Juu... Mua on vaivannut jo reilut pari vuotta semmonen "outo olo", ikäänkuin seuraisin sivusta omaa elämääni...Tuntuu jotenkin epätodelliselta. Joskus täytyy oikein keskittymällä keskittyä tekemään asioita. Hankala selittää, mutta tuntuu todella ahdistavalta :( En vain ole oikein uskaltanut kertoa kenellekään... paitsi miesystävälleni. Mistä tämä outo olo johtuu? Olenko mieleltäni jotenkin sairas? Minulla on myös pakkoneurooseja, tarkistan kaikkea ja kokoajan. (ovet, hella, hanat, tavarat täytyy olla "omilla paikoillaan"...) En tiedä kauanko jaksan tätä! Miesystävä patistelee lääkäriin, mutta pelottaa että siellä vain nauretaan... enhän osaa oikein kunnolla selittääkään että miltä tämä tuntuu. Ei hyvältä kuitenkaan...Pelottaa. Suvussamme esiintyy skitsofreniaa...
kummallinen olo
hullu(ko)?
101100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
skitsofreniasta olisi kyse. Neuroottinen taidat olla, mutta älä sure. Otapa tuo kirjoittamasi hyvin kirjoitettu tekstisi mukaan ja lue se vaikka lääkärille. Siitä on Sinulle apua, jos jännittää, ja saat ainakin asiasi esitettyä. Ei varmasti kukaan naura sinulle, ei todella kukaan hoitotyötä tekevä. Noita molempia oireita on monilla, tosi monilla! Se on kauhean tuttua lääkäreille, myös yleislääkäri tajuaa tuosta ahdistuksesi laatua, eikä naura sinulle. Hän saattaa miettiä ja pyytää sinua tulemaan myöhemmin uudelleen. Puhuminen asiastasi jo helpottaa. - Sinulla siis pakko-oireistoa ainakin, se tosi yleistä ja sitä montaa tasoa, ei se ole mielisairautta (skitsoa tms.). Minullakin on ollut tuollaista sivusta itseni sauraamisen kiusaa. Se on jotakin liikaa itsestään tietoisena elämistä, olemista. Se on jotakin jännittämistä, suunnatonta epävarmuutta ja pelkoa jostakin, identiteetin puutetta. En sitä ihan tajua, mutta kun/jos muutoin olen päässyt eheämmäksi ja olen kaikin tavoin varmemmalla pohjalla, niin tuota ulkopuolelta itseni tarkastelua ei silloin ole. Siinä vaivassa, jotenkin kuin ei pääsisi irti itestään!? Vaihtoehto olisi kai itsensä unohtaminen eri tilanteissa, luottaminen, että on ihan OK, rentoutuminen. - Mene puhumaan, asiasi on kovin tunnettua, valitettavasti. (Tarkoitan, että valitettavasti moni kärsii tämän tyyppisistä jutuista.) Mielestäni et ole sekoamassa, ahdistunut vain. Neuroottisuuskin osaa olla tuskallista! Heippa.
niin helppoa mennä puhumaan lääkärille. Tiedän varmasti että purskahdan itkuun...silloin on hieman hankala puhua mitään!
on kai, jos suvussasi esiintyy mainitsemaasi sairaitta sitähän se sitten on,-, siskollani todettiin nuista sun mainitsemisestasi oireista skitso!
että skitso oot - on kokemusta !
moi sulle!hae apua heti kuulostaa että kiikut lähellä psykoosia,teet itsellesi palveluksen jos haet apua ,tee niin! tuen sinua ja ajattelen että rohkenet tehdä niin jottei sulle käy niinkuin mulle että apu tulee liian myöhään,voimia sulle ja miehellesi!
Kannattaisi silti mennä lääkäriin vai miksi pelkäät lääkäriä? Ei mahdollinen uusi diagnoosi esim. ahdistushäiriö ole mikään tuomio, vaan voit saada oireisiin oikeanlaisen lääkityksen ja jatkaa elämää normaalisti.
kuuluu ? Oletko päässyt oireittesi kartoittamisessa eteenpäin tai jopa ihan lääkärille asti. - Laita joskus kuulumisesi, jos haluat. Ei Sulla hätää ole, mutta mene ns. asiantuntijalle puhumaan. Kantsii ajatella sitäkin, että estää mahdolliset suuremmat vaikeudet olotilassa? Kyllä sie pärjäät. Älä ole liikaa yksin ainakaan. Terv. Toinen Epävarma Neurootikko.
Hei!
Katsopa netistä tietoa depersonalisaatiosta. Itse olen kärsinyt samanlaisista oireista. Suvussani on skitsofreniaa, mutta itse en ole siihen sairastunut -kyseessä on kuitenkin erilainen oirehdinta. Olen saanut terapiaa ja oppinut elämään paremmin olotilojeni kanssa, vaikka nei eivät olekaan hävinneet. Helpottaava joskus kuulla muistakin jotka kokevat tällaista!
vinkistä! heti tuntuu vähän helpottavammalta... depersonalisaatiota käsittelevissä jutuissa osattiin aika hyvin selittää mistä on kysymys. Suorastaan kivi vierähtää sydämeltä, kun saa tietää ettei ole yksin tällaisen ongelman kanssa. Kun nyt saisi vain kerättyä rohkeutta ottaa yhteyttä ammattiauttajaan...
saat apua.