Niin, kotona menee TODELLA huonosti...
Meillä ei ole paljon rahaa, ei varaa edes ruokaan, syön vain leipää, siihen sentään riittää... Siksi olen laihtunut pulleahkosta tytöstä luurangoksi. :(
Ehdotin että me lainattaisiin joltakin tutultamme, äiti vain sanoi "ei ole ketään keneltä lainata" vihaiseen sävyyn.
Koulut onneksi alkavat, siellä saan ruokaa edes vähän. Mutta mulla ei ole edes koulureppua, ja koulut alkavat 15.8. Vanha reppu meni pohjasta rikki.
Sitä paitsi, vanhempani ovat usein naapureidemme luona ja tulevat kotiin kännissä. He juovat melko paljon. Mun ei ole hyvä olla, itkettää koko ajan. Kavereitakaan mulla ei ole kuin yksi. Kukaan ei vain välitä..
Meillä ei ole paljon rahaa, ei varaa edes ruokaan, syön vain leipää, siihen sentään riittää... Siksi olen laihtunut pulleahkosta tytöstä luurangoksi. :(
Ehdotin että me lainattaisiin joltakin tutultamme, äiti vain sanoi "ei ole ketään keneltä lainata" vihaiseen sävyyn.
Koulut onneksi alkavat, siellä saan ruokaa edes vähän. Mutta mulla ei ole edes koulureppua, ja koulut alkavat 15.8. Vanha reppu meni pohjasta rikki.
Sitä paitsi, vanhempani ovat usein naapureidemme luona ja tulevat kotiin kännissä. He juovat melko paljon. Mun ei ole hyvä olla, itkettää koko ajan. Kavereitakaan mulla ei ole kuin yksi. Kukaan ei vain välitä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koita jaksaa ja muista käydä ne koulut ehdottomasti loppuun!! Ilman koulutusta tulevaisuus on huonolla saralla. Kun aloitat lukion/ammattikoulun niin voithan aina hommata itsellesi vaikka oman opiskelijakämpän, johon saat asumistukea. Saat olla oman elämäsi herra siitä lähtien.
Vanhempasi pistävät huonoa oloaan viinaan. ÄLÄ SINÄ SORRU SELLAISEEN! Elämä kyllä alkaa paistamaan usko pois!
T:Jannu 25v
Tuolla menolla kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalitäteihin, ja pyytää kotoa poispääsyä.
Vanhempasi välittävät viinasta, eivät sinusta, jos rahaa riittää ryyppäämiseen, mutta ei ruokaan tai reppuun. Usko pois, pidemmälä tähtäimellä on parasta päästä pois tuollaisten ihmesten vaikutuspiiristä.
Jos harkitsisit oikeasti lähtöä lastenkotiin tai muualle.Mene koulussa rohkeasti juttelemaan vaikka jllekin terkalle tai iha kelle vaan,kunhan asiat menee eteen päin.
Epäreilua,ettei kaikilla ole asiat hyvin :(
Kun lukee juttui täältä palstalta niin herää ja osaa olla iloinen pienistäkin asioista.
Koita jakasella,toivottavasti teet asioiden eteen jtain.Rohkeutta!
sossut on ihan ok valinta,kokemusta on.
Minä tein sinun tilanteessani nii, että puhuin koluussa opettajalle ja kuraattorille ja lähdin pois. olihan se vaikeaa, mutta ainakin sain kasvaa paremmassa ympäristössä ja minusta tuli... enemmän tai vähemmän kypsä aikuinen, mitä nyt vähän kyyninen ja masennuksen läpikäynyt.
Lastenkoti, joka kotikaupungissani on, oli ihan jees mesta loppujen lopuksi. Sieltä menin takaisin äitini luo, kun luulimme ryyppäämisen loppuneen. Tilanne oli yhä sama ja menin sijaisperheeseen, jos ta masennuksen takia nuorisokotiin, nyt olen itsenäinen, 18-vuotias, kasvanut ihminen, joka pitää huolen itsestään.
Yhdenkään laspen ei tule kärsiä tuollaisesta. Sinun kuuluu saada, hrranjumala, ruokaa, vaatteita ja koulutarbikkeita. Elämäsi menee päin hlvettiä, jos kotiin jäät. Puhuminen vanhemmille tuoskin enää tuossa jamassa auttaa. Tiedän, etteivät alkoholisoituneen aikuiset enää välitä lapsesta kylliksi, jotta muuttaisivat tapansa.
