Islamin mukaan naisen on avioiduttuaan oltava halukas tekemään lapsia, ensin lapset sitten vasta ura? Mies sen sijaan voi saada molemmat: sekä perheen, että uran.
Tämä on islamin määritelmä tasa-arvosta.
Tuleeko tämä käsittää, että nainen, joka ei halua lapsia, ei ole myöskään oikeutettu aviopuolisoon ja rakkauteen?
"Aviovaimo voi hankkia koulutusta ja käydä työssä kunhan hänen jalo tehtävänsä aviovaimona ja äitinä tulee hoidetuksi. Islam etsii täydellisyyttä; jos vaimo voi toimia menestyksellisesti yhtä aikaa kotona ja kodin ulkopuolella. hänellä on vapaus tehdä niin. Muuten hänen olisi keskityttävä islamin tärkeimpään uraan eli tulevan sukupolven kasvattamiseen; uraan, joka on tärkeä ja edellyttää omistautumista sekä rautaista ammattitaitoa. Lännessä kotona aviomiehiä ja perheitään palvelevia naisia halveksitaan; väitetään, että he eivät ole emansipoituneita. Kuitenkin sellaisia naisia, jotka eivät tee muuta kuin valmista ruokaa ravintoloissa, tarjoile ventovieraille lentokoneissa tai organisoi työnantajansa asioita, pidetään uraihmisinä, ja heitä arvostetaan enemmän, vaikka työ itse ei mitenkään eroa kotirouvan työstä häntä rakastavien ja kunnioittavien perheenjäsenten hyväksi. Länsimaiset naiset alkavat ymmärtää heidän lapsilleen koituvia vakavia seurauksia siitä, että he ovat erossa äideistään näiden uran takia. Nuorisorikollisuus, vandalismi ja huumaavien aineiden käyttö liitetään siihen, että työssäkäyvillä äideillä ei ole aikaa lapsilleen."
http://www.islamopas.com/bok/nainen.htm
Tämä on islamin määritelmä tasa-arvosta.
Tuleeko tämä käsittää, että nainen, joka ei halua lapsia, ei ole myöskään oikeutettu aviopuolisoon ja rakkauteen?
"Aviovaimo voi hankkia koulutusta ja käydä työssä kunhan hänen jalo tehtävänsä aviovaimona ja äitinä tulee hoidetuksi. Islam etsii täydellisyyttä; jos vaimo voi toimia menestyksellisesti yhtä aikaa kotona ja kodin ulkopuolella. hänellä on vapaus tehdä niin. Muuten hänen olisi keskityttävä islamin tärkeimpään uraan eli tulevan sukupolven kasvattamiseen; uraan, joka on tärkeä ja edellyttää omistautumista sekä rautaista ammattitaitoa. Lännessä kotona aviomiehiä ja perheitään palvelevia naisia halveksitaan; väitetään, että he eivät ole emansipoituneita. Kuitenkin sellaisia naisia, jotka eivät tee muuta kuin valmista ruokaa ravintoloissa, tarjoile ventovieraille lentokoneissa tai organisoi työnantajansa asioita, pidetään uraihmisinä, ja heitä arvostetaan enemmän, vaikka työ itse ei mitenkään eroa kotirouvan työstä häntä rakastavien ja kunnioittavien perheenjäsenten hyväksi. Länsimaiset naiset alkavat ymmärtää heidän lapsilleen koituvia vakavia seurauksia siitä, että he ovat erossa äideistään näiden uran takia. Nuorisorikollisuus, vandalismi ja huumaavien aineiden käyttö liitetään siihen, että työssäkäyvillä äideillä ei ole aikaa lapsilleen."
http://www.islamopas.com/bok/nainen.htm
Vastaukset 54
Vanhimmat
Taitaa tosiaankin olla niin,että musliminainen ei saa olla haluamatta biologisia jälkeläisiä.
Muistaakseni oli myös niin,että jos vaimo osoittautuu hedelmättömäksi,niin mies saa halutessaan automaattisesti avioeron.
Siis avioliitto on pakkoyhdessäoloa? Eikö avioliittoon astuta rakkaudessa ja tarkoituksena elää ottaen toinen toisensa huomioon mahdollisimman onnellista elämää. Jos elämä toisen kanssa on onnetonta tai aviomies ei anna mitään arvoa naiselle niin eikö avioero ole silloin paikallaan?
Naittamistouhut ovat luonnonvastaisia.
Miehellähän on oikeus ottaa 4 vaimoa. Joten jos vaimo on hedelmätön, miksi hänestä tulisi erota, Mies voi ottaa toisen vaimon, jonka kanssa hankkia lapsia.
Ei avioliitto islamissa ole mikään "lastentekoliitto". Avioero on pahin sallituista asioista Jumalan edessä. Joten se on viimeinen vaihtoehto.
Aivan kuten jos mies on hedelmätön, niin tässä tilanteessa nainen voi ottaa halutessaan avioeron, sillä hänellä on oikeus saada lapsia.
että avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus. Jos mies ilmoittaa haluavansa 5 lasta ja että vaimon pitää heitä kasvattaa, niin on miehen asia etsiä nainen, joka on halukas olemaan kotiäiti 5:lle lapselle. Toisaalta, jos nainen haluaa vain yhden tai kaksi lasta, joita joku muu hoitaa niin on naisen asia huolehtia siitä, että aviomiesehdokas on samalla kannalla.
Hyvät islamiintutustujat, miksi pitää tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkainen?
Koska käytännössä homma toimii yksikertaisesti ts. kysyjän esittämnällä tavalla. Naisella on onni ja oikeus synnyttää miehen vaatimat 7 lasta.
Yksinkertaista kuin mikä!
Juurihan esitin lainauksen Islam-oppaasta(muslimien itse kirjoittama), jossa sanottiin, että naisen tärkein tehtävä on kodin ja lasten hoito. Työssä saa käydä, jos sen lisäksi pystyy hoitamaan kodin ja lapset moitteettomasti!
Millainen musliminainen käy töissä ja antaa vieraan hoitaa kotinsa ja lapsensa, ei taida olla muslimi ollenkaan, kun se ensisijainen tehtävä jää omalla kohdalla hoitamatta.
mies, joka haluaa vain kaksi lasta. Hän avioituu naisen kanssa (joka myös haluaa kaksi lasta) ja he saavat haluamansa kaksi lasta, jos Allaah tahtoo. Lapset kasvavat eivätkä ole kiinni äidissä kokoaikaa enää. Nainen voi hakeutua pikkuhiljaa takaisin työelämään esim. kertaamalla opintojaan. Kun lapset aloittavat koulun, niin mikä pakottaa naisen istumaan kotona ja odottelemaan perheen kotiin palaamista?! Eihän islamoppaan kirjoitus mikään käsikirjoitus ole, jota on seurattava ollakseen muslimi. : )
>Nainen voi hakeutua pikkuhiljaa takaisin työelämään esim. kertaamalla opintojaan.
Onnistuu yhä harvemmilla aloilla. Opintojen sisältö vanhentuu uskomatonta vauhtia. Tietysti jos haluaa kaupan kassalle tai muuhun nälkäpalkkaduuniin, niin sitten sujuu helposti.
Tuollaisen ajatuksen varaan laskeminen on täällä pohjolassa toiveajattelua, mutta voinee pitää paremmmin kutinsa islamilaisessa maassa, jossa muutokset ovat hitaita ja harvalukuisia.
>Eihän islamoppaan kirjoitus mikään käsikirjoitus ole, jota on seurattava ollakseen muslimi.
Mistä nyt sitten erottaa ne kirjoitukset, jotka antavat oikeaa islamiin perustuvaa opastusta niistä, jotka ovat vähän sinnepäin mutta joita ei tarvitse niin vakavasti ottaa? Ei kai näitä muslimien osviitaksi tehtyjä selvityksiä ole tarkoitettu ihmisille jotka tuntevat Koraanin ja hadithit kuin eiliset taskunsa ja osaavat suunnistaa niiden mukaan, vaan niille jotka eivät (vielä) tunne.
