Minulla olis sitte huolia aivan liikaa kannettavana.
Olen ollut masentunut jo noin 5 vuotta ja olen kokeillut itsemurhaa tehdä jo useita kertoja, mutta mikään ei onnistu, aina joku tulee väliin tai sitten vaan menee yritys pieleen tai ei kantti riitä. Kukaan ei huomaa masennustani, koska en näytä sitä ulos päin. Pidän yleensä kaiken sisälläni, en sano vastaan, en puolusta itseäni (jos haukkuja tulee tai vastaavaa sana harkkaa), koska luonteeni on sellainen. Mulle on sanottu että oon liian kiltti ja joskus tulee mullekin raja. Tiedän kyllä sen pitävän paikkansa, olen kiltti aikapommi, joka todellakin räjähtää jossain vaiheessa. Tiedän kyllä että jos suutun, niin olen tehokas, en ole koskaan suuttunut juuri mistään, pikku kiukkupurkauksia on ollut mutta tarkoitan oikeen kunnolla. Esim. jos minulle tullaan aivan syyttä haastamaan (joku juoppo taistelija tai muu kovis tai kingi), kun olen muutenkin jo kestänyt tarpeeksi, niin koskemista en todellakaan enää siedä. Sillon tiedän että pinna palaa lopullisesti ja kun muutenkin jo kaikki on menetetty, niin en välitä mitä teen. Alan olla jo vaarallinen, haluan siksi äkkiä pois, etten satuttaisi ketään, edes syystä.
Olen ollut masentunut jo noin 5 vuotta ja olen kokeillut itsemurhaa tehdä jo useita kertoja, mutta mikään ei onnistu, aina joku tulee väliin tai sitten vaan menee yritys pieleen tai ei kantti riitä. Kukaan ei huomaa masennustani, koska en näytä sitä ulos päin. Pidän yleensä kaiken sisälläni, en sano vastaan, en puolusta itseäni (jos haukkuja tulee tai vastaavaa sana harkkaa), koska luonteeni on sellainen. Mulle on sanottu että oon liian kiltti ja joskus tulee mullekin raja. Tiedän kyllä sen pitävän paikkansa, olen kiltti aikapommi, joka todellakin räjähtää jossain vaiheessa. Tiedän kyllä että jos suutun, niin olen tehokas, en ole koskaan suuttunut juuri mistään, pikku kiukkupurkauksia on ollut mutta tarkoitan oikeen kunnolla. Esim. jos minulle tullaan aivan syyttä haastamaan (joku juoppo taistelija tai muu kovis tai kingi), kun olen muutenkin jo kestänyt tarpeeksi, niin koskemista en todellakaan enää siedä. Sillon tiedän että pinna palaa lopullisesti ja kun muutenkin jo kaikki on menetetty, niin en välitä mitä teen. Alan olla jo vaarallinen, haluan siksi äkkiä pois, etten satuttaisi ketään, edes syystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mua ei voi auttaa mitenkään, mä olen jo niin syvälle vajonnut pimeään ettei enää kiinnosta vaik näkyis valoa jossain. tää mun elämä ei oo mulle antanut mitään hyvää minkä vuoksi jaksais vielä. kaikki hyvä mitä on ollut, niin on otettu pois. mä olen todella huonossa jamassa, liikaa huolia ja murheita. Ja kun on jo vajonnut niin en jaksa enää yrittää nousta. multa puuttuu jokin todella tärkeä asia, tiedän mikä se on, mutta tiedän ettei se voi tulla mulle. se on onni, mä en oo onnellinen, eikä mua kiinnosta mikään asia niin paljon että voisin tulla onnelliseks.
olen liian sulkeutunut,ujo ja arka olen,yritän olla kaikille mieliksi,keväällä lopetin masennuslääkkeet sivuoireiden takia,kesä on ollut yhtä tuskaa,maanantaina on psykiatri,tilasin yksityisen,jos saisi apua,yritetään jaksaa.
