Ensi viikolla alkaa minun abivuoteni ja ammatinvalintaan liittyvät asiat pelottavat. Olen nyt kesän aikana tutustunut eri vaihtoehtoihin niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa, mutta kun mikään ei tunnu tarpeeksi kiinnostavalta... Kasvatustieteellinen voisi kiinnostaa, mutta en tiedä haluanko niin teoreettisia opintoja....
Koulumenestyksestä sen verran, että todistuksen keskiarvo on noin 9. Olen opiskellut pitkää matikkaa ja reaaliaineista lähinnä psykologiaa sekä biologiaa. Ylimääräisiä kieliä ei ole ruotsin ja enkun lisäksi tullut luettua.
Haluaisin mieluiten työn, jossa saan olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa. Mikään yksinäinen puurtaminen toimistossa ei oikein innosta. Työn pitäisi olla siis vaihtelevaa ja melko monipuolistakin.
Olisi mukava kuuulla ehdotuksia, sillä alkaa vähän hirvittämään miten mulle tässä elämässä oikein käy.
Koulumenestyksestä sen verran, että todistuksen keskiarvo on noin 9. Olen opiskellut pitkää matikkaa ja reaaliaineista lähinnä psykologiaa sekä biologiaa. Ylimääräisiä kieliä ei ole ruotsin ja enkun lisäksi tullut luettua.
Haluaisin mieluiten työn, jossa saan olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa. Mikään yksinäinen puurtaminen toimistossa ei oikein innosta. Työn pitäisi olla siis vaihtelevaa ja melko monipuolistakin.
Olisi mukava kuuulla ehdotuksia, sillä alkaa vähän hirvittämään miten mulle tässä elämässä oikein käy.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tee avo ammatinvalintatesti! laita googleen hakusanaksi avo ammatinvalintatesti.
eiku siis hakusanaksi "avo ammatinvalintatesti" ja sitte se eka linkki siitä.
Hei ensi kevään yo! Nyt kun olen 50v, näen maailman eri tavalla kuin silloin kun olin itse 19v. Monet asiat tuntuvat tosi kiinnostavilta, eli jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, miettisin seuraavia opintoja/ammatteja: biologian opinnot/biologian opetustyö, sosiaalipsykologia, sosiologia, erityispedagogiikka, englantilainen filologia/engl.opetustyö, valtio-oppi.
Konttorityö, mikäli ei sisällä todella itseä kiinnostavia asioita, on puuduttavaa ja ihmistä kaventavaa, ja työympäristönä tympeä, kova nokkimisjärjestys ylemmistä alempiin, selän takana pahan puhuminen, kateutta, ilkeilyä, turhautumista. En halua yleistää, työyhteisöjä on myös todella mukavia, avoimia, aitoja ja hauskoja.
Kun olin nuori yo aikanaan, silloin sain neuvoksi: nopeasti valmistuttava ja töihin ja niin edelleen. Nyt ajattelen että ihmisen tulee antaa itselleen aikaa makustella ja kokeilla mikä kiinnostaa, tulee arvostaa itseään siten ettei mene toisten vaatimien muottien mukaan!
Iloa kouluvuoteen ja luottamusta tulevaan. Luota elämässä tietynlaiseen johdatukseen, jotkut ovet avautuvat, jotkut sulkeutuvat.
Kiitos vinkeistäsi! Suurin ongelmani on, että pelkään epäonnistuvani elämässäni. Minua pelottaa, että valitsen väärän ammatin, ja sitten elämäni menee pilalle. Sekin vaikeuttaa tilannetta kun kotiväki ja muut läheiset odottavat että suoraviivaisesti valmistun ammattiin 4-5 vuodessa, hankin miehen ja perustan perheen. Minä taas sisimmässäni haluaisin kokeilla eri vaihtoehtoja ja katsoa mihin elämä minut kuljettaa. Ja kyllä sekin pelottaa, että jää ihan tyhjän päälle lukion loputtua. Jos ei saa opiskelupaikkaa eikä töitä, on sama kuin olisi täysin turha ihminen.
