Niinbän siinä kävi että tänään aamuyöllä vessassa käynnin yhteydessä alkoi tulla kirkasta verta ja hyytymiä reilusti. Soitin sairaalaan hädissäni ja sieltä sanottiin vain että keskenmenolta nyt valitettavasti kuulostaa mutta näin aikaisilla raskausviikoilla ei tehdä mitään muuta kuin annetaan vuotaa pois ja uutta yritystä putkeen seuraavien normimenkkojen jälkeen jos raskaustesti muutaman viikon päästä näyttää negatiivista. Sairaalaan ei oteta ellei ole todella runsasta vuotoa, kovaa kuumetta tai jos vuoto nyt loppuisi samantien jolloin pitäisi kai tehdä kaavinta tai joku tyhjennys, mutta eipä se ole loppunut. Siteeseen asti ei tule mutta vessassa kyllä aina tulee kirkasta verta niin paljon ja kipuja on sen verran ettei homma jää kenellekään epäselväksi. :(
Tässä nyt aamun itkenyt ja mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen että vauvalla oli joku hätänä, kaikki ei ollut kunnossa ja parempi oli tulla pois nyt kuin parin kuukauden päästä.. Ja kun meillä kerran tärppäsi niin nopeasti niin toivottavasti tärppää pian uudelleen. Nyt kuitenkaan en hetkeen aikaan halua yrittää vaan haluan surra tämän suruni pois. Vaikka viikkoja oli vähän, niin oli se silti meidän lapsi joka sinne vessanpönttöön valui...
Palailen palstalle taas kun jaksan vauva-asiaa ajatella. Ihanaa odotusaikaa teille kaikille muille!
Tässä nyt aamun itkenyt ja mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen että vauvalla oli joku hätänä, kaikki ei ollut kunnossa ja parempi oli tulla pois nyt kuin parin kuukauden päästä.. Ja kun meillä kerran tärppäsi niin nopeasti niin toivottavasti tärppää pian uudelleen. Nyt kuitenkaan en hetkeen aikaan halua yrittää vaan haluan surra tämän suruni pois. Vaikka viikkoja oli vähän, niin oli se silti meidän lapsi joka sinne vessanpönttöön valui...
Palailen palstalle taas kun jaksan vauva-asiaa ajatella. Ihanaa odotusaikaa teille kaikille muille!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voi Ei! Mä olen tosi tosi pahoillani sun puolesta Bumblebee! Haluan lähettää sulle sydämeni pohjasta voimia ja jaksamista. Me plussattiin sun kans visiiin ihan peräkkaisinä (?) päivinä ja oltiin ihan fiiliksissä kumpikin (kuten moni muuksin täällä). Sulle tapahtui se, mitä mä pelkään tällä hetkellä eniten :(. Jaksamista ja sure ihan rauhassa. Mä tiedän, et mäkin tekisin niin. Tsemppiä!
Suren kanssasi.(lämmin halaus)
voi itku! tuli kyllä tosi paha mieli teidän puolesta. Oíkeastaan mitkään maailman sanat ei riitä kertomaan, kuinka pahoillani oon teidän puolesta, halaisin jos olisin siellä! Sure rauhassa ja uuden aika on sitten kun olette siihen valmiita.
tosi kakka homma. voimia ja jaksamista sulle.
olen todella pahoillani puolestasi. Järkyttävää tuo on vaikka alkuraskauden keskenmenot ovatkin yleisiä, itsekin sellaisen kokenut rv7. Onnea uuteen yritykseen kun sen aika on.
Ajattele asiaa niin, että vauvasi ei voinut hyvin. Parempi nyt näin aikaisessa vaiheessa kun myöhemmin.. Vaikka eihän se mitenkään tällä hetkellä lohduta:( Koittakaa jaksaa.
Moi.
Oletko aivan varma tuosta keskenmenosta?
Kuulostaa kyllä hyvin pitkälti siltä, mutta en vielä heittäisi kirvestä kaivoon...
Itselläni oli samantapainen tilanne joskus viikon 13 jälkeen kylläkin, että yhtäkkiä tuli runsaasti kirkasta verta ja aika paljonkin, ja samalla suuren suuri hyytymä. Verta tuli sen jälkeen viikon verran, ja pelkäsin jo pahinta, mutta käydessäni tarkastuttamassa tilanteen kaikki olikin ihan ok.
Joskus siihen aikaan kun kuukautisten pitäisi tulla, vaikka on raskaana, voi tulla verta,kuten itselläni kävi.
Kipuja ei kyllä ollut minulla, kuten sinulla, mutta....
Toivottavasti olisi vain väärä hälyytys ja kaikki olisi hyvin kuitenkin.
Joten älä ihan vielä luovu toivosta.....ihmeitä voi tapahtua...
