traumoja koulusta

Oliskohan vähän liioittelua?
Vuosikymmeniä sitten ainakin pilkat olivat toisen suuntaisia, nykyisin en tiedä, vain epäilen.

Mitä sitten tulisi tedä?
Tulisi mennä vanhempainiltaan ja tuoda siellä asiansa vanhempien ja opettajiston tietoon, eikä täällä summia haukkua.

Yhtä hyvin helvetti-puheet ahdistavat lestadiolaisperheiden lapsia ja saattavat olla myös syy siihen, että heidän puheensa ovat mitä ovat. Ainakin minua ne ahdistivat.

Ei kaikkia itsensä ylentäneitä tässä yhteiskunnassa välttämättä alenneta. Jos ihminen vaikkapa opiskelee niin pitkälle, että väittelee tohtoriksi, niin kyllä hänelle yleensä sataa yhteiskunnan tasolla arvonantoa ja koulutusta vastaavaa arvostettua työtäkin.
Jumalan edessä saattaa asia olla toisin, mutta Hänpä onkin kaiken ihmisten antaman kunnian yläpuolella.
Olen muuten sitä mieltä, ettei ongelmia (esim. traumaattisia kokokemuksia) pidä säikähtää, vaan selvittää ne, ottaa ne haasteina ja jopa - olla niistä kiitollisia. Ongelmat voi näet nähdä myös elämän eliksiirinä.

Istuin kerran samassa pöydässä muutamien ihmisten kanssa, joista jotkut olivat tiedeihmisiä. Meille virisi keskustelu paratiisista (vaikka useimmat eivät tainneet mitään uskovia ollakaan).
Minulle on jäänyt mieleen erään tiedemiehen toteamus, jonka mukaan hän ei voisi ilman ongelmia olla onnellinen, joten myös niitä pitäisi olla paratiisissa. Hän ei tiennyt suurempaa nautintoa kuin luova työ ja ratkaisun löytäminen mieltä jäytävään ongelmaan. Ei edes rakkaus vetänyt vertoja luovalle työlle.
Millainen olisi hänen helvettinsä? Ilmeisesti se olisi paikka, jossa ei olisi ainuttakaan ongelmaa? (Siitä teemasta emme keskutelleet).

En helvetistä tiedä, mutta rauhan sanalaisuuden piirissä ollaan ongelma tiedosttettu.
Varsinkin Pietarsaaren ja muulla alueella jossa rauhansalaisten koululaisten määrä on suurempi ja muut ovat vähemmistönä. On kiinitetty huomiota siihen etteivät uskovaisten kotien lapset kiusaisi lapsia. Asia on esillä erilaisissa koulutuksissa ja Jumalan palvelus saarnoissa tavallissa seurapuheissa.
Uskovaisilla ei ole lupa kiusata muita., päin vastoin.
Minä joka asun alueella jossa vahoilisuus on nykyisin suurempi. Joskus lapsillemme ovella aikoinaan käynyt Vl- kodinlapset sanomassa, että joudutte helvettiin. Tai lopuksi sanoneet olette puoli-uskovia. Vanhempaa tytärtäni jouduin paljon rauhoittelemaan lukemalla katekismuksestakin , mitä siellä sanotaan Jumalan lapsista ja seurakunnasta. Miten raamattu ja elävä kristillisyys näistä asioista opettaa.

puheet eivät kuullu lasten korville. Kehottaisin ottamaan yhteyttä koulun henkilökuntaan esim. rehtoriin. Asia on täysin rinnastettavissa henkiseen väkivaltaan, jota tiettävästi ei hyväksytä Suomen koululaitoksessa.