- tuleeko sielta viela juttua Paivamieheen.
Jos siella on ollut keskustelua ja erilaisia nakemyksia - onko se niin kauhean vaarallista, jos niista asioista keskusteltaisiin ja tiedotettaisiin laajemminkin. Nyt vain joku mukana ollut nailla palstoilla kertoo, miten jutut menivat.
Jos siella on ollut keskustelua ja erilaisia nakemyksia - onko se niin kauhean vaarallista, jos niista asioista keskusteltaisiin ja tiedotettaisiin laajemminkin. Nyt vain joku mukana ollut nailla palstoilla kertoo, miten jutut menivat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vl-kokouskulttuuri ei tunne "erilaisia näkemyksiä."
Asioita käsitellään jo ennen kokousta ja todellinen päätöksenteko tapahtuu kulisseissa.Ilmeisesti päätöset tapahtuvat hyvinkin pienen sisäpiirin keskuudessa.
Nimellisesti kokouksessa on alustus yksityishenkilön nimissä mutta käytännössä alustus on läpikäynyt jo "sisäpiirin" tarkastuksen.
Normaalin kokouskäytännön ongelmaksi nousee yhden ainoan oikean näkemyksen "junttaaminen" kokouksen yksimieliseksi päätökseksi. Eriäviä mielipiteitä ei johtoryhmän ennakkoesityksistä/päätöksistä sallita ja jos
niitä ilmenee on esittäjän vaientaminen "vääräoppisena" tavallista.
Parannusta tehdään sitten "vääristä" näkemyksistä. TV-keskustelu 60-luvulla on varsin tyypillinen esimerkki vl-kokouskulttuurista.
Vaientaminen tapahtuu "Pyhän Hengen avaamana tehtyihin raamatuntulkinnoihin." Siten kokouksen päätökset on käytännössä jo ennakkoon sinetöity johtoryhmän esityksen mukaiseksi.
Pyhän Hengen töitä ei ole soveliasta arvostella ja epäillä.
Näin varmistetaan kokouksen yksimielinen päätös.
Yksimielisyyttä korostetaan sitten "jumalanlasten seurakunnan" erityisenä tunnusmerkkinä.
Tässä isäni (60-80-luvulla kokouksia istuneena)kertomana hänen kokemuksiaan vl-kokouksien kulusta.
on varsin irvokasta. Johtoiehet tehtailevat ihmissääntöjä pikkuasioistakin ja julkituovat ne "Pyhän Hengen ilmoituksena" alamaisilleen.
Välillä Nalle Puh-videot ovat syntiä, toisinaan ne eivät ole. Taitaa SRK:n "Pyhä Henki" olla vähän ailahtelevaista sorttia...
Kuka tai ketkä saavat tämän Pyhän Hengen avaaman oikean tulkinnan asioihin. Ei kai vaan tuo mainitsemasi sisäpiiri. Vaikuttaapa DDR:n toiminnalta.
Vaimoni isoisä oli 1963 Ylivieskan suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa jossa ensimmäinen tv-päätös tehtiin. Menettelytapa oli juuri tuo kuvaamasi. Jos jollekin paikallista ry:tä edustaneelle tulikin erilaisia varovaisen kriittisiä ajatuksia mieleen esitetystä päätöksestä, hän ei saanut sitä eteenpäin, sillä varovainenkin eri näkökohtia esittelevä puheenvuoro tulkittiin "vääräksi opiksi". Oman rauhansa takia eivät eri mieltäolleet rohjenneet kyseenalaistaa ratkaisua.
Vaimon isoisä palasi tähän aisaan vanhana ennen poismenoaan useamman keerran. Hän piti tv-ratkaisua ja varsinkin sen seuraamuksia tavattoman vahingollisina siionille.
Hän oli 60-70-luvuilla monissa kokouksissa ja sama sanelumeininki niissä aina oli ollut. Sama jatkui myös nyt Sotkamossa.
Isäni kertoi Ylivieskan kokouksesta,että siellä oli aluksi ollut tv-kysymyksseen myös myötämielisesti suhtautuneita.
Eräs veljistä (nimenkin tiedän) oli pitänyt hyvin voimakkaan puheen tv:n turmiollisuudesta.
Muistan myös kuinka vaimoihmiset kertoivat tuosta puheesta: "Tuntui oiken kuinka Pyhä Henki oli läsnä tuossa veljen voimakkaassa puheessa."