Jaha. Nytpä selvisi minullekin miksi 9 kk -ikäisiä vauvoja viedään hoitoon. Olihan kerran juttua viikon ikäisistä kaksosista, joita yritettiin viedä päiväkotiin hoitoon (jos en ihan väärin muista ikää), kun äidillä oli yliopisto-opinnot kesken!
"Mistä nyt sitten erottaa ne kirjoitukset, jotka antavat oikeaa islamiin perustuvaa opastusta niistä, jotka ovat vähän sinnepäin mutta joita ei tarvitse niin vakavasti ottaa?"
Muslimi tukeutuu Koraaniin, perintöotietoon ja tarvittaessa oppineiden mielipiteeseen esim. tapauksissa, jotka eivät olleet mahdollisia profeetta Muhammadin (saas) aikana.
Tuollaisia Islamoppaan kaltaisia kirjoituksia löytyy pilvinpimein, erittäin liberaalista hyvin jyrkkään. Niitä lukiessa pitää yrittää muistaa, että ne ovat jonkun /joidenkin käsityksiä siitä miten asioiden tulisi olla, mutteivät mikään pakkopaita, jonka mukaaan on elettävä, ainakaan täällä Pohjolassa.... ; )
>Nytpä selvisi minullekin miksi 9 kk -ikäisiä vauvoja viedään hoitoon.
Ööh. Estääkö islamin opiskelu ja harjoittaminen seuraamasta mitä ympäröivässä maailmassa ja yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu? Jokseenkin kaikkihan tämän opiskelutiedon vanhenemisilmiön tietävät tai ovat oikein henkkohtaisesti kokeneet. Sinulleko se selvisi vasta nyt?
Varmaan ongelmaan jokin rakentavampikin ratkaisu olisi olemassa kuin alle vuosikkaiden päivähoito tai tieteellisteknisen kehityksen pakkopysähdyttäminen islamin avulla. Jälkimmäisen toteuttaminen täällä edellyttäisi muuten sitä että Suomessa asuisi yli pari miljoonaa aikuista muslimia, jotka kaikki empimättä hyväksyisivät nykyistä ainakin 50 prosenttia alemman bkt:n ja vastaavasti romahtaneen elintason (maahan jääneitä rikkaita tietenkin lukuunottamatta, islamhan sallii kansallisvarallisuuden yksityisen kahmimisen).
Ilmeisestikään, et tiedä mitä päiväkodeissa (joissakin) tapahtuu. Kertoipa eräs silminnäkijä, kuinka 1-vuotiaalle huudetaan /tiuskitaan "Mitäs sinä siinä itket!" Vanhemman tullessa hakemaan ollaan niin lirkun lirkun, että.
Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että ura ja raha (josta usein aimo osa menee hoitokuluihin) ovat niin tärkeitä, että on parempi laittaa nassikat päivähoitoon oppimaan sosialista kanssakäymistä ennen kuin osaavat kunnolla istua, niin eipä minulla ole asiaan puuttumista. Mielipiteitä kyllä löytyy.
Kun aiemmin kirjoitin, että äiti voi lasten hieman kasvettua aloittaa opintojensa kertailua tarkoitin sanoa, että äiti voi ihan hyvin käydä täydentämässä opintojaan kursseilla, joita järjestetään esim. avoimessa yliopistossa tai etäopiskella, riipuen alastaan ja siitä mikä hänelle on sopivinta.
>Varmaan ongelmaan jokin rakentavampikin ratkaisu olisi olemassa kuin alle vuosikkaiden päivähoito tai tieteellisteknisen kehityksen pakkopysähdyttäminen islamin avulla.>
Heh. Tuosta saa sen kuvan kuin kehitys pysähtyisi ilman naisten panosta työelämässä, et varmaan tarkoita sitä. :o) Ainakin mitä olen lukenut viestejäsi olet, vaikuttnut varsin järkevältä tyypiltä.
"islamhan sallii kansallisvarallisuuden yksityisen kahmimisen"
Se mitä tapahtuu "islamilaissa maissa" ei aina ole islamia, edes se mitä joku muslimi sanoo tai tekee ei välttämättä ole islamia. Kuinka ikävää onkaan, mutta luulen, että ainoa aito ja oikea islam löytyy Koraanista ja profeetta Muhammadin (saas) tavoista, joihin muut pyrkivät.
Enpä hiffannut, mitä tuo päiväkodeissa tapahtuminen liittyy siihen mitä kirjoitin. Kodeissakin tapahtuu kaikenlaista ikävää jos on tapahtuakseen. No, asiaan.
>Tuosta saa sen kuvan kuin kehitys pysähtyisi ilman naisten panosta työelämässä, et varmaan tarkoita sitä.
Totta mooses tarkoitan, ainakin jos hiukkasenkin kärjistän. Nimenomaan naisten työllä ja työssäkäynnillähän nykyinen elintasomme on rakennettu. Muistan hyvin kuinka ankeaa oli, kun olin pieni ja vain isä kävi töissä. Kun äitikin meni duuniin - puhun ajoista 60- ja 70-luvuilla jolloin naisten työssäkäynti muutenkin kovasti yleistyi - leipä oli heti leveämpää, vaikka hänen palkassaan ei ollut hurraamista.
Nyt kun naiset kansoittavat ylimmän asteen oppilaitokset, on tietysti ihan selvää mikä naisten kehityspanos on. Ja tulevaisuudessa se vain kasvaa; vaikka Koraani mitä väittäisi, työelämä tarvitsee yhä vähemmän miehen voimaa ja yhä enemmän naisen älyä, ja voipa tulla aika jolloin miehen hidasälyisempänä edellytetäänkin hoitavan vauvoja kotona äidin luodessa sitä tuottoisaa uraa.
Niinpä: Jos Suomen naiset tuhatpäisinä laumoina yhtäkkiä jättäytyisivät töistä kotiin, valtava määrä yrityksiä ja muita työpaikkoja joutuisi supistamaan toimintaansa, sulkemaan ovensa tai siirtymään ulkomaille. Totutut palvelut romahtaisivat. Kerrannaisvaikutukset kansantalouteen olisivat katastrofaaliset. Siellä koti-idyllissä ei olisi ollenkaan niin kivaa kuin luulet. Muutaman vuosikymmenen sopeuttamisella ja asteittaisella nälkävyön kiristyksellä homma tietysti onnistuisi ilman että kaiken lisäksi hukkuisimme paskaan (siivoojat ovat yleensä naisia). Vaikka vähemmänpä olisi työmaitakaan siivottavaksi.
Minusta tuntuu yhä, että voisit hiukan päivittää yhteiskunnan, talouden ja lähihistorian tietämystäsi. Siis jos islamin opiskelulta suinkin ehdit. Älä ota tätä piikittelynä, sillä olen ymmärtänyt että käännynnäisen islam-opinnot todella vievät melkoisesti aikaa ensimmäisinä muslimivuosina.
turhaan huoli, olen tietoinen mitä maailmassa tapahtuu.
Ilmeisesti sinulla ei ole lapsia, kun et hiffannut mitä yhteyttä päiväkodeilla on naisten työssäkäymiseen. Yleensä vanhemmat haluavat parasta lapsilleen, tämä koskee myös kohtelua jota lapset saavat osakseen.
Sillä, että elämä oli materiaalisesti köyhää 60- ja 70-luvuilla tuskin on paljoakaan tekemistä naisten työssäkäymisen kanssa.Syytä köyhyyteen voida etsiä, vaikka sotakorvauksien maksamisesta. Aikoinaan opettajani puhui siitä kuinka suomalaiset tunnollisesti maksoivat sotakorvaukset, muiden maiden jättäessä ne maksamatta ilman mitään tunnontuskia. Jos et nyt satu muistamaan, että Suomi ei ole saanut kolikkoakaan Saksalta sotakorvauksina Lapin tuhoamisesta, niin ystävällisesti muistutan.
