Kirjoitin tälle palstalle 14.5. äitini hoidosta ja "muistilääkityksestä".
Äiti täytti 1. päivä 94-vuotta ja on tosi iloinen ja onnellinen siellä dementiakodissa.
Hoitajat kutsuvatkin häntä kodin ilopilleriksi.
Ebixa-lääke on ainakin sopinut hänelle tosi hyvin
ja muistaa saman verran asioita kuin puoli vuotta
sitten.
Käyn katsomassa kerran viikossa ja tuntee minut
noin 90 prosenttisesti, eli minusta se on aika
hyvin.
Kaikenlainen ahdistus ja pelkotilat ovat poissa.
Omatoimisesti käy vessassa, eikä ole tarvinnut
edes vaippaa, kuten TK:ssa ollessaan.
Synttäreitä vietettiin porukalla ulkoilmassa ja
muutamia päiviä myöhemmin kesäjuhlia.
Todella kiva katsella onnellisia ja nauravia
vanhuksia, vaikkei se muisti nyt aina niin hyvin
pelaakaan.
Näillä vanhuksilla on aivan ihanat hoitajat, jotka todella ovat sydämestään mukana hoitotyössä. Tälläistä huolenpitoa itsellenikin
toivoisin, jos tulee kohdalle tällainen Alzheimer
mitä meidän suvussa kyllä on.
Äiti saa kaikki mahdolliset tuet, mitä kuuluukin,
eli korkeimman hoitotuen ja asumistuen. Lisäksi
äidillä on kaupungin yleinen edunvalvoja, ettei
luulisi sen suhteenkaan tulevan ongelmia.
Älkää hyvät omaiset jättäkö rakkaita vanhuksianne
TK:een, jos vielä mahdollisuus antaa heille muuta
tekemistä kuin sängyssämakaaminen!
Voimia ja jaksamista heille, jotka vielä pystyvät
hoitamaan dementoituneet omaisensa kotona.
Äiti täytti 1. päivä 94-vuotta ja on tosi iloinen ja onnellinen siellä dementiakodissa.
Hoitajat kutsuvatkin häntä kodin ilopilleriksi.
Ebixa-lääke on ainakin sopinut hänelle tosi hyvin
ja muistaa saman verran asioita kuin puoli vuotta
sitten.
Käyn katsomassa kerran viikossa ja tuntee minut
noin 90 prosenttisesti, eli minusta se on aika
hyvin.
Kaikenlainen ahdistus ja pelkotilat ovat poissa.
Omatoimisesti käy vessassa, eikä ole tarvinnut
edes vaippaa, kuten TK:ssa ollessaan.
Synttäreitä vietettiin porukalla ulkoilmassa ja
muutamia päiviä myöhemmin kesäjuhlia.
Todella kiva katsella onnellisia ja nauravia
vanhuksia, vaikkei se muisti nyt aina niin hyvin
pelaakaan.
Näillä vanhuksilla on aivan ihanat hoitajat, jotka todella ovat sydämestään mukana hoitotyössä. Tälläistä huolenpitoa itsellenikin
toivoisin, jos tulee kohdalle tällainen Alzheimer
mitä meidän suvussa kyllä on.
Äiti saa kaikki mahdolliset tuet, mitä kuuluukin,
eli korkeimman hoitotuen ja asumistuen. Lisäksi
äidillä on kaupungin yleinen edunvalvoja, ettei
luulisi sen suhteenkaan tulevan ongelmia.
Älkää hyvät omaiset jättäkö rakkaita vanhuksianne
TK:een, jos vielä mahdollisuus antaa heille muuta
tekemistä kuin sängyssämakaaminen!
Voimia ja jaksamista heille, jotka vielä pystyvät
hoitamaan dementoituneet omaisensa kotona.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihana lukea näin positiivista ja myönteistä tekstiä jonkun dementiaa sairastavan elämästä! Yleensä tällä palstalla on vain negatiivisia asioita ja se on surullista ja ahdistavaa, mukava lukea että näinkin voi käydä, äitisi ja sinä olette saaneet elämän järjestykseen vaikeasta sairaudesta huolimatta, aurinkoisia päiviä molemmille!
