Olen 25v nainen. En käytä tällähetkellä mitään lääkkeitä vaikka ehkä pitäisikin. Kärsin ahdistuksesta ja joskus tulee pitkiä masennus kausia. Tässä pintaan noussut ongelma;
Teen duunia paikassa, jossa kymmeniä työkavereita. Joukossa myös muutama ns. voimakkaita persoonia joilta lähtee paljon juttua ja välillä myös hyvin veemäisiä kommentteja jostain työjutuista tai vähän nauruja minunkin sanomisille.
Yritän välttää kahdenkeskisiä tilanteita näitten ihmisten kanssa. Tulee äärettömän ahdistunut olo. Ääni muuttuu, niskat menee lukkoon ja tunnen itseni aivan idiootiksi. En pysty keskustelemaan mitään järkevää. Tuntuu että pelkotilat näitten ihmisten kanssa jatkuu niin kauan kuin työskentelen samassa työympyrässä. Näin on käynyt ennenkin mutta työpaikka oli eri.
Olenko hullu?
Teen duunia paikassa, jossa kymmeniä työkavereita. Joukossa myös muutama ns. voimakkaita persoonia joilta lähtee paljon juttua ja välillä myös hyvin veemäisiä kommentteja jostain työjutuista tai vähän nauruja minunkin sanomisille.
Yritän välttää kahdenkeskisiä tilanteita näitten ihmisten kanssa. Tulee äärettömän ahdistunut olo. Ääni muuttuu, niskat menee lukkoon ja tunnen itseni aivan idiootiksi. En pysty keskustelemaan mitään järkevää. Tuntuu että pelkotilat näitten ihmisten kanssa jatkuu niin kauan kuin työskentelen samassa työympyrässä. Näin on käynyt ennenkin mutta työpaikka oli eri.
Olenko hullu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta tarkkailet aivan liikaa itsäsi!
Yritä löytää hyvä muista ihmisistä keskity aivan tietoisesti enemmän muihin kuin itseesi, kyllä sinä voit harjaantua siihen.
Voit myös hakea jotain lääkettä, joka auttaa liikajännitykseen, mutta pidä sitä vain ikään kuin "pahan päivän varalla" Iloa elämääsi, käännä herkkyytesi voitoksesi =)
Itse en koskaan ole pitänyt ns. vahvoista, rääväsuu persoonista työyhteisössä. Nuorena etenkin pelkäsin joutua läheisempään kontaktiin tai kahden tuollaisten kanssa. Mulla ei ollut kertakaikkiaan mitään sanottavaa heille. Kemiat ei siis pelaa.
Parasta tässä on ; iän myötä , kun saa enemmän itseluottamusta , on helpompi kohdata erilaisia persoonia ja olla silti oma itsensä.
Joskus huomaa, että nämä ihme tyypit alkavat käyttäytyä seurassani kahden kesken myös erilailla. Heidän käytös on kuin kilpi omaa heikkoutta vastaan. Usko pois, meitä on moneksi ja useat luovat erilaisia suojamekanismeja itselleen. Toiset kokevat nämä ehkä vahvuutena vaikka taustalla on sielläkin vain heikko pieni ihminen.
Itse en ole käyttänyt koskaan jännittämiseen lääkkeitä. Jos tilanne ei mene sietämättömäksi, ei lääkkeisiin kannata heti turvautua. Tsemppiä sulle!
Joo, elikäs mulla on ollut samanlaisia kokemuksia tällaisista itseriittoisista rääväsuista.
He olivat koulukiusaajani yläasteella. Jotenkin heidän läheisyydessään kaikki oma toiminta alkoi näyttää jotenkin nololta, kömpelöltä ja typerältä. Sanoi mitä tahansa, niin aina sieltä tuli karkeaa kommenttia. Aloin sitten vältellä heitä ja olin tyytyväinen 9. luokan lopussa, ettei enää tarvinnut nähdä heitä ikinä.
Silloin itsetuntoni oli todella matalalla, vaikken sitä itse juurikaan tiedostanut. Lukiossa sain sitten asiallisia kavereita, ja huomasin heidän olevan kiinnostuneita minusta, ja että he pitivät minua arvossa. Itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa kohota, ja nykyään olen erittäin rohkea puhumaan jne. En enää nykyisin nolostu näiden rääväsuiden kommenteista, sillä tiedän ettei kukaan ota niitä tosissaan. He yrittävät vain tehdä muista typeriä yrittäin näin kohottaa itseään muiden silmissä (ja samalla myös itsetuntoaan). Totuus on kuitenkin se, että he esittävät roolia; omaksuvat pompottelijan roolin. Sisimmässään he ovat kuitenkin epävarmoja itsestään, vaikkeivat tiedosta sitä.
Jos sinulla on ongelmia itsetuntosi kanssa, kannattaa hakea apua joltain terapeutilta. Se ei ole noloa, päinvastoin se osoittaa rohkeutesi, että pystyt myöntämään itsellesi ja muille olevasi avun tarpeessa. Minullakin oli aivan kamalia itsetunto-ongelmia, mutta ne poistuivat purkaessani itseäni läheiselle ystävälle, joka tosissaan halusi kuunnella ja auttaa. Nykyään ainut asia mikä rajaa itsetuntoani ovat käateni, jotka ovat läpimärät olin sitten yksin, seurassa tai ihan missä tilanteessa vaan. Inhottaa ottaa tyttöystävän kädestä kiinni, kun tietää että se tuntuu samalta kuin kostean rätin puristaminen. Mutta alan päästä yli siitäkin... Tsemaa!