En ole feministi, joten enpä nyt ala innoissani hihkumaan kuinka naiset jyrää tieteen huipulla. Olen varma, että on miehiä ja naisia, jotka ovat eteviä ja saavat kehitykseen potkua. Tässä on turha lähtä toista osapuolta mollaamaan.
Jos naiset, joilla on pikkulapsia (alle 6 v), jäisivät kotiin lapsiaan hoitamaan, pääsisivät nuo turhautuneet keski-ikäiset ja uhoavat nuoret urhot työelämään. Eikä palvelut romahtaisi mihinkään. Esim. Keski-Euroopassa (Sveitsi) on tavallista, että naiset ovat kotona tai tekevät lyhyempää työpäivää. Vai oliko huolen aihe sittenkin se, että tämä "luomakunnan kruunu" joutuisi itse siivoamaan työpaikkansa huonolla palkalla, kun vaimot ovat kotona hoitamassa jälkikasvuaan elellen miehensä palkalla. Miehen palkalla elelyhän on täysin islamilaista. ; )
>kun et hiffannut mitä yhteyttä päiväkodeilla on naisten työssäkäymiseen.
Täh? Eihän naisten laaja työssäkäynti olisi mahdollistakaan ilman päiväkoteja tai vastaavia hoitojärjestelyjä.
>Sillä, että elämä oli materiaalisesti köyhää 60- ja 70-luvuilla tuskin on paljoakaan tekemistä naisten työssäkäymisen kanssa.
Pointtini siitä, että kahden ihmisen palkka tuottaa aivan väkisin paremman elintason kuin pelkkä toisen palkka, meni sinulta näköjään kokonaan ohi. Eikä elämä muuten 70-luvulla ollut alkuunkaan niin köyhää kuin 60-luvulla, kun naiset sillä vuosikymmenellä työllistyivät suunnilleen viimeistä muijaa myöten.
>Syytä köyhyyteen voida etsiä, vaikka sotakorvauksien maksamisesta.
Ei voida. Sotakorvaukset pakottivat maatalous-Suomen rakentamaan suuren metalliteollisuussektorin. Monen minua paremman asiantuntijan mielestä teollisuus olisi kehittynyt selvästi hitaampaan tahtiin ilman sotakorvauksia. Myöhemmin metallin osuus elintason nousussa oli kaikkine alihankintaverkostoineen hyvin suuri. Sotakorvaukset tulivat kalliiksi, mutta oli niistä merkittäviä hyviäkin seurauksia.
>suomalaiset tunnollisesti maksoivat sotakorvaukset, muiden maiden jättäessä ne maksamatta ilman mitään tunnontuskia.
Olipas sulla ope! Muut maat maksoivat "sotakorvauksia" jopa teloitettujen tai Siperiaan karkotettujen kansalaisjoukkojen muodossa. Romania, Unkari, Bulgaria, Puola, Itä-Saksa ja Tsekkoslovakia maksoivat sodasta monin tai jopa monin kymmenin verroin kalliimmin kuin Suomi, Virosta, Latviasta ja Liettuasta nyt puhumattakaan. Hävinneellä puolella ei ollut yhtään maata, joka olisi selvinnyt sodasta niin vähällä kuin Suomi. Voittajan puolelle taas ei tietääkseni määrätty mitään sotakorvauksia. Opettajasi voi soittaa opetuksillaan hanuria...
>Suomi ei ole saanut kolikkoakaan Saksalta sotakorvauksina Lapin tuhoamisesta,
Ei ihan välttämättä pitäisikään saada, sillä tavallaanhan sakujen Lapista lähtö oli suomalaisten petoksen tai lievimmin sanottuna huijauksen seurausta, jos asiaa katsoo heidän kannaltaan. Vähemmästäkin käämit palaa. Tapahtumien kulku löytyy vuotta 1944 käsittelevistä historiankirjoista.
>Jos naiset, joilla on pikkulapsia (alle 6 v), jäisivät kotiin lapsiaan hoitamaan, pääsisivät nuo turhautuneet keski-ikäiset ja uhoavat nuoret urhot työelämään.
Suurin osa työttömistä on jonkin verran vaikeasti työllistettäviä ja harvemmalla on kovin kuranttia ammattitaitoa huippuosaamisesta nyt puhumattakaan. Siitä joukosta ei alkuunkaan löydy pätevien naisten kotiinjäännin paikkaajia, vajausta jää huimasti.
Melkoisella joukolla tuo alle kuusivuotiaitten hoitaminen tarkoittaisi yli kymmenen, joillakin jopa parinkymmenen vuoden kotona oloa. Sen jälkeen ei ole menemistä kuin hanttihommiin. Ei kuule juuri kiinnosta nykynaisia, ei ainakaan ei-muslimeja.
>Keski-Euroopassa (Sveitsi) on tavallista, että naiset ovat kotona tai tekevät lyhyempää työpäivää.
Sveitsin historia on lievästi toisenlainen kuin Suomen ja talous perustuu aika lailla muihin asioihin. Esimerkiksi Sveitsin palkkataso on sellainen, että pelkällä iskän liksalla saa ostaa sen mihin Suomessa tarvitaan molempien tili. Mikäs siinä on emännän vaikka kotona köllötellessä.
>"luomakunnan kruunu" joutuisi itse siivoamaan työpaikkansa huonolla palkalla,
Nyt loppui miehen älli tämän ymmärtämiseen: siivooja siivoaa omaa työpaikkaansa?
Väännän nyt rautalangasta, että pointtini toivottavasti tulee selväksi. Päiväkoti on muutakin kuin lastensäilömistä vanhempien työssä oloajaksi. Kun vanhemmat haluavat jatkaa urakehitystään ja jättävät rakkaan taaperonsa (esim. alle 2 v)päiväkotiin, niin tuskinpa moni heistä ajattelee, ettei lapsella välttämättä ole siellä kivaa. Monille ajatus lapselle kiljuvasta hoitohenkilökunnasta on mahdoton. Valitettavasti tällaisia ääritapauksia on. MIELESTÄNI PIENEN LAPSEN ON PAREMPI OLLA KOTONA VANHEMPANSA KANSSA, VAIHTOEHTOISESTI VOIN AJATELLA ISOVANHEMPIEN HOITAVAN LASTA.
>Pointtini siitä, että kahden ihmisen palkka tuottaa aivan väkisin paremman elintason kuin pelkkä toisen palkka, meni sinulta näköjään kokonaan ohi.>
Kirjoitit ensin kuinka äitisi sai pientä palkkaa, kun meni töihin. Oliko perheessä lapsia, jotka olivat hoidossa, josta piti maksaa? Jos oli paljonko luulet perheesi hyötyneen äitisi palkasta? (Ei tarvitse vastata)
Ote rauhansopimuksesta:
IV OSA. 23 artikla.
1. Suomen on korvattava Neuvostoliitolle sotatoimilla ja Neuvostoliiton alueen miehityksellä Neuvostoliitolle aiheuttamansa vahingot; kuitenkin ottaen huomioon, että Suomi ei ole ainoastaan luopunut sodasta Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, vaan on myös julistanut sodan Saksalle ja auttanut sotavoimillaan saksalaisten joukkojen karkoittamista Suomesta, osapuolet sopivat siitä, että Suomi ei korvaa yllämainittuja vahinkoja kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan osittain, nimittäin 300 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, joka summa on suoritettava tavaroissa (puutavaratuotteina, paperina, selluloosana, meri- ja jokialuksina, erilaisina koneina ja muina tavaroina) kahdeksan vuoden kuluessa 19 päivästä syyskuuta 1944 lukien.
