Olen vakavasti päättänyt muuttaa avomiehestäni erilleen. Olen juuri päässyt sairaseläkkeelle 10 v ennen aikojaan polion vuoksi. Olen ulkoisesti täysin terve ja elämänhaluinen. Kuvittelin, että nyt teen niitä asioita , jota aina olen halunnut tehdä, matkustella, harrastaa, kutsua ystäviä kylään, hakeutua kuntoutuksiin ym... MUTTA avomieheni ei päästä minua minnekkään. Sanoo, että jos sinne menet,niin mitään yhteistä ei ole sen jälkeen. En edes tyttäreni perheen kanssa saa Kreetalle lähteä. Muutenkin hän on aika niuho ja panta kireellä päässä.Alkoholia en saa ottaa, koska hänkään ei ota. Haluaisin kutsua vieraita, tarjota hyviä syöminkejä viineineen, mutta ei niin ei ... Minulla on oma asunto, joka on vuokralla. Olen vakavasti miettinyt, että jos menisin sinne asumaan. Ollaan sitten yhdessä taikka ei. Olemme olleet yhdessä 16-17 v ja asuneet yhdessä noin 6 v. Elämä on yksitoikkoista arkea,´mitään juhlaa ei ole, rahaa on pankissa ihan mukavasti,mutta mitään ei saa ostaa. Kaapin ovet tippuu seiniltä ja auto jättää välille. Mieheni on ekosairas-säästäväinen. Siivota pitää ja ruuat olla ajallaan ja sexiä väh. kerran päivässä. Yrityksen kirjanpitoa ja 60 henk. palkkoja hoitelen tässä eläkkeellä ollessa. Siinä suurin este lähtöön, kun kukaan ei niitä osaa hoitaa jos lähden. Vaatisi pidenpää perehdyttämistä.
Sitä vain mietin, että kuinka yksinäinen sitä on, kun ei ole aamulla kenelle puhua. Eihän elämä ole yhtä juhlaa ja matkustelua. Löydänkö viellä uusia harrastuksia ja onko ystävistä ketään jäljellä. Olenko yksin mistään kotoisin. Äiti on asunut yksin jo 15 v ja on huonokuntoinen. Voisin olla hänen kanssa enenpi.
Kertokaa minulle, te jotka olette tämän rohkean ratkaisun tehneet! Odotan innolla vastauksia
Sitä vain mietin, että kuinka yksinäinen sitä on, kun ei ole aamulla kenelle puhua. Eihän elämä ole yhtä juhlaa ja matkustelua. Löydänkö viellä uusia harrastuksia ja onko ystävistä ketään jäljellä. Olenko yksin mistään kotoisin. Äiti on asunut yksin jo 15 v ja on huonokuntoinen. Voisin olla hänen kanssa enenpi.
Kertokaa minulle, te jotka olette tämän rohkean ratkaisun tehneet! Odotan innolla vastauksia
Vastaukset 20
Vanhimmat
lähteäkö vai jäädä. Tuntuu, että elämä kohdallasi polkee paikallaan. Minä kyllä sinun kohdallasi lähtisin. Jos en nyt lopullisesti, niin ainakin sinne Kreikkaan lomalle. Niin minunkin ukkoni sanoi, kun ensi kertaa tyttökavereiden kanssa ulos lähdin: kotiin ei sitten ole enää tulemista. Mutta minähän tulin ja olen aina tullut. Moisesta sanomisesta en ole moksiskaan. Ja se kuulosti aika hurjalta, että et voi muka ottaa viinaa kun hänkään ei ota. Elä ja anna toisten elää on minun mottoni. Eihän sitä tarvitse itseään räkäkänniin juoda, mutta kyllä pienet napanderit tekee joskus todella hyvää. Muutenkin aika paljon joudut joustamaan miehesi takia. Minun sisulla ei onnistuisi. Eikä kukaan ole korvaamaton kirjanpidossa ja palkkalaskennassa. Meitä laskentamerkonomeja riittää! Rohkeasti vain teet niinkuin sinusta parhaalta tuntuu etkä kysele muilta, aika täällä kun on niin rajallista!
