.. onko kenelläkään muulla ahdistus sellaista ihmeellistä syyllistävää ahdistusta. Esim. vaikka kärpäsen tapat niin tulee sellanen syyllinen olo joka ahdistaa.. Joskus jopa syöminen tuottaa pahaa oloa. Yleensäkin lähestulkoon mikä tahansa asia jos jollain tavalla tiedostaa jollain tapaa sen negatiivisen vaikutuksen. Todella outoa. Onkohan sitä pimahtamassa kokonaan? Vielä kun metsästystä tulee harrastettua nii ei oikein ole käsi kädessä tällaisen sairauden kanssa.. Otin reilun kuukauden cipralexia kesäkuun alusta ja se alkoi auttamaan. Vaikka ajatuksethan eivät mihinkään katoa nii ne ei pulpahtanu pintaan ahdistavina. Ny sitten 2vkoa sitten vaihdoin sempraan hinnan takia. Eka viikko ei tuntunu missää mutta nyt jälkimmäinen viikko on ollu lievästi tuskaista. Ahdistava syylliset tulivat pintaan. Ei kylläkään niin pahoina kuin kesän alussa mutta kuiteskin. Tiedän että lääke on eri ja sisäänajo vaihe vasta menossa. Pakko sinnitellä ja testata tuo kuukaus sempramin kanssa jos se alkaisi myös auttaa. Jos ei nii cipraan takasin. Voiko tällaisesta OIKEASTI parantua. Tiedän että ihmisemieli osaa olla niin kiero kun ollajavoi mutta mikä voi oikeasti parantaa? Voiko lääkkeet mielestänne parantaa? Eräs lääkäri kyllä sanoi että lääkkeillä voi myös parantua kokonaan kunhan vaan tarpeeksi kauan niitä käyttää... kiitos jos jaksoitte lukea.
Ahdistushäiriö
:(..
4629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jättäisit sen metsästyksen heti!
opettele antamaan itsellesi asioita anteeksi, rakasta itseäsi, ole itsellesi lempeä.
Sano vaikka joka päivä peilin edessä itsellesi voimalauseita (olen vahva, olen terve ym..) ja vaikka voi aluksi tuntua tyhmältä niin mitä useammin kuulet pelkkää hyvää itsestäsi, niin uskottavahan se on - vaikka sanojana olisit sitten sinä =)
Tsemppiä vaan kaikille tuskittelijoille!!!!
olen kokenu samanlaisia fiilareita ja todennut:
-jos jättää syömättä, tulee kauhee ahdistus, siis tekee itelleen enemmän hallaa loppupeleissä.
-Syön tummaa suklaata puhtain omatunnoin (sillä tummassa suklaas on parantavia antioksidantteja ;) ).
-en vinkoile vastaan vaan ostan usein luomua, säästää mahdollisesti siten hitusen elämää ja luontoa jossain, toisaalta kroppa välttyy kemikaaleilta (eli syöminen taas kääntyykin parantavaksi asiaksi.)
-en tapa mitään tarkoituksella... tai sit tarkoituksettomasti. En itikkaa, kärpästä, hämähäkkiä, huitaisen pois kimpustani tai vien ne sisältä ulos. Vältyn huonolta omaltatunnolta ja kaikilla ällöttävillä mönkijöilläkin on oikeus elää. Eihän niitä oo pakko pistää hengiltä ja potea moraalia.
-jos oisin sä, lopettaisin metsästyksen ja alottaisin luontokuvauksen. Tällöin saat "kohteen kiikariin", mutta ikuistat vain sen hetken, et metsästyksen kohdetta. Toisaalta jos jatkat, syöt luomusaaliin, joka kuoli villinä ja vapaana ja onnellisena ja olis ehkä roikkunu yläilmoissa kanahaukan kynsissä matkalla pesälle seuraavalla viikolla joka tapauksessa...
Eli kompromisseihin ei ole varaa, ne jää jäytämään. Miettii mielessään miten asia on ja pysyy siinä ja toteuttaa sitä.
vastauksista.. Tuo metsästys nyt oli vaan yksi esimerkki mutta ei se mitään. Kaipa sitä vaan kun on ahdistushäiriö niin sitä pystyy tekemään itselleen hallaa asialla kuin asialla.. Ja sit päälle se kuuluista lumipallo-efekti. Toivottavasti tästä joskus paranee
viel jatkan. MItään ei saa tehtyä ja laiskottaa? Eli luuzerifiilis ja syyllisyys kuristaa?
Ratkaisua?:
-nukkuminen tuottaa kasvuhormonia, joka itseasiassa laihduttaa ;)
-sängyssä makoilu ja roskaromaaniin perehtyminen stimuloi aivosoluja ja kuluttaa energiaakin.
-yltiopäinen haaveilu ja taivaanrannan maalailu saattaa joku päivä tuottaa vaikka omakirjoittamasi roskaromaanin jonkun toisen iloiksi.
-rannalla makoilu kun mies tulee kotiin ja tiskit lojuu tiskipöydällä: tiskit eivät karkaa mihinkään (ja jos karkaavat, sitä parempi; ongelma hoidettu). Olit kerryttämässä D-vitamiinivarastoasi, ilmaiseksi!
Vaikka leikkimielessä tai ajankuluna, voi sen ensin pintaan popsahtavan syyllisyys-ajatuksen jälkeen keksiä ongelmalle positiivisen kannan. Suggeroi itteänsä, ja ihan uhallakin tekee niin ja ehkä se pitemmän päälle sulattaa meidän peruspessimistien ajatuskulkua.