Aikuinen?

niin se vain on.

..60 vuotta vanha kuin aikuinen.Näin osuvasti totesi Kauko Röyhkä jossain kappaleessaan.

on elämän sokeri!
Hervoton naurukohtaus puhdistaa koko kehoa!
Jos jatkuvasti kontrolloi itseään, on tuskin kovin onnellinen.
Lapsellisuudella on myös se riitaisa puolensa...

Hassuttelu ja lapsenmielisyys tarvitsee rennon ja luovan mielen, joten sekö se sitten on ihmisen vika? Olla se, joka on hassutellenkin. En minä ainakaan allekirjoita minkäänlaista muiden keksimää formaattia oikeasta aikuisuudesta. Kai me nyt saadaan ihmisiä olla? :-O

aikuisuus ilman hassuttelua ja lapsenmielisyyttä ... kuulostaa tylsältä elämältä. Minusta aikuisuuteen kuuluu kaikki se, mikä on ollut olemaassa meissä jo aikaisemmin, muoto vain voi muuttua ja myös se mitä sallii itselle ja milloin sallii.

Hassuttelu parisuhteessakin voi toisaalta pelastaa päivän ja tuoda siihen uutta syvyyttä; ei kaikkea tarvitse ottaa niin haudanvakavasti; vai pitääkö? ei minusta

siis hassutellaan ja ollaan lapsenmielisiä tulevaisuudessakin ja myös pieni pilke silmäkulmassa; maailmaan riittää paljon sellaisia; jotka kurttaavat otsanahkaa turhan takia

ei mitään hassuttelua enää.
katse suorassa ..hymytön ilme..
hymähtelyä..

mikä on aikuisuuden mitta??
se että on 40 vaiko se että minkä ikäiseksi itsensä tuntee.ja myös käyttäytyy sen mukaan..
kuka on laittanut tietyt normit ja kaavat sille miten meidän tulee käyttäytyä.
ei kukaan:))
joten en kait ole aikuinen vielä..kysy samaa kun ollaan 60 :)))

on mukava hassutella...:))
Ette arvaa kuinka mä olen hihkunu tuon yhden jutun kaa,missä voi yrittää sanoa viimesen sanan...:DDDD
Hauskaa hupia...

Mulle sanoi yks 57v naistyökaveri että ehkä munkin olis jo aika aikuistua. Meinasin suuttua tosissaan ja kyselin kautta rantain että mitä hän on tarkoittavinaan.

No kun oon liian eläväinen, innostun pienistä ja kun kunnolla innostun hypin tasajalkaa paikallani. Hassuttelen ehdottoman liikaa. Pitäisi jo tässä iässä (42) olla vakavampi. Vouhotan asioista ja isken nyrkkiä pöytään jos joku ei miellytä. Tykkään raskaasta musasta jota kaikki työkaveritkin pakolla joutuu välillä kuuntelee kovaa. Oli männä viikolla yks pienen pieni fritsu kaulassa (vahinko prkl). Biletän liikaa, ei kiinnosta teatteri ja klassinen musa yms yms.

Voi piru jos aikuisuuteen kuuluu sellanen lamaantunut ajelehtiminen (niinku tää 57v), mistään innostumaton ja tylsämielinen, jatkuva sairauksista valittaminen ja äärettömän tylsän työn tekeminen...ei, en todellakaan koskaan kasva aikuiseksi!!!

MINÄ ELÄN! JOS EN TÄYSILLÄ NIIN MELKEIN! :D