Minulla on välillä pintapuolisia kavereita, mutta en kykene pitämään heitä. Pelkään että he jättävät minut ja huomaan, että keksinkin itse jonkin vainoharhaisen syyn vihata heitä ja jätän heidät itse.
Mistä tämä teidän mielestänne kertoo? Olen 22-vuotias ja opiskelen, pintapuolisesti asiani ovat kunnossa.
Mistä tämä teidän mielestänne kertoo? Olen 22-vuotias ja opiskelen, pintapuolisesti asiani ovat kunnossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koen muut naiset uhkana tai jutut ei kiinnosta ja se on moro. En koe sen olevan edes outoa. En siksi lähde ystävyyteen alunperinkään, vain harvat ja valitut ehkä. En luota. Kyllä juuri jotkut kaverit, (joiden perään ei kannata haikailla), voi jättää kaverinsa, mutta so what uusia saa ja elämä jatkuu. Itse en vaan löydä sellaisia tuosta vaan ja kun en ole niin luottavainen ja enää etsinytkään, pitäisi varmaan yrittää vähän. Suhteessa toiseen sukupuoleen asia on eri ja silloin toimitaan kunniallisemmin. :) Ja tietysti voi toimia hyvien kavereiden kanssakin.
Miesten kanssa olisi varmaan kuitenkin rennompaa olla kaveri, jos olisin mies.
Pelkäät siis ettet voi luottaa? Vai itsetuntosi paremmaksi? Vai ajattelet että kaverille tulee joku muu parempi kaveri? Ei nyt niin vakavaa.
Minä kärsin yksinäisyydestä niin hullulta kuin se kuulostaakin. En siis tiedä onko minulla oikeasti syytä vihata kaikkia läheisiäni vai onko se vain läheisyydenpelkoa. Toimintani on täysin kieroutunutta, mutta silti käyttäydyn niin kerta toisen perään.
Olen epävarma mutta en luonnehtisi itseäni kateelliseksi.
huolestunut asiasta, käy ihmeessä puhumassa siitä vaikka jonkun terapeutin/lääkärin/terkkarin kanssa. Voi kasvaa muuten suuriinkin mittasuhteisiin.
oikeasti hyviä ystäviä joihin voi luottaa, ei pintapuolisia kavereita.