Ulkonäöstä....

Kun itse valitsen pojan, niin luonteella on paljonkin väliä, en ota vain ulkonäöstä. Mutta minusta ulkonäkö on aina suurta plussaa, sillä on kiva ajatella kuinka söppänän/komean pojan omistaakaan. Mutta kaikilla on omat mielipiteensä.

Ne vähemmän hyvännäköiset ovat yleensä myös ujompia, eivätkä siksi ajaudu niin helposti toistensa pariin. Jos ovat yhdessä, niin siitä ei nosteta niin suurta meteliä/edes suurin osa kavereista ei välttämättä tiedä sitä.

Fruittareiden ja pissisten yksi tunnusmerkki kun on, että pitää esittää kaikille. Jos alkaa seurustelemaan niin pitää oikeen näyttää että varmasti kaikki tietää -.-

...sillä ettei ulkonäöllä olisi nykyajassa väliä, on puppua. Sillä on väliä nykyään.

Hyvännäköinen pitää musta olla,mutta juju onkin siinä,että kaikilla on eri maku ja joku joka on toisen mielestä ruma voikin olla toisesta ihana.(tosin useat eivät pidä lihavista pojista,se on varmaan ainut johon ei ole kauheasti poikkeuksia.)

Juominen ja polttaminen on pelkästään noloa ja tyhmää,enkä mä ainakaan haluis sellasta poikaystävää.

Fruittaria pojassa tarvitsee olla vain sen verran että on sopivia (ei jtn lahkeesta lyhyitä housuja tms) ja melko tyylikkäitä vaatteita,esim.kivat farkut.Jos on finnejä,ihosta on tietty hyvä huolehtia sillä kunnon akne on ällöttävä.Pari pientä finniä sillointällöin ei kyllä minusta haittaa.Ja hiuksia pitää pestä koska rasvaiset hiukset ovat ällöttävät (pitkissä hiuksissa ei kyllä kai niin väliä,kun niitä on hankalaa pitää puhtaana.)Ja pitää peseytyä,hieltä haiseva poika on jotain sanoinkuvaamattoman inhottavaa :P

Toisaalta noi ei kai edes oo fruittarin merkkejä vaan luultavasti ihan perusjuttuja.Mutta siinä kaikki mitä tarvitaan.

Ehkä noin on, mutta en usko että ne niiden suhteet ovat mitään kovin kunnollisia. Se on täysin totta, että ihastumisessa ulkonäöllä on merkitystä. Mutta kuten muutkin ovat sanoneet kaikilla on oma maku. Mutta sitten kun rakastaa toista, niin ulkonäöllä ei ole enää väliä. Esim. itselläni on omasta mielestäni komea poikaystävä, todella komea. Olemme nyt seurustelleet vuoden noin. Noh, kun ensin tapasimme ihastuin heti. Mutta sitten, vaikka komea olikin, niin kiinnostukseni vähän lopahti, kun hänen luonteensa ei ensin niin hyvältä vaikuttanutkaan. Kun sitten ystävinä tapailimme pidempään huomasinkin, että hänhän on aivan kultakimpale. Sitten ihastuin häneen uudelleen ja nyt rakastan häntä. Ja nyt kun olemme päässeet siihen vaiheeseen, niin en juuri kiinnitä hänen ulkonäköön niinkään huomiota. Oli hänellä sitten iso finni naamassa tai ei, parta ajamatta tai hiukset huonosti, on hän silti minulle tärkein maailmassa. Eli ihan alkupeleissä sillä on väliä, mutta ei sillä kovin pitkälle mennä.

itse en ainakaan tahdo mitään känniukkoa tai joka polttaa joka viiden minuutti.. :) Parempi olisikin jos ei polttaisi ollenkaan. :D Luonne merkitsee kyllä eniten. Ulkonäkö on vain asia johon ensimmäisenä kiinnittää huomiota. :) Loppujenlopuksi sillä ei ole mitään merkitystä.. :)

se ulkonäkö merkitsee nuorille jotain, mutta se unohtuu vanhempana. kun on "kokeillut" ne "hyvännäköiset" ja särkenyt sydämensä moneen otteeseen on ihana sitten aikuisena löytää se tavis joka onkin uskomattoman ihana tyyppi.
En pitänyt itseäni teininä erityisen hyvännäköisenä, mutta silti olen seurustellut paljon. Vaikka tämä kuullostaa niiiiin kliseeltä, niin sisäisellä kauneudella on todella merkitystä jo teini-iässä. Kun sinä näytät siltä että olet itseesi tyytyväinen etkä vetäydy mihinkään piiloon niin varmasti tärppää. Esille voi tuoda itseään muullakin tavalla kuin pakkelikerroksella tai kovilla jutuilla, koska hymy on se mikä ratkaisee. se että sinulla on hyvä olla itsesi kanssa ja olet onnellinen sellaisena kuin sinä olet. se näkyy ja siihen ihastutaan.