Liekö vaimoihminen ollut itse läsnä tuossa kokouksessa, vai oliko ensikädentieto Pyhän Hengen läsnäolosta miehensä kertomaa. Luulenpa ,että arveluistani tuo jälkimmäinen vaihtoehto osui oikeaan.
Kokous teki päätöksensä tunnetuin seurauksin.
Vaimoni isoisä taas kertoi tuosta jyrkästä puheesta että se oli lakihenkinen ja pyrki rajoittamaan avointa keskustelua. Sai aikaan arkuutta kokouksen maltillisemmissa osanottajissa.
Olen itsekseni miettynyt että mistä syystä juuri vanhoillislestadiolaisuuden tilaisuuksissa ja päätöksenteossa aina voittaa kuitenkin se kaikkin ankarin, lakihenkisin ja tiukin linja. Mikä siihen mahtaa olla syynä?
Jeesuksen opetuksista välittyy aivan toisenlainen henki.
Ajattelen,että tiukkuus on jonkinlainen korkeamman moraalin merkki vl-yhteisössä.
Ehkä keinot puolustaa löysempää linjaa on vähäisemmät.
Vaikea on...
Olen ihmetellyt, kuinka ihmeessä julmuus ja taakkojen lähimmäisille aiheuttaminen olisi moraalista.
Sellainen on vastoin rakkauden käskyä, jonka antoi eräs Jeesus-niminen mies, Jumalan Poika.
Hän suomi oman aikanas tiukkiksia eli fariseuksia ankarasti eikä pitänyt heidän "korkeaa moraaliaan" minkään arvoisena!
Jokaisella yhteisöllä on omat norminsa... tiukkuus kuuluu kai vl-normistoon hyveenä...
tietääkö kukaan. Olisihan se mukava tietää onko sitä uskovainen vai ei, kun katsoo televisiosta esim. urheilua.
Tv-päätöksestä, jonka perusteella on suuren joukot uskovaisia erotettu aikoinaan seurakunnasta ja sidottu sekä julistettu "saatanan lapsiksi", on nyt tietysti tussahtanut täysin suutariksi. Päätös on pelkkä kuollut kirjain.
Kuka hyvänsä uskovainen voi vapaasti katsella netin kautta tv-ohjelmia. Eikä kukaan tule erottamaan seurakunnasta. Jha oikeastihan se ei ole syntiä, kun valitset katsottavasi fiksusti.
Siitä vaan EM-kisoja katselemaan!
Televisiovastaanotinta et kuitenkaan voi kotiisi hankkia (paitsi salaa kaappiin).
saa kannatuksen, koska se on (uskomatonta, mutta totta) henkisesti helpoin tie. Väljempi linja vaatisikin sitten jokaiselta jäseneltä paljon suurempaa itsenäisyyttä ja vastuuntuntoa, että ei rupeaisi vapauttansa väärinkäyttämään. Tältä pelottavalta vastuulta halutaan suojautua.
Olen aina luullut, että kristillisyyys on juuri tällaista vastuun kantamista; kilvoittelu tarkoittaa juuri sitä. Vastuuta ja omakohtaista vastuuta nimenomaan. Omatuntohan on henkilökohtainen.
ongelma on. Seurakunnan neuvoille on oltava kuuliainen. Oma omatunto tulee siinä helposti poljetuksi ja sen myötä vastuuntunto. Kristillisyys ilman omakohtaista vastuunkantoa on tyhjä kuori.
henkilokohtaisesti en ymmarrakaan, miksi joku haluaisi katsoa URHEILUA.
Presidentinvaaliohjelmat olivat paikoin mielenkiintoisia.
Ja se parempia ohjelmia ei olekaan kuin television luonto-ohjelmat. Ne julistavat Jumalan suuria toita.
Televisio on kiltti kapine internettiin verrattuna. Vastenmielisinta on jarjeton vakivalta (ihmiset heiluvat pyssyt kadessa). Typerinta on lasin sarkeminen - silla tavalla kuulemma osoitetaan tuhovoimia\onnettomuuden aania jne. Enimmat viihdeohjelmat (elokuvat, musiikkiohjelmat ym) ovat melko alkeellisella tasolla. Jos yhden illan katsoo niin ei tee mieli vuoteen katsoa.