Tässä kohtaa tulee aina mieleen kysyä; kuka on se ihminen, jonka kanssa sinun on pakko tulla toimeen koko elämäsi ajan? Niitä on vain yksi, pidä siitä hyvää huolta, niin se jaksaa pitää hyvää huolta sitten muistakin! :)
elämää sitä pitää naisen sietää. Siis sinä olet hänen halujensa ja kieltojensa uhri. Olen ammattini puolesta nähnyt ,ettei ihmistä mikään muu harmita kuin omaehtoisen elämän elämättä jättäminen viime metreillä. Kuule kyllä näitä kuukkeleita riittää ihan aidan vieruksillekin. Jätä moinen niukka niilo. Aluksi kaikki tuntuu oudolta ja saattaapi tulla katumustakin peliin ,mutta eikun menoksi ja siitä se elämä alkaa lutviutua.Aluksi Kreetalle . On muuten nasta paikka.Eihän sitä tiedä ,vaikka ukko on myöhäisherännyt ja tekee loppupeleissä uudenlaisen elämän otteen. Jos ei ,niin ota vain ritolat..
Jos pystyt itselliseen elämään, niin muuta toki toiseen asuntoon, jos sinulla sellainen on. Eroa ei tarvitse ottaa. Mahdollisuudet ovat fifty-fifty. Saatatte palata vielä yhteen: Kumpikin saatta muuttaa kantojaan. Alatte ehkä kaivata takaisin yhteen. Tai saatatte päätyä lopulliseen eroon. - Ehkäpä olettekin onnellisempia erillänne. Sitä ei voi tietää kokeilematta. - Joka tapauksessa näytät kaipaavan muutosta, ajatteluaikaa ja aikaa itsellesi.
Silloin, jos muutat pois, niin sairaseläkkeen takia et voi enää työskennellä miehesi yrityksessä, vaikka haluaisitkin. Ilmaiseksi ei kukaan tee töitä. Silloin sinun täytyy saada palkkaa, mikä saattaa muuttaa koko sairaseläkeläisasemasi.
Sinun ei nytkään pitäisi tehdä pelkästä laupeudesta työtä miehesi firmassa. Mitä tapahtuisikaan, jos se paljastuisi eläkelaitokselle? Menettäisit eläkkeesi! - 60 ihmisen palkanlaskenta on iso työ. Saa ihan sen kuvan, että sinua käytetään hyväksi. Etkö voisi jonakin kuukautena olla niin "huonokuntoinen", ettet pystyisi mitenkään laskemaan palkkoja?
Pane hänet kohtaamaan realiteetit: Hänen pitää hankkia tilallesi toinen osaava ihminen. - Kokeile ensin sitä Kreetan-matkaa tai vastaavaa ja katso, mitä tapahtuu.
Älä uhraudu. Ilmeisesti miehesi on voimakastahtoisempi kuin sinä, ja saatat kokea alistumisen helpommaksi tieksi. - Ratkaisuja ei pidä tehdä ovet paukkuen. Pitää aina jättää takaportti tilanteen normalisoimiselle. Elämä ei ole mustavalkoista. (Eikä elämä ole oikeudenmukaista. Epäoikeudenmukaisuudet pitää pyrkiä itse korjaamaan.)
Jos olet sosiaalinen, haluat kutsua vieraita ym. niin tuskin sinä miksikään erakoksi joudut jäämään.
ANTEEKSI. Tämä kuulostaa kuin saarnamiehen paasaukselta. - Olen vain nähnyt, että erillään asuminen jonkin aikaa saattaa korjata koko tilanteen. Ja olen nähnyt myös sen, että miehensä yrityksessä ilmaiseksi työskentelevä vaimo/tyttöystävä ei saa ikinä mitään kiitosta osakseen.
hyvä ja asiallinen kirjoitus.Todella helmi kaikkine fakta tietoineen.
..on tulevaisuudessakin, ja se mies, on se paska taas!
(Ei hyvältä näytä Suomi nainen!)