Kiitos sinulle, melkein tuli kyynel silmään.
noin onnellinen äitisi puolesta. Itse olen dementiakodissa töissä, ja me todellakin teemme työtämme sydämellä. Kiitos kauniista sanoistasi :´)
Kirjoitit että hän on onnellinen siellä dementiakodissa. Mikä on tämä tällainen dementiakoti johon pääsee? Yksityine asumispalvelukoti jossa vrk hoito maksaa 3000-4000 Euroa /kk ja kunnalliseen on sellaiset jonot koska paikkoja ja hoitajia on vähän ja joihin otetaan myös vain varakkaammat jonottajat.
Alkuperäiselle kirjoittajalle onnittelut ja iloni siitä, että hoitokoti on hyvä. ja että asukas viihtyy!!
Pienessä kunnassa, missä äitini asuu, meille mainittiin vain asumistuesta, jota äiti ei saa pienien säästöjen takia, mutta hoitotuesta ei sanottu sanaakaan. Ja hintaa asumiselle olisi tullut tämän edellisen kirjoittajan mainitsema summa, eli meille ulottumattomissa.
Vaikka olen terveydenhuoltoalalla, en tiedä järin näistä sosiaalisista eduista, eikä niitä ainakaan oma-alotteisesti kerrota, ellei tiedä kysyä, ja mistä tietää...hoitokodissakaan eivät tietäneet...
Enpä ihan tarkkaan viitsi kertoa, missä tällainen
dementiayksikkö on, kun on aika pieni kaupunki.
Minulla ei myöskään ole enää kaikkia papereita,
kun ne tehtävät siirtyivät edunvalvojalle.
Kaupunki kuitenkin omistaa ja äiti maksaa kahden
hengen huoneesta vuokraa n. 215 euroa/kk. Siihen
päälle tulevat tietenkin kaikenlaiset hoitokulut,
mm. vaatteet ja pesuaineet joutuu itse maksamaan
sekä ruokakulut. Ja lääkkeet tietenkin maksetaan
itse.
Äidillä vain pienehköt säästöt, eikä omaisuutta.
Oli jonossa yli 20 henkilöä ennen äitiä, mutta
näiden kunto heikkeni niin paljon, etteivät enää
päässeet sinne. Muutama ehti kuollakin 3 kk:n
aikana.
Äidillä on vain normaali kansaneläke ja isästä
pieni leskeneläke. Ei omaa työeläkettä, kun ei
ollut koskaan vieraalla töissä. Ensin saimme
Kelalta 50 %:n korvauksen Ebixa-"muistilääkkeeseen" ja myöhemmin(ennen kuitenkin
kuin edunvalvoja otti hommat)hain erityis-
hoitotukea ja asumistukea. Molemmat myönnettiin.
Hoitotuen hakemiseen täytyy liittää lääkärin
lausunto(olikohan C-lausunto?). Erityishoitotuki
tällä alueella on 261 euroa ja asumistuki tässä
tapauksessa 141 euroa.
Se on totta, että asioista on itse otettava sel-
vää, ei niitä kukaan tule suinkaan tyrkyttämään.
Melkoinen paperisotahan siinä on käytävä, mutta
mitä sitä ei tekisi läheisensä hyväksi, kun ei
itse enää jaksa oman sairauden takia hoitaa.
Edunvalvoja meillä on sen takia, etten sisarusten
nurinan takia enää halunnut enkä jaksanutkaan
hoitaa äidin raha-asioita. Mutta onpa nyt saatu
hyvä "palkkio", kun äidillä on hyvä hoito ja
viihtyy, pitää jo kotinaan. Eipä kyllä muuta
kotia muistakaan enää.
Vähän tästä taisi tulla pitkä juttu, mutta silti
halusin kirjoittaa ja kannustaa omaisia ottamaan
selvää kaikista mahdollisista asioista ja tuista.
Ja täytyy kyllä sekin sanoa, että lääkäriin on
pidettävä jatkuvasti yhteyttä ja välillä vaikka
"ärähtää", jos ei mitään ala tapahtumaan.
eli joskus on otettava asioista aika napakastikin selvää.
Kiitos, kun selvensit asioita. Minä en olisi tuota erityishoitotukea tajunnutkaan. Asumistuen vielä...
Onneksi äidilläsi on kaikki hyvin. Meillä veli suostui edunvalvojaksi. Vaikka en kyllä suositellut, sillä hän sairastaa syöpää, ja hänellä on pienet lapset. Byrokratiaa riittää nyt, kun joka asiasta tarvitaan kuittia...
Mutta hyvää jatkoa!
saatko kertoa missä tällainen hoitopaikka sijaitsee?