälääkkeitä ja satelliitteja, mutta ei huomata sitä tärkeintä, ihminen tuhoaa ihmisen. Oma napa on tärkein napa, ja oma uskonto se ainoa oikea. Kukaan elävä ihminen ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tulee, kuka uskovainen tyytyisi vastaukseen: Susta tulee multaa? Tai olento, jonka oot edellises elämäs "ansainnu"? Joten miksi yksikää ihminen tuntis pahaa oloa ainoastaan sen takia, että rakastuu omaa ns. väärää sukupuolta olevaan ihmiseen?? Tärkeintä on rakastaa , se on sodan vastakohta, ainoa asia mikä meidät vois säästää. Kunhan unohdettais valmiit ajattelumallit ja opetettais lapsiamme välittämään toisista ihmisistä. Mä uskon ainoastaan "välittämis-uskontoon" :) ja jos joskus saan lapsia, mä kerron niille asioista, joihin mä ite uskon ja joita on oikeesti miettiny, eli toisen kunnioittamiseen, ja välittämiseen, mutta en tuputa mitään valmista uskontoa, vaan opetan, että tärkeintä on, että miettii elämää omilla aivoillaan ja käyttäytyy niin, että itellä ja ympärillä olevilla ihmisillä on hyvä olla. Ite arvostan ihmisiä, jotka ei oo uskonnollisesti aivopestyjä ja sellaisiin en oo kovin usein törmänny. Uskokaa ihmiset itteenne ja läheisiinne, niin johan tulee paljon parempi olo ku siitä, että käytte kerran pari vuodessa kirkossa, muodollisuuksien vuoksi.

    Äänestä

  • think about this one.. kirjoitti:

    Ei ole yhtä jumalaa, koska ihmiset uskovat siihen mikä tuntuu eniten "omalta" tai siihen mihin vanhemmat uskovat. On eri maissa varttuneita ihmisiä, siksi on monia uskontoja. Ja juuri uskontojen takia syntyy sotia, koska ihmiset on niin itsekkäitä, etteivät salli muita kuin sen oman uskonnon. Jokainen uskonto on jonkun "viisaan" esi-isämme luoma ajatusmalli, jolla saadaan ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuudentunnetta ja mikä tärkeintä, uskomaan siihen että kaikella on tarkoitus. Ihminen on niin heikko, ettei kykene ajattelemaan elämää ilman "suurempaa voimaa", ns. uskovaiset ovat itsensä kanssa niin heikoilla, että on pakko etsiä turvaa jostain suuremmasta. Raamattu on ihmisten kirjoittama, aivan yhtä hyvin olisi Kylli- täti voinut lisätä oman osionsa tarinaan. Jos Jeesus olisi ollut olemassa, miksei Kaikkivoipa Jumalamme lähettäisi nykypäivän ihmisille jotain konkreettista näyttöä olemassaolostaan? Ihminen on tyhmä, jos luottaa kaikkeen mitä vanhemmat ihmiset ovat kertoneet. Kuka uskoo kertomuksia yli 2000 vuoden takaa? Ihminen, joka muovaa ajatus- ja uskonmaailmansa vanhempien ihmisten sanomisien mukaan. Jos kristinusko olisi ihmiskunnan pelastus, miksei Jeesus tule uudestaan, aikaa on kuitenkin kulunut viime näyttäytymisestä ja ihmeteoista aivan liian kauan. Ennemmin voisi uskoa karmaan, kaikki paha, mitä teet toisille, kostautuu sulle itelle ennemmin tai myöhemmin, koska jokaiselle ihmiselle tapahtuu elämänsä aikana enemmän tai vähemmän pahaa. Ite en halua kuulua edes kristinuskoon, koska miten naurettavalta kuulostaa se, että voisin lahdata tänään vaikka 50 ihmistä hengiltä, ja silti Jeesus olisi sovittanut kaikki syntini ja vain uskomalla Jeesukseen pääsisin taivaaseen?? Miten paljon aiheuttaisin surua täällä ja silti voisin turvautua Jumalaan. Hah! Herätkää nyt ihmiset hyvät ja ajatelkaa omilla aivoillanne älkääkä jatkako satujen kertomista enää tuleville sukupolville. Ei tulisi sotia eikä turhia tappeluita uskontojen takia. Tärkein on usko ihmisiin, vaikkakin ihmiset ovat vuosituhansienkin jälkeen niin helvetin idiootteja, että tekevät omalle lajilleen hallaa. Onko uskonto ehkä loppujen lopuksi kaiken pahan alku ja juuri?! Ei ole yhtä jumalaa, on vain ihmisiä, jotka aivopestään jo lapsena, kun tärkeintä ihmiskunnan kannalta olisi se, että opetetaan lapsia pienestä pitäen kunnioittamaan ja arvostamaan jokaista maapallomme asukkia, myös eläimiä. Keksitään vaikka mitä syöpälääkkeitä ja satelliitteja, mutta ei huomata sitä tärkeintä, ihminen tuhoaa ihmisen. Oma napa on tärkein napa, ja oma uskonto se ainoa oikea. Kukaan elävä ihminen ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tulee, kuka uskovainen tyytyisi vastaukseen: Susta tulee multaa? Tai olento, jonka oot edellises elämäs "ansainnu"? Joten miksi yksikää ihminen tuntis pahaa oloa ainoastaan sen takia, että rakastuu omaa ns. väärää sukupuolta olevaan ihmiseen?? Tärkeintä on rakastaa , se on sodan vastakohta, ainoa asia mikä meidät vois säästää. Kunhan unohdettais valmiit ajattelumallit ja opetettais lapsiamme välittämään toisista ihmisistä. Mä uskon ainoastaan "välittämis-uskontoon" :) ja jos joskus saan lapsia, mä kerron niille asioista, joihin mä ite uskon ja joita on oikeesti miettiny, eli toisen kunnioittamiseen, ja välittämiseen, mutta en tuputa mitään valmista uskontoa, vaan opetan, että tärkeintä on, että miettii elämää omilla aivoillaan ja käyttäytyy niin, että itellä ja ympärillä olevilla ihmisillä on hyvä olla. Ite arvostan ihmisiä, jotka ei oo uskonnollisesti aivopestyjä ja sellaisiin en oo kovin usein törmänny. Uskokaa ihmiset itteenne ja läheisiinne, niin johan tulee paljon parempi olo ku siitä, että käytte kerran pari vuodessa kirkossa, muodollisuuksien vuoksi.