Mutta suurin osa Suomessakin miehet tekee tuota sinun "ilmaista työtä" ja yhä useammin se edun saaja jättää, niiden matkojen/kikkarapäiden takia!
Ja esim. Kun on ollut 30v yhdessä ja toinen on moittinut/kieltänyt muutamasta oluesta 30vuoden aikana, ja eron jälkeen tuo moittia ostaa HETI, miehen toivossa olutta jääkaappiin, niin ei mene minun jakeluun moinen naisen logiikka??
Mutta olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että ei tuollaisen parin kannata olla yhdessä, kun on halu toisella juhlia, niin itse omalla kokemuksella osaisin nykyään tehdä nopean ratkaisun!
"Pieni lapsi muuttaa tilanteen " Niin naisen kannalta, eikö vaan!
Lapsia yhteisiä meillä ei ole.Molemmilla on entisestä avioliitosta, hänellä poika 31v ja minulla tyttö ja poika, molemmilla perhe. Saisinpa viettää enenpi aikaa myös lastenlasten kanssa sitten. Nyt eletään miehen ehdoilla.
Kiitoksia kaikille , jotka kannustivat minua. Tiedän nyt että ajatukseni suunta on oikea.Tiedän myös sen, että voin tienata työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla eläkevakuutusyhtiön laskelman mukaisen summan, joten ei se välittömästi vaikuta eläkkeeseen. Olen ottanut asiasta selvän. Jos tässä nyt olen , niin alankin nostamaan palkkaa joulukuun alusta, kun virallisesti olen eläkkeellä.Jotenkin tuntuu, että pitää sitä jotain hommaa kuitenkin tehdä, koska se elämä ei ole tosiaankaan matkustelua ja juhlintaa.
Olenkin ajatellut, että teen sen koe reissun. Sanon kylmästi, että minä lähden nyt tyttäreni perheen kanssa reissuun jne. Alan ottamaan itselleni vapautta ja jos menee vaikeaksi tai minulle näytetään ovea niin "kerään papalarit" ja lähden omaan asuntoon.
Ajattelin , että saan kauhean vyöryn yksineläjiltä vastaani, että miksi nyt ei voi elää yksin, onhan meitä niin paljon varsinkin naisia, jotka elävät yksin. Olemme molemmat aika voimakastahtoisia ja en ole tottunut tähän alistamiseen ja minun on koko aika paha olla.
Kiitos vielä kerran kaikille kannustuksesta ja hyvistä neuvoista.
Olitpa tosiaan käsittänyt väärin asiat. Onhan selvä, että asoista muutamalla sanalla kerrottuna ei saa kokonaiskuvaa. En todellakaan ole mikään edunsaaja. Olen itse ollut esimiesasemassa valtiolla 37 vuotta ja olen eläkkeeni ansainnut. Siinä, kun polion runtelemin jaloin taaperrat terveitten joukossa, niin tiedät mitä yrittäminen ja pärjääminen terveitten rinnalla sinulta vaatii.
En ole köyhä tyttö, joten mitään en ole huushollista vailla. Otan sen , mitä olen mukanani tuonut.
Elämäni ei muutu juhlimiseksi, vaan sisällöltään rikkaammaksi. Saan jopa entisiä työkavereita kutsua kylään( Nyt en saa) Jopa sukulaiseni voivat tulla yökylään. Lapseni vierailisivat luonani rennommalla otteella. Nyt ne vähän käyvät kuin kissa kuumassa uunissa.
Tunnut aika katkeralle miehelle. Liekkö sattunut sinulle jotain vastaavaa???
..kun en tehnyt päätöstä ajoissani, vaan tyhmänä pidin/kuuntelin suomalaista naista,
monta vuosikymmentä, että kai se tästä, ja loppu oli se minkä tunsin olevan, jo ajat sit!
Olen päättänyt hankkia itselleni köyhän thai tytön ”kotipiiaksi.”
Kun, joku saisi myös olla täällä koti hengetär.
Itse olen jossain etelässä,
vaikka nyt ensi talvena siellä Brasiliassa. Tuossa minun naapurissa on tuollainen 25v thai tyttö.
