Missa siita juoruilusta puhuttiin - joku varmaan muistaa, missa se joitakin aikoja sitten oli esilla.
Kiusallistahan se on, etta jatkuvasti eletaan poissaolevien asioissa. Juoruilijat voisivat vaihteeksi katsoa omaan napaansa.
Kiusallistahan se on, etta jatkuvasti eletaan poissaolevien asioissa. Juoruilijat voisivat vaihteeksi katsoa omaan napaansa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis vl-ihmisten tapa juoruta muista selän takana. Mutta kun "viihteellisyys" on kielletty, niin kotiäidit täyttävät päiväänsä soittelemalla toisilleen ja levittämällä juttuja muista.
"Oletko kuullut, että mieheni pikkusisko oli hiihtolomallaan nähnyt sen Jyväskyläläisen ..... ......n istuvan Playa Del Inglesissä ravintolan terassilla olutlasi edessään?" Tämän jutun kuulin sanasta sanaan kun vl-äidit kertoivat toisilleen tärkeimpiä uutisiaan silmät pyöreinä.
Kukaan ei ollut edes tarkastanut, mitä siinä lasissa oikeasti oli, mutta tieto hyvästä jutusta tuli tekstiviestinä Kanarian saarilta asti pikavauhtia levitäkseen vl-piireihin kautta Suomenmaan. Eipä tiennyt ..... millaista "tietoa" hänestä oli kotimaassa odottamassa lomalta palattuaan.
Niipä... ja sitten on asia erikseen toisella paikkakunnalla asuvien vl-tuttujen avustuksella saatavat sieluntila-arviot..
vähänkin merkittävämpi työpaikkakin pimeimmillä vl-alueilla ratkaistaan puhelinruletilla ja siten selvitetään hakijan taustat...
tämä on totuus..
äitini oli erikoistunut tähän ja vieläkin puistattaa muistella näitä asioita...
jumalan terve-tervehdyksellä avautuvat arviot vieraallakin paikkakunnalla olevien sieluntilasta.. jos vaan tulee tarvetta kysellä...ja sitähän on..
Hoitokokousten yhteydessä riitti ulos heittoon hoitajien ja hoidettavan keskustelu siitä, onko 400-500 km päässä ollut ihminen hoidettu oikein tai väärin. Jos olit eri mieltä kuin hoitajat, niin olit ulkona Jumalan valtakunnasta. - Silloin vasta olikin puhelinyhtiöillä kulta-aika kun ei ollut vielä kännykät kuvioissa.
Hoitokokouksissa mentiin kauemmaksikin kuin kilometrien päähän. Omaa perhettäni kiusattiin useissa kokouksissa ennen sotia kuolleiden sukulaisten synneillä. Niistä toisten asioista olisi pitänyt parannusta tehdä.
Ei se ollut oikeaa kristillisyyttä.
vielä vakavampi asia kuin tekemisen puute, eli sisäinen tyhjyys? Kun on tosiasiassa vieras itsellensä ja omalle elämällensä, se tyhjyys täytyy täyttää jollakin. Jotkut täyttävät sen viihteellä, toiset työnarkomanialla tai mammonan tavoittelulla, kolmannet vaikkapa muitten ihmisten asioissa elämisellä...
kun juoruiluon suorastaan vl-kansantauti!
Miten on mahdollista, että mikään paikallinen rauhanyhdistys eikä SRK sitten myönnettyään virheensä, voi sanoutua menettelytavoista irti?
Miten käy niiden ihmisten sieluille, jotka ovat väärin perustein lähetetty Saatanan haltuun?
tiettyä ihmistyyppiä, jolle juoruilu on "elämän leipä". Kaikkien toisten asiat kiinnostavat ja ne on saatava tietää, muuten he ovat kuin sairaita. Ja ei siinä tietenkään ole vasta kuin toinen puoli asiasta. sillä kaikki pitää kertoa edelleen ja väritettynä omilla kokemuksillaan ja kokemuksen värittämillä perättömillä päätelmillään.
Hirveintä mitä voi olla, on joutua "muna-aivoisten" ja omia kokemuksiaan ja tekojaan peittelevien, kateellisten "puhekoneiden" saaliiksi. Siinä voi äkkiä "uhrista" tulla huora, vaikka asiassa ei ole mitään perää. Tulisi kuitenkin huomioida, ettei kannata tehdä päätelmiä sillä perusteella, miten itse on jossakin tilanteessa mentellyt. Keskustelu toista sukupuolta edustavan henkilön kanssa ei ole seksisuhde niinkuin eräs juoruämmä sen tulkitsi.
että juoruilija yleensä tietoisesti haluaa vain saada pahaa kellon äänen eteenpäin saadakseen oman epätyydyttävän elämänsä näyttämään edes hitusen arvokkaammalta. Kateus on usein kaiken alku. Kateuden olemuksen analysointi vaatiikiin sitten jo oman keskustelunsa. Se voi pahimmassa tapauksessa luhistaa kadehtijan oman elämän. Seuraukset ovat moninaiset: ystävät loppuvat, uskonelämä kärsii, elämän ilo häviää, vahingonilo hallitsee elämää, syrjaytymisen vaara kasvaa, kyynisyys lisääntyy, kohta ei osaa nauttia kuin ydestä asiasta: lähimmäisen epäonnesta.