2. Tässä artiklassa määrätyn suorituksen laskemisen perusteena on Yhdysvaltain dollarin välirauhansopimuksen allekirjoittamispäivän kulta-arvo, s.o. 35 dollaria kultaunssilta.
(www.finlex.fi/linkit/sops/19470020)
Mikä tapppio Suomelle tuottaa tavaraa ilman, että hyötyy siitä! Ja sinä väität, ettei sotakorvaukset köyhdyttäneet Suomea.
Toki teolllisuus kehittyi, mutta plussan puolelle päästiin vasta kun miljoonat oli maksettu, jos ihan vielä sittenkään.
Sotakorvaus on eri asia kuin joutua miehitetyksi vrt.Viro, Latvia ja Liettua joihin viittasit.
Ja mistä nyt tuulee. Vai ei pitäis saada sotakorvauksia, kun kaupungit poltetaan maantasalle ja maahan kylvetään suolaa niin, ettei siinä kasva enää mikään?
>Suurin osa työttömistä on jonkin verran vaikeasti työllistettäviä ja harvemmalla on kovin kuranttia ammattitaitoa huippuosaamisesta nyt puhumattakaan.>
Meinaatko, että kaikki naiset on uranaisia? Aika moni on kaupankassanakin...On ollut puhetta siitäkin kuinka työllistetään koulunpenkiltä nuoria, vaikka olisi 4-kymppisiäkin roimalla työkokemuksella tarjolla. Kuulemma pitää ajatella pitkällä tähtäimellä, heh, jos tuo yritys pysyy pystyssä edes 10 vuotta....
Alunperin oli kyseessä kuvitteellinen 2 lapsen äiti, joka muksujen vähän kasvettua alkaa kertaamaan opintojaan pysyäkseen "työkykyisenä", jos tähän ei pysty niin tuskin oli alunperin todellista haluakaan mihinkään uran luontiin.
">"luomakunnan kruunu" joutuisi itse siivoamaan työpaikkansa huonolla palkalla,
Nyt loppui miehen älli tämän ymmärtämiseen: siivooja siivoaa omaa työpaikkaansa?"
Anteeksi kämmäys. Tarkoitin tietysti, että mies joutuisi siivoamaan huonolla palkalla. Vaikka onhan noita naisten aloja, joilla pienipalkkainen toimihenkilö siivoaa oman työhuoneensa säätääkseen työnantajalle siivojan palkan.
Hauskaa sinänsä, että on mies joka puolustaa naisen oikeutta työhön kodin ulkopuolella. Vaan eihän sitä koskaan tiedä kuinka homofobia taas kerran pääsee valloilleen, jos kassalla istuva mies hymyilee iloisesti.
Monesko vaimo sinä olet?
ja ainoa, ei kuulemma muita vaimoja kaipaa, tyttöystävistä puhumattakaan.
"Hauskaa sinänsä, että on mies joka puolustaa naisen oikeutta työhön kodin ulkopuolella."
Ja se vasta hassua on että nainen puolustaa naisen paikkaa nyrkin ja hellan välissä.
jos olet mies ja kohtelet naistasi noin ja vielä ikävempää, jos olet nainen ja olet tuollaisessa asemassa. Tiedäthän että Suomenmaassa on turvakoteja jonne aina voi mennä, kun nyrkki alkaa uhkaamaan.
"jos olet mies ja kohtelet naistasi noin ja vielä ikävempää, jos olet nainen ja olet tuollaisessa asemassa."
1. Olen mies.
2. En kohtele naisia noin.
3. Olen naisen kanssa naimisissa mutta hän ei ole *minun* naiseni vaan haluaa olla yhdessä kanssani. Katsos kun ihmistä ei voi toinen ihminen omistaa.
Tajusit kyllä ajatukseni mutta uskovien tapaan luistelet ja yrität kääntää puheenaihetta. Tarkoitin siis että on hassua kun naiset ovat kovalla vaivalla sentään jotakin saavuttaneet ja sitten naisten joukossa toiset kovasti puolustavat juuri niitä asemia mistä on lähdetty.
"Minun naiseni" muuten käy työssä. Taloudellisesti se ei olisi aivan välttämätöntä mutta suhteellemme olisi kohtalokasta, jos hän kokisi olevansa riippuvainen. Vapaaehtoisuuteen perustuvat asiat ovat nimittäin ihmissuhteissa arvokkaampia kuin samat asiat pakon edessä.
>Vapaaehtoisuuteen perustuvat asiat ovat nimittäin ihmissuhteissa arvokkaampia kuin samat asiat pakon edessä.>
Olen kanssasi samaa mieltä. Miksihän jäi epäselväksi, että on _minun_ mielipiteeni, että äidin tai jonkun muun lähisukulaisen olisi parempi hoitaa pientä lasta kuin jos hänet viedään päiväkotiin ryhmään, jossa on ryhmäkoko täynnä? Onkohan syynä se, että olen täällä ilmaissut vakaumukseni ja sen perusteella jo tiedetään kuka olen, mitä ajattelen ja että olen tietämätön pikku ressukka ennenkuin ehditte lukea viestini?
>Tarkoitin siis että on hassua kun naiset ovat kovalla vaivalla sentään jotakin saavuttaneet ja sitten naisten joukossa toiset kovasti puolustavat juuri niitä asemia mistä on lähdetty.>
Tuosta heijastuu ajatus, että on vain yksi ja ainoa tapa olla nainen. Enää ei saa olla äiti, joka hoitaa itse omat lapsensa. Ei saa olla nainen, joka haluaa 7 lasta. Ei, pitää olla uranainen, joka jo synnytyssairaalasta ponkaisee takaisin uraputkeensa.
Minun arvoni ovat (ehkä) toisenlaiset kuin uraatekevien, mutta en silti ole väärässä tai viemässä kehitystä takaisin. Jos luit viestini huomasit varmaan, etten missään moittinut päiväkotipalveluja käyttäviä vanhempia tai tuominnut heidän ratkaisuaan
No huoh. Jotta tuossa päiväkotiasiassakin puhuisimme oikein toistemme ohi, tuon esiin asian nimeltä eläke. Työeläke karttuu pääsääntöisesti töissä. Jos haluaa vanhana tyytyä kansaneläkkeen tarjoamaan minimitoimeentuloon tai elää puolisonsa, sukulaisten tahi sossun armoilla, voi varmaan kitkuttaa menemättä töihin ollenkaan.
Kenelläkään ei voi olla aina kivaa eikä tarvitsekaan olla, ei edes lapsella, mutta yleensä päiväkotihoito on hyvää, ja poikkeuksia tähän on siinä missä kotihoidossakin. Omat vanhemmatkaan eivät nääs aina ole kaksisia hoitajia lapsilleen - tosin lähimpänä syynä tähän usein on viina kaikkine edeltävine ja seuraavine ilmiöineen (minkä myönnytyksen muslimina varmaan mielelläsi kuulet).
>paljonko luulet perheesi hyötyneen äitisi palkasta? (Ei tarvitse vastata)
Kyselet höhliä, joihin ei tarvitse vastata. Oliko nuppisi vapaalla, kun kirjoitin leivän leventyneen äidin töihinmenon jälkeen? Miten se asia pitäisi sanoa? Siihen aikaan oli löydettävä hoitotäti joka yleensä hoiti useampia lapsia, enkä tiedä mitä hänelle jouduttiin maksamaan, mutta ilmeisesti sentään vähemmän kuin äiti tienasi... Selitän vielä lisää, jos ei tämäkään riitä.
Rauhansopimuksen tiedän oikein hyvin. Luepa uudestaan ja *kokonaan* mitä tästä kirjoitin. Ja en muuten todellakaan väittänyt, että sotakorvaukset eivät köyhdyttäneet Suomea! Mutta sitä väitän, että 60-luvulla sotakorvausten kielteiset vaikutukset eivät enää paljon tuntuneet, kun korvauksia varten rakennetun teollisuuden voima alkoi nostaa elintasoa. Ja ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sitä teollisuutta ei olisi ollut samassa määrin, jos sitä ei olisi ollut pakko polkea maasta sotakorvauksia varten!
Niin, ja sitten sotakorvaukset takasivat mainion työllisyyden sodanjälkeisille vaaran vuosille. Jos täällä olisi hillunut Neuvostoliiton yllyttämiä työttömien armeijoita, seurauksena olisi voinut olla se että hakisimme EU:n jäsenyyttä samaan aikaan yhtä kehittyneen Bulgarian kanssa...
>Vai ei pitäis saada sotakorvauksia, kun kaupungit poltetaan maantasalle ja maahan kylvetään suolaa niin, ettei siinä kasva enää mikään?
Niin, kehotan edelleen tutustumaan vuoden 1944 historiaan ja miettimään sitten tasapuolisesti, oliko sakuilla yhtään inhimillistä syytä hiiltyä ja vähän kostaa (koston käsite lienee sinulle muslimina Koraanista tuttu). Toki reilut korvaukset olisi mukava ottaa jos sakut antaisivat, ei siinä mitään. Kyllähän Lapin jälleenrakentaminen maksoi. Ja UMTS-rahat olisi kiva saada takaisin myös.
Mikä on ajatuksesi siitä, kuinka nainen säilyttää työpaikkansa vuosikausien lapsenhoidon yli? Vai eikö ole väliksikään, kun mies kuitenkin on vaimoonsa nähden elatusvelvollinen...?
Mitä homofobiaan tulee... en ole sitä edes kiihkokristityillä tavannut yhtä vastenmielisenä kuin monilla muslimeilla. Keskustelu homoista ja islamista ei täällä ole ottanut tulta ollenkaan, niin hankala aihe se teille on. Taidanpa tehdä aiheesta avauksen. Tampereella on muuten etenkin näin joulun alla pilvin pimein toinen toistaan komeampia jätkiä kauppojen kassojen takana, tervetuloa tsiigaamaan!
"Miksihän jäi epäselväksi, että on _minun_ mielipiteeni.."
Toki keskustelussa on ilman erityistä mainintaakin selvää että omia mielipiteitään kukin esittää (pitäisi ainakin). Ilman perusteluja mielipiteet eivät kuitenkaan ole oikein mitään ja niistä perusteluista sitten jo syntyykin juttua/väittelyä.
".., että äidin tai jonkun muun lähisukulaisen olisi parempi hoitaa pientä lasta kuin jos hänet viedään päiväkotiin ryhmään, jossa on ryhmäkoko täynnä?"
Ymmärtääkseni täyteen ryhmään ei niin vain viedäkään ylimääräistä lasta. On aika tarkat säännökset.
Päiväkoteja vaivaa kieltämättä resurssipula mutta vähintään yhtä iso ellei isompi hankaluus ovat ongelmaiset lapset. Ei niitä paljon ole mutta yksi ongelmalapsi sitoo aika tarkkaan yhden aikuisen ja silloin toimitaankin jo alimiehityksellä muiden kanssa. Koulussa on harjaantumisluokkia yms. mutta päiväkotien pitää vain yrittää pärjätä sellaisessakin tapauksessa että lasta täytyy koko ajan kirjaimellisesti pitää kiinni ettei vahingoittaisi muita.
Ongelmista huolimatta ei mielestäni ole mitenkään itsestään selvää että äidin tai sukulaisen hoito on parempaa kuin päiväkodin. Päiväkodissa on kavereita ja oppii olemaan toisten kanssa. Koulumaailmassa esi ja 1-2 -luokkien opettajilla ei ole suuriakaan vaikeuksia erottaa kotona kasvatetettuja päiväkodissa olleista lapsista, viimeksi mainituilla on paremmat sosiaaliset valmiudet. Ja sellaisiin mielestäni lapsia tulisi valmentaa, elämmehän maailmassa jossa pitää pärjätä toisten kanssa.
Ja edelleen ongelmista huolimatta päiväkodit mielestäni hoitavat työnsä hyvin. Ainakin oman tytön tapauksessa asia selvisi kun mietittiin pientä joululahjaa päiväkodin tädille. Kysyin että mistähän se täti mahtaisi tykätä ja vastaus oli: "pienistä lapsista".
"Tuosta heijastuu ajatus, että on vain yksi ja ainoa tapa olla nainen. Enää ei saa olla äiti, joka hoitaa itse omat lapsensa."
Tarkoitus oli heijastaa sellaista ajatusta että pitää saada valita.
jonka ongelmaiset lapset aiheuttavat päiväkodissa, onkin eräs hyvä syy olla kotona lapsen ensimmäiset vuodet. Kuulemani mukaan ekat vuodet ovat lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeimmät. En usko, että hulina ja leikkikavereiden paljous on olennaista sosiaalisessa kasvussa. Tarvittaessa leikkikavereita löytyy esim. leikkipuistoista ja avoimista päiväkodeista / perhekahviloista (vanhempi on siis kokoajan siellä ja katsoo lapsensa perään).
Uskon, että opettaja pystyy helposti sanomaan kuka on ollut päiväkodissa ja kuka ei. Ei ollut minunkaan vaikea arvata, kun 1-luokkalainen kesken oppitunnin lähti lattialle ryömimään... joo, päiväkotilapsihan se... Kun pienestä pitäen tottuu hulinaan, niin varmasti se vaikuttaa keskittymiskykyynkin. Eikä aina niin positiivisesti.
parhaan kykyni mukaan. Anteeksi, jos en huomaa kaikkia piilokysymyksiä. Ainahan voit esittää suoran kysymyksen, jos ohitan jotain olennaista.
Jälleen kerran: En kannata naisten ikiaikaista kotiin sulkeutumista, joten "minun mallillani" nainen saisi oman eläkkeen. Mummoni ei tietääkseni saanut muuta kuin kansaneläkkeen ja kuitenkin hänen kuoltuaan tilillä oli sama summa kuin jonkun vuosipalkka (brutto). Eikä hän todellakaan kituuttanut taikka elellyt sukulaisten armoilla. Niin, osasivatpa sotavuodet ja pula-ajan kokeneet ihmiset säästää pahan päivän varalle pienestä eläkkeestä...
Höhlät kysymykset jatkuu:
Oliko teillä samanlaisesta leivän levenemisestä kyse kuin meillä: ostettiin väritelevisio, uudet huonekalut, kouluun menijälle uudet vaatteet, suuniteltiin uuden talon rakentamista jne. Eikä meidän äiti käynyt kuin silloin tällöin töissä...lähinnä siivoamassa, huonolla palkalla iltaisin. Huomaatko kuinka elintaso parani, eikä varmasti sen takia, että äiti kävi töissä.
Ok, olet varmasti oikeassa siinä, ettei sotakorvauksista aiheutunut rasite enää 60-luvulla tuntunut.
Käännähän katse länteen, Ruotsiin 60-luvulle. Mitä näet? Valtava työvoimapula, jota täyttämään virtaa siirtolaisia mm Suomesta, jota vaivaa työttömyys.
Väität, ettei Suomessa olisi ollut teollisuutta samassa määrin, jos sotakorvauksia ei olisi ollut pakottamassa tähän. Miten Ruotsin teollisuus sitten jaksoi porskuttaa? Siellähän ei sotaa käyty.
>Mikä on ajatuksesi siitä, kuinka nainen säilyttää työpaikkansa vuosikausien lapsenhoidon yli?>
Tuo onkin olennainen kysymys. Tästäpä aivoriihi pystyyn, kun ei ole muutakaan tekemistä(?). Toisaalta, jos nainen on hyvä alallaan ja pysynyt koulutuksen kautta pätevänä, niin onhan aina mahdollisuus saada työ muualta, jos entinen työpaikka on mennyttä. Myönnän toki, että ajatus on kaukaa haettu, eikä siitä tarvi kimpaantua.