Hän on jo asunut viisi vuotta Suomessa ja sopeutunut hyvin, jopa suomalaiseen juoppo-ukkoon?
Itse ihailen heissä tuota avuliaisuutta ja nöyrää olemusta, toki itse pidän siitä kun saisi hieman ottaa yhteen, siis sanallisesti ja keskustella, en halua mitenkään alistaa edes henkisesti.
Niin ja kuulema halukkaita olisi muuttamaan sieltä tänne kylmään Suomeen?
Mutta pitää sanoa että kyllä tämä oma vapaus on TODELLA ihanaa, kun ei tarvitse miettiä muuta kuin itseäni!
LAPSEN kannalta tietysti. Miksi se koskisi vain vaimoa? Kaipa isäkin ajattelee lapsensa parasta.
Lapsi pitää ottaa huomioon silloin, kun tehdään suuria perhettä koskevia rakaisuja. Se on vain unohtunut monelta nykyisin.
No, tässä tapauksessa ei ole pieniä lapsia, vaan on aikuiset, muualla asuvat lapset.
..että on monta kertaa parempi, kun erotaan, vaikka on lapsia, jopa lasten kannalta!
Tiedän sellaisen eronneen pariskunnan jossa tuo ratkaisu oli erittäin hyvä,
kun isä oli aika saamaton ja joi, oli myös väkivaltainen, jopa lapsillekin?
Mutta minusta oli kyllä hyvä päätös lasten kannalta, ja nyt kun vanhin noista lapsista on jo 35v ja hyvä koulutus/ammatti ja kahden lapsen kiltti isä. myös muutkin heistä ovat seuranneet isoveljen jälkiä,..
toisen aikuisen ihmisen elämään on mielestäni täysin käsittämätön juttu, vaikka tiedän sellaista tapahtuvan. Tasaveroisen kumppanin alistaminen onnistuu vain, jos toinen suostuu alistettavaksi. Päättäväisyys ja oman tahdon noudattaminen voivat muuttaa tilanteen toiseksi. Kun mies huomaa, ettei nainen suostu alistettavaksi, hän saattaa parhaassa tapauksessa alkaa arvostaa naista enemmän ja sovittaa omiakin elämänkuvioitansa uudelleen.
Jos tiedät mitä tahdot, ehdotan, että toimit päättäväisesti sen mukaan ja katsot millaiseksi tilanteenne muuttuu. Kun yksi osatekijä kuviossa muuttuu, koko kuvio asettuu uudenlaiseksi. Kuka tietää vaikka yllättyisit positiivisesti. Ainakaan sinun ei tarvitse myöhemmin katua tekemättömiä asioita.
Minusta parisuhteen ei pitäisi tuoda elämään rajoituksia vaan monenlaista lisäarvoa ja rikkautta (en puhu rahasta) molemmille. Yksinäisyyden kokeminen parisuhteessa taitaa olla syvempää ja raskaampaa kuin se koskaan voisi olla itsellisenä eläessä. Silloin voi itse päättää omista tekemisistään ja ajankäytöstään. Silloin ei kukaan katso "pahalla silmällä" tekemisiäsi tai aseta turhia rajoituksia elämääsi, eikä sinun tarvitse kokea itseäsi yksinäiseksi vaan voit vapaasti jakaa aikaasi niille ihmisille ja asioille joille itse haluat.
Terve itsekkyys on joskus hyväksi. Muistathan, että sinulla on oikeus nauttia kaikista hyvistä asioista elämässäsi. Tänään on uusi päivä, nauti siitä. ;))
Kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi!
Onnea myös sinun elämääsi ja mukavaa kesan jatkoa.
.. jo joku kuukausi sitten. Silloinkin kyselit samaa... Kyllä sinun on jo osattava tehdä ratkaisusi puoleen tai toiseen, omasta vakaasta päätöksestäsi, eikä pelkästään siitä, kummalle puolelle enemmistö lukijoista kääntyy.
Elämä ei ole pelkkää juhlaa näin eronneena mutta toisen alistettavana en ole. Siinä oli aikoinaan ratkaisuni avain. Katunut en ole.