..elättele toivoja, vaikka tietysti sitä miettii että mitä jos onkin väärä hälytys, jospa se onkin ihan jotain muuta. Kuten joku täällä kertoi siitä että masussa oli ollut kaksoset ja vain toinen oli vuotanut pois ja toisen raskaus oli jatkunut normaalisti, sellaisiinkin asioihin sitä takertuu mielessään vaikka keskenmeno nyt se todennäköisin vaihtoehto tässä on. Kun nyt ei ole edes menkkojen ajankohta, ne olis pitänyt tulla jo n. 1,5 viikkoa sitten... Olis vaan kiva tietää, miten kauan sitä raskaushormonia on kropassa keskenmenon jälkeen, että voikohan heti vuodon loppumisen jälkeen varmistaa raskaustestillä että keskenmeno todella on tapahtunut. Päivystäjä sairaalassa kyllä sanoi että n. 3 viikon päästä vasta pitäis testi tehdä mutta.. no, kokeilemalla se kai vaan selviää, ja omia tuntemuksia tarkkailemalla.
Plääh, on tää vaan niin kurjaa mutta onneksi on ihana mies tukena ja te joille voi vähän myös mieltä purkaa! :) Ja kissavavva kainalossa...
Varmaan tuo 3 viikkoa on aika "normaali" aika, että hcg laskee riittävän alas.
Minulla viimeisin km oli 6 viikolla, ja sain polille ajan justiinsa 3 viikon päähän.
Kurjaahan tämä on. Unohda siivoukset ja silitykset, osta kertakäyttölautasia, ettei tarvi tiskata jos siltä tuntuu.
Ja tämä ei ole mitään vinoilua, edellisen km:n jälkeen meillä käytettiin kuukausikaupalla kertakäyttöastioita ja eineksiä kun en vaan jaksanut työpäivän jälkeen enää tehdä mitään.
Olen todella pahoillani puolestasi. Yritähän nyt jaksella.
Lämmin halaus ja voimia sinulle! Jos se keskenmeno tosiaan oli niin varmasti sikiöllä ei ollut kaikki hyvin ja raskaus keskeytyi siksi. Voimia uuteen yritykseen!=)
Voi apua! Minäkin olen todella pahoillani puolestasi. Itku tuli täälläkin, kun viestiäsi luin!
Mutta totta puhut siitä, että kun noin kävi, niin sillä oli jokin tarkoitus. Mäkin uskon niin. Lapsella ei ollut kaikki hyvin. Ja hyvä, että raskaus ei ollut pidemmällä (tosin ymmärrän, että pahalta se silti tuntuu).
(Kerro nyt kuitenkin, jos tuleekin jokin uusi käänne ja se ei ollutkaan keskenmeno...)
Voimia sinulle ja miehellesi ja onnea uuteen yritykseen, sitten kun olette siihen valmiita!!
Olen todella pahoillani.
Toivottavasti toivut pian ja pääset uuden elämän alkuun.
Tulehan meitä sitten pian taas moikkaamaan plussa uutisilla jookosta.
Olen todella pahoillani puolestanne! täältä yritän itkun seasta jotain järkevää kirjoittaa. Jokainen raskaus, vaikka se päättyisi keskenmenoon on kuitenkin raskaus, josta odottaa sitä yhtä ja ainutta lopputulosta, omaa vauvaa. Kun se sitten päättyy "väärin" on se asia käsiteltävä ja surtava kunnolla pois, että pystyy jatkaa elämää ja sitä uutta mahdollisuutta.
Tämän kirjoitan kokemuksen syvällä rintaäänellä! Voimia ja jaksamista teille tosi paljon!
Otan osaa menetykseenne. Tuli todella paha mieli lukea viestisi, varsinkin kun olen seurannut pohdintojasi noista kivuista joita sinulla on ollut. Toivottavasti kaikki näyttää pian valoisammalta kuin nyt. Hengähdä ja hengitä vähän aikaa ja käy läpi näiden tapahtumien aiheuttama suru.
Vauvakuume-palsta on tuominnut mun keskenmenoni. Heidän mielestään en ollut edes raskaana.. Onkohan raskauden kokemattomien vaikeampi ymmärtää keskenmenon todellista riskiä, kuin niiden jotka on jo kerran raskauden ja ehkä keskenmenon kokeneet?
Satuttaahan se mutta.. elämä on. Ei muutakuin sängynpohjalle takaisin.
Paha mieli tuli myös mulle, kun luin viestisi. Samaa sanoisin kuin muutkin, että vauvalla ei ollut kaikkki hyvin. Parempi että tapahtui nyt kuin kahden kuukauden päästä. Mutta tuntuu varmasti kauhealta. Olen todella pahoillani puolestasi. Voimia ja iso halaus.