"En usko, että hulina ja leikkikavereiden paljous on olennaista sosiaalisessa kasvussa."
Sosiaalisuus on sitä että tulee toimeen muiden kanssa. Harjoittelu vaatii että on niitä muita ja lapsen tapauksessa nimen omaan lapsia.
Ongelmalapsista ja perään katsomisesta voisi todeta että päiväkodeissa ongelmia aiheuttavat usein juuri ne, joiden perään katsotaan kotona liikaakin tai paremminkin väärällä lailla. Näillä lapsilla moraali on suunnilleen "mitä kaikkea voin tehdä saamatta selkääni". Ja jos ongelmasta kertoo vanhemmille, siihen ei haluta puuttua muuten kuin vaatimalla kovempaa kuria. Käsketäänpä joskus lyömäänkin jos ei muu auta. Tällaisissa tapauksissa päiväkodeissa ollaankin jonkin verran varovaisia vanhemmille kertomisessa, koska tiedetään että kotona lasta odottaa ruumiillinen rangaistus.
"Uskon, että opettaja pystyy helposti sanomaan kuka on ollut päiväkodissa ja kuka ei"
Voinet kysyä asiaa joltakin esiluokan opettajalta. Aivan yleisesti on tiedossa että päiväkodin kautta tulleet ovat niitä kouluvalmiimpia.
että olet jo yli nelikymppinen, luulin jotenkin nuoremmaksi...
Mummo ja kansaneläke. Kaikki on mahdollista, jos on perintöjä, omaisuuden myyntituloja, muita pääomatuloja, hyvin halpa asunto, erinomainen terveys (=ei lääke- ja sairauskuluja) tai vastaavaa. Jotakin näistä on mummollasi ollut, ehkä useita. Jos nyt esimerkkejä elävästä elämästä haetaan lisää: lähisuvussani on kenkäkaupasta eläkkeelle jäänyt ja siis pientä työeläkettä (loppusumma aina kansaneläkettä suurempi) saava yli kahdeksankymppinen nainen, jola ei ole mitään tuloja eläkkeen lisäksi. Hän ei juo, polta eikä millään tavoin hurvittele, mutta ei edes pysty hankkimaan kaikkia hänelle määrättyjä lääkkeitä. Tässä on totuus siitä kuinka pienellä eläkkeellä pärjää, jos se on ainoa toimeentulon lähde. Mummollasi oli jotakin muutakin - mitä?
>osasivatpa sotavuodet ja pula-ajan kokeneet ihmiset säästää pahan päivän varalle pienestä eläkkeestä...
Helppoahan se on säästää vaikka koko eläke, jos rahaa on muuten. Ajattelisit vähän mitä sanot. Kansaneläkkeestä ei säästetä mitään, jos muuta rahaa ei ole ja pitää syödä omasta pöydästä.
>Oliko teillä samanlaisesta leivän levenemisestä kyse kuin meillä:
Juu ei. Heittelet kehiin ilmiöitä, joiden taustaa valaiset vain pieneltä osalta. Mikä siis selitti elintasonne nousun? Tuliko perintöjä, saiko isä uuden duunin, saatiinko isot asuntolainat maksettua, mitä? Turha keskustella jos et tiedä. Meillä selitys oli äidin töihin meno, kun isän palkka nousi yhtä verkkaista tahtia kuin muidenkin työmiesten palkat. Ja tarkka aika oli siis 60-luvun loppupuoli (jolloin kehitysalueilta paettiin Ruotsiin). Mitään muuta erikoista ei tapahtunut.
Ruotsi. Voi herrajjestas tätä yksinkertaisuutta. Ruotsi oli Pohjolan teollisuusmahti jo ennen toista maailmansotaa, jossa osapuolet ampuivat toisiaan Boforsin tykeillä. Suomi oli maatalousmaa, Ruotsi kukoistava teollisuusvaltio. Ruotsi oli suurvalta-aikanaan kahminut Keski-Euroopasta suuunnattomia rikkauksia (joiden osittaisesta palauttamisesta on viime vuosina käyty leikkimielistä akateemista keskustelua) ja oli elänyt rauhassa koko 1800-luvun alun jälkeisen ajan. Totta hemmetissä meidänkin elintasomme olisi noussut nopeammin siinä kokonaisvaihtoehdossa, että olisimme selviytyneet edes II maailmansodasta kuivin jaloin siihen mitenkään osallistumatta! Sota sinänsähän maksoi monin verroin enemmän kuin sotakorvaukset.
>Kun pienestä pitäen tottuu hulinaan, niin varmasti se vaikuttaa keskittymiskykyynkin. Eikä aina niin positiivisesti.
Kun tottuu hulinan, osaa keskittyä hulinassa. Jos ei totu, ei osaa keskittyä. Jopa itsestäni olen tätä huomannut. Vai mitä oikein tarkoitat?
"Toisaalta, jos nainen on hyvä alallaan ja pysynyt koulutuksen kautta pätevänä, niin onhan aina mahdollisuus saada työ muualta"
Tuossa on samantapaista ajatusta kuin siinä että juoksuvalmentaja antaa ohjeen "ota pitkiä askeleita ja tiuhaan".
Asia on nimittäin pitkälti niin että koulutuksen avulla ei pysytä pätevänä, päteväksi tullaan olemalla töissä ja pätevänä pysytään samalla lailla. Koulutuksella on se merkitys että sen avulla alun alkaen päästään töihin edellyttäen että ollaan lisäksi nuoria ja käy hyvä tuuri. Pari esimerkkiä:
Vaimoni oli pankissa töissä ja hoiti sitten lapsia kotona. Kun taas teki mieli töihin, ei ollut mitään paluumahdollisuuksia. Työn hakua kesti monta vuotta ja se, joka viimein tärppäsi oli siivojan eli hienommasti sanottuna laitoshuoltajan homma. Sekin kyllä onnistui kummallisella tavalla vastoin odotuksia vaikka tarvittavaa koulutusta ja työkokemusta ei ollutkaan. Ei äkkiä luulisi että tuokin voisi olla koulutuksesta kiinni mutta onpa työhön liittyen muutaman vuoden aikana ollut useampikin koulutustilaisuus.
Miespuolinen harrastuskaveri on toista kymmentä vuotta sitten ollut ravintolahommissa ja jäänyt sitten työttömäksi. Kymmenkunta vuotta on käynyt erilaisia kursseja ja on koulutuksen puolesta aika pätevä ATK hommissa. Henkilö on edelleen pääsääntöisesti työtön lukuunottamatta satunnaisia siivouskeikkoja, vahtimestarihommia ja sen tapaisia. ATK pätevyydellä ei ole mitään merkitystä koska ikää on reilusti yli sen parin kympin ihanteen.
koraanihan on kartta ja kompassi, ei kaikkia asioita voi sieltä suoraan orjallisesti noudattaa, koska se on kirjoitettu niin monta vuotta sitten.
Tuossa "vaste"-viestissä on hierarkia täynnä niinpä vastaan tässä molempiin.
"Sosiaalisuus on sitä että tulee toimeen muiden kanssa. Harjoittelu vaatii että on niitä muita ja lapsen tapauksessa nimen omaan lapsia."
Jep. Kirjoittamani menikin suurinpiirtein niin, että niitä leikkikavereita eli lapsia löytyy myös esim. leikkipuistoista eli sosiaalisuutta voi harjoitella muuallakin kuin päiväkodissa.
