Sen retken muistan aina vaan,
kun mentiin kanavalle istumaan.
Jyrkän kallion reunalla
oli hyvä katsella laivoja.
Ensimmäinen lomapäivä.
Vietimme sen yhdessä.
Aurinko selkää hyväili.
Kuohuviini kielellä kupli.
Siinä istuimme käsi kädessä.
Silti silmistäni huomasit, että
kohta ei enää olisi meitä.
Kuivailit salaa kyyneleitä.
Vesi kuljetti kuollutta lokkia.
Mietin miten jotain kaunista
oli kuolemassa meilläkin.
Sinua halasin ja kovaa puristin.
Aurinko alkoi mennä mailleen.
Illan ilma viilenemään.
Emme olisi tahtoneet lähteä.
Pitkitimme viimeistä retkeä.
Kotiin kun kävelimme yhdessä,
tietenkin käsi kädessä,
hikinen oli kätesi.
Huomasin kuinka se vapisi.
Kuinka oikein osasit arvata?
Loppu kesästä haimme jo eroa.
Eikä olla enää yhdessä.
Ei nyt eikä enää ikinä.
Silti hienoa oli olla siellä.
Mietin sitä matkaa lämmöllä.
Meidän viimeistä yhteistä
pientä kesäistä retkeä.
kun mentiin kanavalle istumaan.
Jyrkän kallion reunalla
oli hyvä katsella laivoja.
Ensimmäinen lomapäivä.
Vietimme sen yhdessä.
Aurinko selkää hyväili.
Kuohuviini kielellä kupli.
Siinä istuimme käsi kädessä.
Silti silmistäni huomasit, että
kohta ei enää olisi meitä.
Kuivailit salaa kyyneleitä.
Vesi kuljetti kuollutta lokkia.
Mietin miten jotain kaunista
oli kuolemassa meilläkin.
Sinua halasin ja kovaa puristin.
Aurinko alkoi mennä mailleen.
Illan ilma viilenemään.
Emme olisi tahtoneet lähteä.
Pitkitimme viimeistä retkeä.
Kotiin kun kävelimme yhdessä,
tietenkin käsi kädessä,
hikinen oli kätesi.
Huomasin kuinka se vapisi.
Kuinka oikein osasit arvata?
Loppu kesästä haimme jo eroa.
Eikä olla enää yhdessä.
Ei nyt eikä enää ikinä.
Silti hienoa oli olla siellä.
Mietin sitä matkaa lämmöllä.
Meidän viimeistä yhteistä
pientä kesäistä retkeä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaunis mutta surullisesti loppui
retkenne jonka loistavasti kuvasit, niin toden tuntuinen ja ehkä se totta olikin
Ihan on tosi juttu.
Tuli mieleen viimeinen kesä vaimon kanssa (3v sitten)tänään kun viestiteltiin pojan juttuja.
Jännä miten jotkut hetket jää niin hyvin mieleen ja toiset unohtaa...
runo kulki niin upeesti, että
sieluni silmin elin tuon tilanteen,
huokaus, ja huokaus.
Kiitos :D
(liekö tarina tosi, vaiko vain runo)
Saimaan kanavan rannalla oltiin muutama kesä sitten.
Se lokkikin on ihan tosi juttu. Ei tarvinnu keksiä omasta päästä mitään. Surullista kyllä...
tarina.
Hieno kuvaus. Tuntui kuin olisin itse ollut paikalla seuraamassa tapahtumia.
Lisää tällaista kiitos.
Hyvä Sööpäri!