Voi voi! Mehän kans plussattiin ihan samoihin aikoihin, joten olen seuraillut aktiivisesti sun tuntemuksia ja kirjoitteluja tällä palstalla. Olen tosi pahoillani! Tuntuu varmasti kamalalta! Tosi paljon voimia ja jaksamista sulle!
Odotin esikoistani viikkoja oli kasassa 8. Vessa reissulla huomasin että verta tuli, niin kuin olisi kuukautiset (ei siteeseen asti, mutta kuitenkin runsaasti). Mitään klönttejä en havainnut.
Menin päivystykseen ja pääsin 1/2 tunnin kuluttua sisään (normaali osotusaika on 4-7 tuntia). Lääkäri tutki minut ja sanoi että vuoto on niin runsasta että pitää tutkia tarkemmin. Minut ohjattiin toiselle lääkärille. Otettiin emätin ultra.
Kohdusta löytyi erittäin vilkas sikiö, jonka viikot vastasi raskautta. Mitään varsinaista vuodon syytä ei löytynyt. Ei haavaumia tms. Vuotoa kesti noin 1 1/2 vuorokautta. Sain 7 kk:tta myöhemmin terveen vauvan viereeni.
Ne hetket veren vuodon alkamisesta siihen, kun pääsin ultraan oli kauheita. Olin aivan turta, mutta helpotus ja hämmennys mitkä siitä seurasi... Helpotus siitä että vauva on kunnossa ja hämmennys siitä että olisi mahdollisesti ollut toinenkin, tai sitten ei.
Lääkäri sanoi veren vuodon mahdolliseksi syyksi juuri tuon mahdollisen kaksoisraskauden. Mutta oliko se sitä, sitä ei tiedä kukaan.
Mene päivystykseen. Ja pyydä että ottavat ultran. Vuodon mahdollisen syyn löytyminen helpottaa, oli se sitten keskenmeno tai jotain muuta. Juuri tuo epätietoisuus on kaikkein pahinta. Kerran on kipuja ne ottavat sinut edes käväisemään. Voimia sinulle ja miehellesi.
Yritän olla tässä nyt elättelemättä mitään toiveita vaikka kirkas verinen vuoto (joka oli ihan niinku menkat) loppui jo alkuiltapäivästä ja nyt vasta illalla tuli seuraavan kerran jotain ja se oli ihan pelkkää ruskeaa limavuotoa. Päivystäjä sairaalassa sanoi että vuodon pitäis kestää kyllä enemmän kuin yhden päivän, jopa pari viikkoa, joten nyt ihmettelen mitä hittoa tää on. Kipuja kyllä on mutta ei mitenkään tosi rajuja vaan lähinnä jatkuvaa polttelua. No, ehkäpä odotan huomiseen ja jos ei enää vuoda, niin soitan sairaalaan uudestaan kuten lääkäri/hoitaja/mikä lie käski tehdä jos vuoto loppuu. Mietin vain että eihän ultrassa vielä näillä alkuviikoilla (mulla rv5 tai 6) näy yhtään mitään joten miten ne voi saada selville onko kyse keskenmenosta vai jostain muusta? :/
Minä kävin neuvolassaensimmäisen kerran viikoilla 5 4 ja samalla varmistettiin raskaus ultralla. Kyllä siellä jo silloin näkyi ihan sykkivä sydän ja liikkuvat jalkojen ja käsien alut. Eli kyllä suosittelisin menemään ultraan, jotta saat varmuuden. Toivottavasti selviät säikähdyksellä, ja kaikki on hyvin. :)
hei ja olen tosi pahoillani.
itse olen kokenut ihan saman puoli vuotta sitten. se suru ja tuska on niin suuri ettei sitä voi sanoin kuvaillakkaan. vaikka minullakin meni alussa kesken tuntui se kuitenkin niin omalta vauvalta jo vaikka 4cm sikiö se todellisuudessa oli. nyt uudet pullat uunissa ja pelottaa kyllä että miten käy.
kaikki tutut sano vaan sillon et te ootte nuoria ja teillä on aikaa yrittää uuestaan ja että parempi näin kun sitte myöhemmin. mutta helppo se on sanoa kun ei tiedä miltä tuntuu. itselleni kävi niin että kielsin lopulta itseäni suremasta koska pelkäsin että muut ajattelevat että eiks tuo koskaan unohda, niin siinä sitten kävi että kyynel ja suru pato kasvoi liian suureksi ja kaikki haavat repeyty auki. eli anna itsellesi aikaa surra! älä kiirehdi yrittämään uutta sillä se ei tärppää ennekuin olet päässyt kokonaan tästä yli. muista, sulla on oikeus olla surullinen ja itkeä.
voimia sinne
Olen todella pahoillani, jaksamista sulle! Käy kuitenkin vielä tohtorilla varmistamassa asia niin kuin täällä joku muukin vastaaja kehotti. Jos se vaikka olikin kaksosraskaus niin et sit sure sitä toistakin pois. *hali*