Ongelma-lapsiksi voitanee lukea käytöshäiriöstä kärsivien lisäksi myös ruumiillisesti (esim.cp-vammaiset) ja henkisesti vammaiset (esim. autistit) lapset, kaikkia näitä löytyy päiväkodeista. Kaikki nämä sitovat hoitohenkilökuntaa, jolloin tavalliset, ehkä ujon puoleiset lapset jäävät vähemmälle. Onhan näille vammaisille omat hoitajansa tavallisissa päiväkodissa, mutta kuitenkin he tuovat oman "jännitteensä" ryhmään.
"Aivan yleisesti on tiedossa että päiväkodin kautta tulleet ovat niitä kouluvalmiimpia."
Tuossa on perää, mutta on myös vanhempia, joilla on aikaa ja tarmoa olla lapsensa kanssa, pohtia ja jutella asioista, jotka askarruttavat lasta(toisin sanoen ovat kiinnostuneita lapsestaan). Sadepäivänä voi opetella äidin kanssa neulomista ja illalla ratkoa sokkeloita isän kanssa, näin käden taidotkin harjaantuvat.
Eräs tuntemani lapsi ei ole ollut edes kokonaista vuotta päiväkodissa(omien sanojensa mukaan siellä oli kamalaa; ainainen huuto ja mekkala päällä) ja kuitenkin hän on luokkansa parhaita.
Se mitä kirjoitit "onhan aina mahdollisuus" on tämän päivän dilemma. Jos minulla olisi vastaus tuohon ongelmaan, voisin pyrkiä Nooraksi Tarjan F.:n paikalle. : )
>Kun tottuu hulinan, osaa keskittyä hulinassa. Jos ei totu, ei osaa keskittyä. Jopa itsestäni olen tätä huomannut. Vai mitä oikein tarkoitat?> -lainaus arvoituksia viestistä.
Itse en ole joutunut olemaan paljoa hulinassa, mutta tarpeen vaatiessa osaan sulkea sen "tietoisuuteni" ulkopuolelle häiritsemästä. Ajatus, mikä oli tarkoitus tuoda julki, oli se, että jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa on jatkuvaa melua ja liikettä hän ehkä pitää sitä normaalina ja toimii esim. koulussa tavalla, jota pitää normaalina kasvuympäristönsä vuoksi. Toivottavasti oli tarpeeksi selvää.
Ehkä olen nelikymppinen ehkä en. Eikä iän pidä vaikuttaa keskustelun sävyyn, vai mitä. Muslimina koetan olla kärsivällinen, vaikka olisinkin voinut napsauttaa takaisin parikin kertaa.
Joo, perihän mummo äitinsä, en tiedä miten paljon, olihan rintaperillisiä 6, joten tuskin suuria summia kuitenkaan. Ei kannattane analysoida isovanhempiensa varallisuutta julkisella palstalla tähän astista enempää, onhan alkuperäisen keskustelun aihe fiktio.
Vanhetessa ihminen yleensä sairastuu, näin kävi mummolle myös. Lääkekuluja löytyi, vaikka muille jakaa.
>Mikä siis selitti elintasonne nousun?>
Isä oli tarkka raha-asioissa. Ilmaiset luonnonantimet otettiin talteen. Mielestäni on hyvä, että viitsii nähdä vaivaa, sen sijaan, että ostaa hillonsa kaupasta ja marisee mennessään.
On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää rahaa. Heidän elintasonsa ei parane, vaikka saisivatkin rahaa enemmän. Toiset saavat pienet pennosetkin riittämään.
> Ruotsi oli Pohjolan teollisuusmahti jo ennen toista maailmansotaa>
Kun olet noin viisas, niin uskallanpa kysyä lisää. Eikö Ruotsissa 1900-luvulla tapahtunut yhteiskunnallisia muutoksia kuten Suomessa? Oliko 1990-luvun lama Ruotsin ensimmäinen 1900-luvulla?
Jätän tämän nyt tähän, katsotaan ensi kerralla mitä kummallista ja arvoituksellista onnistuin kirjoittelemaan.
>Eikä iän pidä vaikuttaa keskustelun sävyyn, vai mitä.
Ihmettelin vain sitä, puhummeko tosiaan samoille ajoille sattuneista kokemuksista. Jos emme puhu kokemuksistamme, silloin vain argumentit ja päättelyt merkkaavat eikä iällä ole väliä - ellei se näy suoranaisena lapsellisuutena tai ainakin "nuoruuden kaikentietävyytenä", joka vaihe on ollut useimmilla. Niin, tai sitten seniliteettinä...
>On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää rahaa. Heidän elintasonsa ei parane, vaikka saisivatkin rahaa enemmän. Toiset saavat pienet pennosetkin riittämään.
En taida jaksaa tätä enää. Emmehän me tästä puhuneet. Tuo on joissakin ääritapauksissa totta mitä sanoit, mutta ei liity aiheeseen kuin sivumennen. Kansaneläkkeestä ei kerta kaikkiaan säästetä, jos muuta tuloa ei ole eikä elinkustannuksia ole mahdollista painaa alas esim. etsimällä ruokansa kauppojen jätesäiliöistä kuten jotkut eläkeläiset tekevät. Money talks.
Puhuminen mummostasi on ajan haaskausta, kun hänen todelliset tulonsa jäivät hämärään. Minä taas muistan tarkkaan mitä isukin tilipussissa luki vuonna -62: 12 330 mk. Se oli viikon tili. Kun äiti meni siivoamaan 60-luvun puolivälissä, hän tienasi tasan markan tunnilta. Kenkätehtaassa sai sitten tuplapalkan. No, ei näistä enempää. Mielestäni olen osoittanut alkuperäisen väitteeni naisen työn merkityksestä elintason nousulle ihan riittävästi toteen. Lukijat päättäkööt, onko näin.
>Eikö Ruotsissa 1900-luvulla tapahtunut yhteiskunnallisia muutoksia kuten Suomessa? Oliko 1990-luvun lama Ruotsin ensimmäinen 1900-luvulla?
En oikein tätäkään kysymystä hiffaa. Ruotsin yhteiskunnalliset muutokset olivat rauhanomaisia (toisin kuin Suomessa) ja varmasti 30-luvun lama sielläkin tuntui jollain tavalla. En tiedä, ovatku Suomen ja Ruotsin elintasot koskaan olleet niin lähellä toisiaan kuin parin viime vuosikymmenen aikana. Vuosisadan alkupuolella Ruotsi oli ylivoimainen. Jospa vähän selittäisit mitä ajat takaa.
Jep, lähden tästä muihin maisemiin pariksi päiväksi. Hyvää viikonloppua.
lukuvauhtia hieman niin huomaat mihin asiayhteyteen mikin lause kuuluu, ettet syyllisty turhaan ylpeilyyn. Jos viestini sinne päähän näyttävät lapsellisilta tai kaikkitietäviltä, voit päätellä saman tapahtuvan täällä lukiessani viestejäsi. Omista kokemuksista puhuminen ainoina oikeina totuuksina on outoa. Kansa on heterogeeninen, on rikkaita, keskiluokkaa, köyhiä ja vielä köyhempiä, joten tapahtumiin reagoiminen ja arjen eläminen on yksilöllistä.
Aikaisempi keskustelu Suomen teollistumisesta ajoittui väärään vuosisataan. Teollistuminen Suomessa nopeutui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1880 Suomen väestöstä 75% oli maatalousväestöä, 1910 heitä oli 67%. Joten kuva, jonka loit Suomesta maatalousmaana vielä II maailmansodan jälkeen oli hiukkasen liioiteltu.
Tässä valossa väite, ettei teollisuutta olisi 1960-luvulla ollut samassa määrin, ellei sitä olisi rakennettu sotakorvauksia varten, alkaa näyttää suorastaan naurettavalta.
Oletko kyllästynyt tähän keskusteluun? Siltä vaikuttaa. No, ei se mitään, sama tunne täällä. Taidettiinpa eksyä alkuperäisestä aiheestakin...