    Sehän on hienoa, kun sinä ajattelet noin ja tahdot saman opettaa lapsillesikin :)

    Minä en ajattele tavallasi, enkä tahdo opettaa lapsilleni siten kuin sinä opettaisit lapsillesi :)

    Hyväksy, kunnioita, arvosta ja tue muita siinä, miten he uskovat ja ajattelevat, jos tahdot, että myös sinuun ja tapaasi uskoa sekä ajatella siten suhtaudutaan.

    Hyvää jatkoa sinulle.

    Äänestä

aika raakaa pelotella lasta demoneilla. Oma mummoni pelotteli kanssa yliluonnollisilla asioilla ja kertoi mitä kaikkea saatana voi tehdä esim.muuttaa taulut eläviksi ym. Vaikutat kiinnostavalta,mistä päin olet ja minkä ikäinen? tulepa joskus chattiin ja ota joku vakinikki( kerro profiilissa uskonnollisuudestasi niin ihmiset osaa kirjoittamnaasi tekstiin).olisi hauskaa jutella.

Äänestä
  • Tuntuu vaikealta näin aikuisena ymmärtää miksi ihmeessä lasta pitää pelotella tuolla tavoin. Luulisi parempiakin tapoja tietävän millä tutustuttaa uskontoon.

    Pakottamalla kuin harvemmin saa toivottua tulosta, seurauksena on yleensä vain vuosia kestävä ahdistus asian suhteen.

    Ikäni on reipas kolmekymmentä ja jos haluat kirjoitella, niin laita postia osoitteeseen [email protected]. Olisi kiva keskustella kanssasi.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


ahdistavaa kirjoitti:

Olen kasvanut ahdistavan uskonnollisessa kodissa, jossa minut opetettiin uskomaan rankaisevaan ja julmaan Jumalaan.

Aikuisiällä olen maistellut suhdettani taivaan isään ja todennut, että tunnen syyllisyyttä aina ja iänkaikkisesti monestakin asiasta. Ensinnäkin, olen pesunkestävä lesbo, toisekseen ajatukseni voivat olla syntisiä (joista lapsena minua rankaistiin sillä, että demonit tulevat yöllä ja tekevät minut hulluksi).

Kuitenkin olen lempeä, uskollinen, ja rakkautta kunnioittava ihminen. Menneisyyteni vain vainoaa minua.

Onko olemassa paikkaa, jossa lesbokin voisi jutella uskonasioista tulematta leimatuksi "päivi räsäsen potilaaksi". Eheytyä en halua seksuaaliselta suuntautumiselta ajatellen, rakkaus on aina pyhä ja naisen rakkaus on ollut kauneinta elämässäni.

Tuntuu vain että homoseksuaalisuus ja uskonto riitelevät niin paljon keskenään, että gay-ihminen (tai ainakaan minä) en uskalla mennä hakemaan kirkolta sitä apua, mitä heterot hakevat kriiseissään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu