Yleensä sanotaan, "olen rakastunut, olen niin onnellinen!" Mitä jos rakkaus ja onnellisuus eivät kuljekkaan käsi kädessä. Elin 4 vuotta suhteessa jossa luulin rakastavani,mutta en rakastanut..olin vain tottunut kumppaniini. Mutta kaikki oli hyvin muuten ja olin "onnellinen". Oloni oli turvallinen, luottamus mieheen 100% ja tulimme hienosti toimeen. Mutta rakkaudenjanoni kasvoi lopulta niin suureksi, että lähdin suhteesta. Löysin ihmisen johon rakastuin ja jota rakastan niin, että sattuu!! Mutta olenko onnellinen? EN!! Olen koko ajan huolissani, pelkään tulevaisuutta, pelkään, että hän jättää tai pettää. Pelkään KUOLLAKSENI menettäväni hänet!! En pysty nauttimaan tästä rakkaudesta koska pelkään sen menettämistä niin paljon! Turvallisuuden tunne on tiessään!
Kumpi on parempi? Elää tasaista ja turvattua, tunnepuolelta laimeaa elämää, vai rakastaa niin että tekee kipeää ja pelätä joka sekunti?
Tavallaan olen alkanut vihata koko tunnetta, olisi pitänyt pysyä vanhassa suhteessani, jossa minua ei olisi voinut satuttaa! Koska sydämeni oli vain puoliksi mukana! Nyt sydän on täysin jonkun muun käsissä ja minä en pidä siitä! En pidä siitä, että jollain on valta tuhota minut. Hyvä elämänohje..älä koskaan rakastu niin sinuun ei koskaan satu..
Kumpi on parempi? Elää tasaista ja turvattua, tunnepuolelta laimeaa elämää, vai rakastaa niin että tekee kipeää ja pelätä joka sekunti?
Tavallaan olen alkanut vihata koko tunnetta, olisi pitänyt pysyä vanhassa suhteessani, jossa minua ei olisi voinut satuttaa! Koska sydämeni oli vain puoliksi mukana! Nyt sydän on täysin jonkun muun käsissä ja minä en pidä siitä! En pidä siitä, että jollain on valta tuhota minut. Hyvä elämänohje..älä koskaan rakastu niin sinuun ei koskaan satu..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai tarvitsitko/kaipasitko entisessä, turvallisessa suhteessasi intohimoa ja vaihtelua, jotka ehkä oli jäänyt vähemmälle ja tasaisen elämän jalkoihin? Ehkä lähditkin rakastumisen tunteen perään?
Hyppy tuntemattomaan ns.turvallisesta suhteesta on rohkea teko, mutta se voi olla myös lähtölaukaus sen asian tiedostamiseen, ettei elämää voi hallita. Jokainen vastaa ensikädessä itsestään, ja sittenkin elämä haastaa, ja on yllätyksiä täynnä.
Jatkuva pelko ja suunnaton epävarmuus-kuuluvatko ne rakkauteen/rakastamiseen? Miksi pelkäät, että HÄN tekisi sitä tai tätä? Rakkaus on antamista ja rakkaus on saamista, ja voi hyvinkin olla, että saa, mitä tilaa?
Jokainen kai toivoisi, että suhteessa tuntisi elävänsä, mutta jos haluaa olla riippumaton ennenkaikkea...haluta aina jotain muuta, kuin mitä sillä hetkellä on, ei ehkä ole valmis sitoutumaan ja antamaan itsestään toiselle.
Tasapainoahan me kaikki kai haeskelemme. Ja kun suhteeseen lähtee, on hyvä ensin hakea onni itsestään.
Tsemppiä meille kaikille. :)
Olen kyllä tämänkin miehen kanssa ollut jo hyvän aikaa, joten tuskin entisessä suhteessa se tasoittuminen ajan kanssa oli mikään syy lähteä etsimään vaihtelua. Tasoittunut on tämäkin suhde, enkä ole lähdössä minnekkään. Eikä minulla ole mitään syytä olla luottamatta kumppaniin, ei hän ole epäluotettava tms. vaan minä olen niin äärettömän rakastunut AINA VAAN, että se luo pelkoja rakkauden menetyksestä. Kun olo on kuin teinillä "Mä kuolen jos tää loppuu!".
Tiedätkös, kun löydät sen ihanan, täydellisen maljakon ja viimein saat sen itsellesi, pelkäät koko ajan hajottavasi sen.
Se vanha maljakko oli siksi niin kauan pöydällä, koska se oli kuitenkin ihan ok kaikinpuolin, mutta jos se olisi hajonnut, niin sitten olisi.
Koska noinhan se suurinpiirtein menee, ikävä kyllä. Tein saman kuin sinä, koska en tuntenut eläväni enää, silloinen suhteeni oli pystyyn kuollut minun puoleltani enkä kokenut, että oli reilua toista kohtaan jatkaa yhdessä. En ollut kyllä onnellinenkaan. Kuitenkin jokainen ansaitsee saada rakastetultaan kokonaisen sydämen. Kokonainen sydän voi olla puolikaskin, kunhan se pamppaa yksinoikeudella toiselle eikä kaipaa mitään..sydämen murusia kun jää vuosien aikana matkan varrelle.
Eihän tä kärvistely aina niin kivaa ole, mutta ainakin tuntee elävänsä.Sulkeutuminen akvaarioon riittää toisille, kadehdittavaa jopa. Multa on moni hyvä mies menny sivusuun, kun en ole osannut tyytyä vähempään. No, sinä päivänä kun voin ääneen todeta, että olen onnellinen jonkun kanssa, tiedän että siinä on mun päätepysäkkini. Toistaiseksi matka siis jatkukoon :)