No, mutta täytyy tosiaan uskoa eräänlaiseen johdatukseen niinkuin sanoit. Kylläkai mä jonkulaisen päätöksen tässä abivuoden aikana teen, mutta eihän sen tosiaan tarvitse olla se lopullinen. Ehkä on parempi, ettei hirveästi suunnittele ja maalaile kuvaa mahtavasta tulevaisuudesta ettei sitten tarvitse pettyä. Ja voihan olla, että jossain abimessuilla kiinnostun jostain aivan oudosta ja tuntemattomasta alasta.
Kiitos vielä kerran, tuli heti paljon parempi olo ja usko tulevaisuuteen voimistui.
Haluat sosiaalisen työn, olet lukijatyyppiä koulumenestyksen perusteella ja lukuaineista olet keskittynyt erityisesti psykologiaan ja biologiaan. Itse olet ajatellut kasvatustieteellistä yhtenä vaihtoehtona. Tämän enempää en sinusta tiedä, mutta näiden perusteella ehdottaisin jotakin seuraavista:
1. kasvatustieteellinen ala: opettaja (biologian/psykologian?) tai erityisopettaja tms.
2. psykologi, mielenterveyshoitaja tms.
3. sosionomi, sosiologi tms.
Vaihtoehtojahan löytyy. Kannattaa pitää mielessä, et suurin osa abeista ei vielä tässä vaiheessa varmaksi tiedä mitä aikovat lukion jälkeen tehdä, mutta lopulta kaikille löytyy jokin tie. Koulussahan on opojen kanssa keskustelut ja voihan sitä halutessaan käydä työvoimatoimistossa ammatinvalintapsykologilla. Työministeriön sivuilla voi tehdä ammatinvalintatestin ja muutenkin lukea eri ammateista (www.mol.fi/avo).
Tsemppiä abivuodelle! Jos jaksat opiskella samalla tavalla kuin tähänkin mennessä, niin sulla pitäis olla valinnanvaraa alaa valitessa. Ja jos pääset vaikka nyt sinne yliopistoon sisään, niin voithan vaihtaa vuoden kuluttua pääainetta, jos ensin valitsemasi ala ei tunnu omalta.
Jos biologia ja psykologia kiinnostaa, pitkä matikka sujuu hyvin, ja koulumenestys yleisesti hyvä, niin tuli mieleeni että miten olisi lääketieteellinen? Lääkäriksi siis, ja lääkärinähän voi erikoistua esim. psykiatriaan ja toimia psykiatrina..Lääkikseen hakiessahan tarvii tosin myös kemian ja fysiikan taitoja. Mutta lääkäreillä on todella hyvä työ tilanne ja palkkakin aika kiitettävä.
"Olisi mukava kuuulla ehdotuksia, sillä alkaa vähän hirvittämään miten mulle tässä elämässä oikein käy."
Jos olet terve, etkä ole tehnyt vakavaa rikosta tai muutoin ole täysin vastoin vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, niin pullat ovat hyvin uunissa.
Ei tuo alan valinta nyt noin vakava asia ole. Alaa voi aina vaihtaa, eikä työ ole koko elämä. Itse olen tämän kevään yo ja sain opiskelupaikan yliopistosta, mutten ole lainkaan varma, että opiskelenko tätä alaa vielä ensi vuonna. Kokeilemalla se selviää.
minä kuule en tiedä itekään mitä loppuelämän ajattelin tehdä ja tänä keväänä kirjoitin ylioppilaaksi.nyt menen ammattikorkeaan enkä oikeastaan tiedä miksi kyseistä alaa menen oipskelemaan koska se ei ole mikään unelmani.enkä tiedä yhtään mikä on joten nyt vaan mennään näillä eväillä eteenpäin.joskus se tulevaisuus selkenee.en tajuu miks ihmiset stressaa niin sikana...
En tiedä tosiaan miksi stressaan niin paljon jatko-opinnoista, vaikka eihän tässä tosiaan niin hirveän suurista asioista ole kyse... Toisaalta se tuleva ammatti vaikuttaa aika pitkälti siihen millainen elämä mulle tulee. Ja jotenkin tieto omasta alasta toisi tietynlaisen varmuuden tunteen, mun mielestä on henkisesti erittäin kuluttavaa kun ei yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
Mä ottaisin mielelläni tollaisen asenteen kun sinä, mutta en voi itselleni mitään! Eipä tässä muuta tällä erää...