Tosiaan, kun koulut alkavat ja jos tilanne ei muutu mihinkään, puhu opettajallesi. Saat varmasti piankin mahdollisuuden keskustella sosiaalityöntekijöiden kanssa ja he auttavat sinut eteen päin. Oma sossuni on ainakin todella mukava ihminen ja tukee minua yhä.
Jos siltä tuntuu, voin parhaani mukaan tukea sinua meilitse: [email protected]
Tiedän, millaista on olla tuollaisessa tilanteessa, silloin ei saa jäädä yksin.
Strenght to you!
hei mailaa heti kun saat tän!
MISSÄPÄIN SÄ ASUT!!!!
[email protected]
Nyky-Suomessa ei jätetä yksin. Mene huolinesi ja kerron juuri kuten kirjoitit terkkarissa jollekkin hän ohjaa kyllä eteenpäin tai kuntasi tai kaupunkisi sosiaalitoimistoon. Saat apua, sekä ruoka että materiaaliapua. Kerro mikä on tilanteesi kotona (kännääminen). Ole rohkea je mene!!
Tiedän melkein täysin miltä sinusta tuntuu. Minun ja veljeni lapsuus oli melkein samanlainen, erona kuitenkin se että sentään äitini on kunnon ihminen.
Meillä oli myös köyhää ja se johtui isän juomisesta. Äiti oli työtön ja isä töissä mutta niitä rahoja ei koskaan nähty muussa kuin viinan muodossa. '
En tiedä mitä elämämme olisi ollut ilman "oikeaa" aikuista. Eli juuri niinkuin sinun elämäsi tällä hetkellä.
Vaikea kuvitella että pärjäisit jos meno jatkuu samana, kyllä sinä tarvitset turvallisen aikuisen elämääsi. Alkoholisimi on vaikea asia, se menee kaiken edelle ja vaikuttaa kaikkeen. Vaikka varmasti olet rakas ja tärkeä vanhemmillesi, hekin ovat voimattomia alkoholisimin suhteen. Siitä parantumiseen tarvitaan paljon aikaa, todella paljon. Ja kaikilla ei edes onnistu.
Et voi jäädä odottamaan että vanhempasi alkaisivat kuin taikaiskusta huolehtimaan sinusta ja kodistanne.
Sinun olisi jaksettava tehdä raskas päätös. Mutta muista että teet päätöksen itsesi takia, et vanhempiesi. Kuuntele itseäsi tarkkaan äläkä anna vanhempien kännipuheiden vaikuttaa päätökseesi.
Toivon sinulle rauhallista elämää, olisi hienoa jos saisit kasvaa aikuiseksi pikkuhiljaa, iloineen ja suruineen. Turvassa ja aikuisen siipien alla.
Voit varmaankiin ottaa yhteyttä sosiaalipuoleen mutta jos pelottaa niin muista että kun juttelet jollekkin aikuiselle siellä niin sinulla ei ole mitään hätää, kukaan ei vie sinua väkisin minnekkään ja saat kuitenkin purkaa olosi heihin. Saat sieltä mukaan paljon mietittäviä asioita ja hyviä neuvoja. Rohkeasti vain.
Paljon voimia sinulle!
nyt ois jo aika ilmottaa sossuu! ja eikös niitä turvakoteja oo et siel saa ilmasex ruoat ja vaatteiden pesut ja siel on nukkumapaikatki ja kaikki. siel on kaikki ilmast mut en tiiä mis niit sit on..
mutta ennekuin saat konkreettista aikaiseksi, hae EU:n ruokapaketteja kotiin. Esim. srk:t jakaa niitä.
Jos teidän kaupungissa/paikkakunnalla on lähimmäisen kammari tms. siellä saa yleensä ruokaa varmaan ilmaiseksikin syödäkseen. Voit jutella jollekin srk:n työntekijälle, esim. nuorisotyöntekijä, diakonissa tai MLL:n tädeille tms. jos sossuun meno pelottaa.Koeta etsiä joku turvallinen aikuinen.Muista ettet todellakaan ole ainut, joka on samassa jamassa ja apua saa varmasti jostain.