Kyllä olet yksinkertainen. Ainahan miehet sanovat vaimoilleen, että sinä olet minulle se ainoa maailmassa enkä ikinä tarvitsisi ketään muuta.
Odotapas muutama vuosi. Kohta jaat miehesi yhden, kahden tai kolmen naisen kanssa.
viestisi takana oman kokemuksen tuoma viisaus?
On varmaan mukavaa elää kehossa, josta vanhemmat ja aviomies päättävät. Vieraana omassa elämässään. Äiti kertoo kuka on oikea mies tai nainen sänkyysi ja kuinka monta lasta on pukellettava maailmaan.
omia päätöksiä.
KUn oli puhetta siitä, että tyttären tulee saada hyväksyntä avioliittoon vanhemmiltaan, se tarkoittaa sitä, että vanhemmilla on enemmän elämänviisautta ja tietoa mitä esim. nuorella tytöllä, joka saattaa päätä pahkaa haluta naimisiin jonkun kanssa vain koska hän on komea tms.
Näin ollen vanhemmat pystyvät mahdollisesti estämään ns. huonon avioliiton.
Kukaan ei voi käskeä naista tekemään tiettyä määrää lapsia, sillä vain Jumala tietää monta lasta kukin saa.
kuvitella tietävänsä toisen tunteet paremmin kuin ihminen itse. Minusta sellainen on ihmisarvon vastaista ja pelkkää kuvitelmaa viisaudesta. Eikö teidän sydämessä ole tietoa tästä asiasta? Katsokaa vaikka näytelmä Romeosta ja Juliasta, jos se valaisisi yhtään asiaa.
Ei tässä tunteista ollutkaan kysymys, vaan järjen käytöstä!
vanhempi voi nähdä, että joku tietty aviomiesehdokas ei ole sopiva tyttärelle.
Kulkeeko tunteet ja järki käsikynkään, ei läheskään aina.
Mieti vaikka omaa elämääsi. Kuinka monta kertaa olisit järkeä käyttämällä voinut välttää ongemlimia/sydänsuruja jne...
Minkä järjen? Äidin ja isän rakkauden ja heidän suuren tietämyksensä? Paskat! Pilaatte lastenne elämät ja teette heistä yhtä "järkeviä". Ette tiedä mitä on elämä ja mitä tarkoittavat vapaus ja ihmisarvo ja toisen tunteiden kunnioitus. Olette kuin Jumalia, jotka tietävät mikä on toisen aikuisen ihmisen parhaaksi. Terrosoitte omia lapsianne. Ainoa hyvä asia tuossa on välittäminen, mutta oikeudesta ja kunnioituksesta ei ole mitään tietoa. Toivottavasti ette lue ehkä myös lastenne yksityiskirjeitä, kun tunkeudutte heidän tunneelämäänsä ilman heidän toivomustaan? Ei millään pahalla, mutta olette kadottaneet käsityksen oikeudesta siinä ympäristössä, jossa olette itse saaneet elää.
Eikö olisi jo aika katkaista terrorin ketju ja antaa lapsilenne se mitä paitsi itse olette jääneet? Oikeus elämään ja ihmisyyteen. Silloin ei teidänkään kärsimyksenne ole mennyt hukkaan, koska voitte tehdä jotain mullistavaa ja arvokasta. Kaikkea hyvää teille ja lapsillenne ja kunnioittakaa toisianne sitä saamme myös me länsimaalaisittain ajattelevat opetella yhtä lailla, vaikkakin eri asioissa. Kukaan ei voi ei kä ole oikeutettu elämään toisen puolesta.
Ajattelusi takaa paistaa ajatus siitä, että aikuisetkin lapset ovat ikään kuin vanhempien jatkeita. Se, että on elänyt ja nähnyt maailmaa muutaman vuoden kauemmin ei kuitenkaan oikeuta tekemään päätöksiä toisen ihmisen puolesta elämän tärkeimmissä asioissa. Tässä mennään metsään ja pahasti. Tää on siis aivan järkyttävää, jos ei tällaista käsitä. Ajattelette ja elätte toisten puolesta. Heidän tunteensa ja elämänsä ovat teidän päätettävissänne miksette myös äänestäisi vaaleissa heidän puolestaan? Elätte heidän elämäänsä muutenkin?
enkö itse tekisi päätöksiä omassa elämässäni. Rakastan kyllä äitiäni, mutta hänellä on oma elämänsä. Jos tunnen tarvetta keskustella niin se on mahdollista, mutta vanhempani eivät manipuloi, tunkeudu yksityisyyteeni, painosta tai muuten urki asioitani vaan välillämme vallitsee kunnioitus. Myöskaan minulla ei sen kummemmin ole oikeutta valita puolisoa, ystäviä eikä muitakaan ihmissuhteita, työpaikkoja tai asuntoja vanhemmilleni, vaikka monesti voi tuntua siltä, että minä en eläisi heidän tavallaan. Olemme monissa asioissa erilaisia enkä tiedä millä oikeudella voisin kenenkään elämään puuttua.
Älkää vähätelkö lastenne kykyä elää itsenäisesti ja yleensä kykyä ajatteluun. Kannustakaa heitä itsenäisyyteen, jotta heistä kasvaisi vahvoja itseensä luottavia, omilla jaloillaan seisovia ihmisiä, ei omaisuutta, jota hallitaan ja jolla ei ole uskallusta ajatella ja tuntea olevansa oman itsensä valtiaita ja joilta puuttuu itsekunnioitus.
kyllä minun mielestä vanhemmilla on jotain sanottavaa nuoren lapsen elämään.
Mutta kun kyseeseen tulee aikuinen ihminen, hän tekee kyllä päätökset itse ja elää omaa elämäänsä.
Tietysi "lapset" tekevät omat päätöksensä elämässään, heillä on yksityisyytensä,
vanhempien ei tule rikkoa tätä yksityisyyttä. Heidän tulee myös antaa lapsen kehittyä omaksi persoonakseen.
Siitä ei ollut nyt kysymys.
Kyse on vain yksikertaisesti siitä, että vanhempi voi neuvoa, tukea ohjata lastaan, jos hän meinaa tehdä vääriä päätöksiä.
Nuori valitsee itse puolisonsa. Häntä ei saa väkisin naittaa kenellekään, mutta islamissa vanhempien kunnioitus on paljon suurempaa mitä täällä.
Nuori tietää, että vanhemmat omaavat elämän kokemusta ja jos he sanovat, että tuo henkilö ei ole sopiva aviomiesehdokas siksi ja siksi niin yleensä nuori ymmärtää asian.
Kyse ei siis ole siitä, että vanhemmat vain huvin vuoksi sanovat, että tuon kanssa et mene naimisiin kun sillä on siniset silmät.
Vanhempien tulee haluta hyvää lapselleen, ei pahaa. Ymmärrätkö nyt mitä ajan takaa???
Eivät kaikki muslimimiehetkään halua lapsia. Itse olen saanut ns. taistella lasten saamisen oikeudesta. Mies, kun ei ole erityisen lapsirakas ja pelkää vielä , että miten osaamme kasvattaa lapset täällä länsimaissa hyviksi muslimeiksi.
vasta avioitumisen jälkeen? Varsinainen tuppisuu. Tai molemmat - toinen ei saa sanottua eikä toinen kysyttyä, ja lapsipolitiikka on sentään liiton keskeisimpiä asioita...
Molemmat olimme melko nuoria, joten emme ajatelleet lapsia kumpikaan siinä vaiheessa elämäämme.
Käytännössä asia on juuri näin, vaikka moni sitä täälläkin yrittää muuksi todistaa.
Ja koska oletkaan aikonut tehdä kääntymyksen?
ennen kuin mihinkään uskontoon käännyn, sen enempää islamiin kuin kristityksikään:)
Jumalaan uskon tavallani, enkä sille tarvitse minkään seurakunnan tai uskonnon hyväksyntää;)
lestoillakin Suomessa!