Itsekin voisin allekirjoittaa viestisi lähestulkoon kokonaan, joskaan itsemurhaa en ole yrittänyt (ajatellut tosin lukemattomia kertoja) eikä ongelma ole jatkunut läheskään viittä vuotta. Minulle sanotaan usein, että olen liian kiltti (joskin omasta mielestäni kaikkien pitäisi olla toisilleen ystävällisiä niin kauan kun se ei polje henkilöä itseään). Saatan välistä suuttua, mutten silti sano kaikkea, mitä haluaisin - parhaassa tapauksessa päästän ilmoille pari lausetta jotka antavat ajatuksistani äärimmäisen lievennetyn kuvan ja lähden kenties pois. Yleensä kuitenkin olen hiljainen samalla kun ajattelen pääni täyteen lauseita, jotka haluaisin huutaa kyseessä olevalle henkilölle päin naamaa mutta joita en silti koskaan puhu julki. Piilotan useimmiten negatiiviset tunteeni ja näytän ulospäin vain hymynaamaa vaikka ajatuksissani pyöriikin vain lause "en jaksa enää". Näin ollen kukaan ei edes tiedä mitään ongelmaa olevan, eikä apua siis ole odotettavissa. Jos joskus näytänkin surulliselta ja joku kysyy, mikä on, pakotan kasvoilleni hymyn ja vastaan "ei mikään, huono päivä vain".
Saatoin ilmaista itseäni huonosti, eikä tästä luultavasti ole mitään iloa kenellekään, mutta..
Minun oma kaaos ja masennus alkaa pitkän taistelun jälkeen helpottamaan.
Teidän kitrjoitusten jälkeen tulee täysin voimaton olo,koska olen itse ollut samassa tilanteessa ja todella ymmärrän mitä läpi käytte.
Minua ei auttanut mikään ei lääkkeet joita oli lukuisia erilaisia,ei lääkärit tai psykiatrit.
Halusin toipua niin kuin varmasti tekin siitä ei ollut kiinni.
Huolia oli vaan ja on vieläkin liikaa ja kaikki ei läheskään itse aiheuttamia.
Minä en lasten takia voinut luovuttaa vaikka olen kokenut ihan kamalaa vääryyttä.
Lopuksi rupesin ajattelemaan että tämä on vain minun elämä ja elän sen hetki hetkeltä.
Lopetin liian mielyttämisen ja sen että autoin aina toisia,heitä ei tosin silloin näkynyt kun olisin kipeästi apua tarvinnut.
Luotin liikaa ihmisiin ja nyt en enää kerro mitään omasta elämästäni oikeastaan kenellekään.
ystävät mitkä jäivät ovat olleet kultaakon arvokkaimpia.
Menen päivän kerralaan ja olen tähän tyytyväinen.
Masennuksesta paraneminen vaatii aikaa ja sitähän meillä on.
Näyttää muillakin olevan samanlaista, kuin omaan kertomukseen muut lisäisivät puuttuvat tiedot. Tää on yhtä helvettiä, kun ei pääse pois. Ja niinkuin toi viimeisin kommentti, niin se on kamalinta, kun nuo huolet ja murheet eivät ole itse aiheutettuja, ne on mulle tehty ja annettu, ilman niitä eläisin varmaan normaalia elämää. Ei ole todellakaan herkkua elää, kun on hyväksi käytetty niin paljon. Jos lähtisin pois, oman käden kautta, niin asiat selviäisivät ja nuo näkisivät mitä he ovat tehneet. ei oo tosiaankaan tapana mennä puhumaan heille, että voisitko auttaa tässä, koska sinun asia tämä on, enkä pysty sitä hoitamaan. Apua olen hakenut ainoastaan siltä Korkeimmalta ja muilta en sitä haekaan. Tuntuu vain siltä että juuri tuo korkein ei päästä mua lähtemään täältä, hän estää kaikki lähtöyritykseni, vaikka tietää että tämä on jo minulle aivan liikaa. Meni jo uskonnon puolelle, mutta varmaan moni muukin hakee siitä apua. Ei auta kuin jatkaa tätä helvetissä elämistä ja odottaa koska aika tulee täyteen. Tavalla tai toisella täältä pääsee pois.