etten saa lopetettua tupakanpolttoani. siis ei vain löydy tahdonvoimaa. lapsillekkin luvannut lopettaa. häpeän olen huono äiti. kuinka voin olla esimerkki lapsilleni jos en itsekkään pidä lupausta lopettaa tupakointi.
häpeän häpeän häpeän
nikotinisti
3550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon ollut täyslakossa nyt jonkun aikaa MUTTA. Mä EN luvannu kenellekään yhtään mitään, itelleni tein pääkopassa selväks että nyt jos tämä päivä ilman, niin menee huominenkin, jne... En paljoo pitäny älämölöä polttamattomuudestani ja hyvin menee!
Eiku tsemiä, kyllä se päivä sullekin viel tulee, ehkä sen aika ei oo nyt mutta josain kohtaa! =)
jälkeen voittona. Älä anna tuollaisen mielen vallata..silloin sortuu. Mut sä et sorru, sä oot vahva..sä et haluu olla riippuvainen...sä haluut hallita itseäsi ainakin tässä asiassa.. Terveisin kohtalotoveri L....
Siitäpä hyvinkin on kyse. On se vaan niin mukava tuo hallinnan tunne. Tosin kaikella voi olla myös varjopuolensa. Yleensä kun yhdestä riippuvuudesta pääsee, tilalle tulee toinen. Paheiden määrän on oltava vakio, vai miten se meneekään?
Tulikin tuossa taas vingutettua korttia kaupungilla. Mutta rahaa se vain on. Millä tätä tyhjyyden tunnetta sitten täyttäisi? Taidan mennä tupakalle pohtimaan asiaa syvällisemmin =)