Tämmöiseen provoon ei juuri kannata vastailla. Tyhjän päiväistä lämmittelyä. Naureskeleekin varmasti teidän vastauksianne. Provon tekijällä on varmasti asiat paremmalla tolalla kuin teillä, jotka jouduitte narrattaviksi.
Jos oli provo, niin oli. Mistä päättelet, että muilla menee huonommin kuin aloittajalla tai "provoilijalla"?
Kirjoittelu on se pääasia tällä. Jos provoilija nauraa, niin naurakoon. Mitä se ketään liikuttaa? Tuntematon ihminen, kuten muutkin. Jos aloitus oli provo, niin ainakin se oli sitten hyvin tehty yksityiskohtia myöten. Kunnia sille; ja keskustelua syntyi.
tai kirjoittaja kärsii muistinmenetyksestä. Tästä yksityiskohtaisesti kerrotusta tilanteesta on jo keskusteltu tällä palstalla aiemminkin. Meitä on näköjään ainakin kaksi henkilöä, jotka olemme lukeneet tämän jutun näin seikkaperäisesti kerrottuna aiemminkin.
joskus munakin magialta maistuu ,mutta jätä moinen lököpöksy!!!!
Itse ajattelen, että en jaksaisi elää tuollaista alistettua elämää - en ole ylpeä ihminen, mutta arvostan itseäni sen verran, että tiedän, että minulla on oikeus - ja velvollisuus jopa - olla oma itseni ja elää myös oman tahtoni ja mieltymykseni mukaisesti, sekä täysi oikeus myös kieltäytyä ja pistää hanttiin, kun en halua tanssia toisen pillin mukaan. Ja jos miehesi yrittää kahlita sinut ja jopa uhkailla sinua henkisesti, jos sinä haluat lähteä "haukkaamaan uutta, raikasta ilmaa" ja avartaa maailmaasi, niin mielestäni miehesi on suoraan sanottuna sairas diktaattori. Mielestäni sinä et saa suostua sellaiseen!
Ehdotan, että keräät rohkeutta ja itsevarmuutta ja kerrot miehellesi asiallisesti ja ystävällisesti, että aikomuksesi on täst'edes avartaa maailmaasi lähtemällä harrastuksiin, matkustamalla, kuntouttamalla itseäsi, tapaamalla uusia ihmisiä. Hänellä ei ole oikeutta estää sinua. Jos hän sitten todellakin päättää erota sinusta (mitä minä en aivan helpolla usko, että hän uskaltaa), niin mieti mikä on parempi: Huono seura vai oma seura?
Jos sinä tai miehesi päätätte erota, niin sinulla ei mielestäni lainkaan tarvitse olla omantunnontuskia firman kirjanpidosta. Senkun annat olla.
Kokemuksesta sanon, että yksin eläminen ei aina ole lainkaan helppoa, se on täysin totta. On monta eri tilannetta, jossa todella kaipaisi kumppania, niin henkisesti, fyysisesti kuin aivan käytännöllisestikin. Keskustelutoveria ei aina löydy kun haluaisi puhua. Halauksia ei tule. Mutta omasta mielestäni en sinun tilanteessasi silti miettisi hetkeäkään - eroaisin tuollaisesta miehestä ja ottaisin helpottuneena vastaan itsellisen vapaana elämisen, ja nauttisin siitä, että saan kasvaa ihmisenä ja lentää vapaana... tulla omaksi itsekseni - ilman että minulta joku leikkaa siivet...
Ole rohkea ja muuta erilleen varmaankin sulla on paljon parempaa kuin nyt.Ja olet eläkkeellä nauti siitä.Matkustele ja tee kaikkea sitä mitä et ole voinut tehdä kun olet asunnut tollaisen tyrannin kanssa.Ja varmaankin ystävät tulevat mielummin kylään kun asut yksin.Jos tyttäresi haluaa lähteä kanssasi matkalle ,ei miehesi sitä voi estää.Ajattele nyt vaan itseäsi ei muita,tämä on nyt sun elämä ei muiden ,pidä siitä kiinni.