Mikä koskee...

Itse en ainakaan "alapään venymistä" edes huomannut, episitomia eli välilihan leikkaus tehtiin. Epiduraali vei supistuskivut täysin, mutta kun sen vaikutus lakkasi oli kivut huomattavasti kovemmat kuin ennen sitä.

Sanoisin vaan, ettei niin kannata tuijottaa muiden synnytyskokemuksiin, koska ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja kaikki synnytykset ovat ainutkertaisia. Ensimmäinen synnytys on aina niin uutta ja outoa, toisella kertaa jo vähän tietää mitä tuleman pitää...

Hei! Minulle ainakin tuskallisinta oli ponnistusvaihe! Tosin nämä supistuksetkin varsinkin lähempänä synnytystä oli todella tuskalliset, mutta kipu ihan erilaista kun ponnistaessa, kun minulle laitettiin epiduraali, oli kaikki hetken hyvin, ja sitten vaan odoteltiin vauvaa ulos, mutta sitten kun ponnistusvaihe alkoi, epiduraalin vaikutus lakkasi vasemmalta puolelta kokonaan...joten kivut tuli hurjana takaisin. Minulle kaikista kauheinta oli tunne, että nyt pitää työntää lapsi ulos, et enää ei voi perääntyä:) vaikka tulikin ajateltua että voisikohan se sittenki vähän aikaa vielä olla siellä:) Joo se paine mikä tuli ponnistaessa oli pelottavaa, ja kyllä se kun pää alkoi tulla ja kiellettiin työntämästa, niin otti aika koville kun just luuli, et nyt se tulee, niin sit piti peruuttaa työntö?! Kyllä mä ainakin kerkesin miettiä siinä sitäkin, että kohta repeää, siltä ainakin tuntu, mutta ei revennyt ja sithän poika sieltä jo tuli!! En ymmärrä ihmisiä ketkä sanoo et ei tunnu missään!! Huh huh...kyllä mä ainakin taas kauhulla odotan toista synnytystä jos semmoinen meille suodaan. Mut eihän se toisaalta niin pahakaan voi olla, kun me naiset sinne vaan aina uudelleen mennään:)

mulla ainakin sattu ne supistukset aika paljon, varsinkin lähempänä loppua, ja sit itse ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan. Pieni kirpaisu kävi kun hiukan repes mut se oli hyvin pientä verrattuna supistuksiin.

Mulla se ponnistusvaihe oli kaikista pahin, kesti yli tunnin. Supistukset sattui nekin mutta eri tavalla ja ne meni aina pois. Mutta ponnistusvaihe oli jotenkin niin rankkaa ja pahin kaikista kun ei saanut ponnistaa vaikka tarve oli suuri, piti pidätellä. siinä vaiheessa tuntui että räjähtää alapää kohta. Mulla ei se varsinainen venyminen tuntunut miltään, ei ollut mikään syöksysynnytys että paikat siis hiljallee venyi.

Mutta muista että aika kultaa muistot. Mulla nyt synnytyksestä vähän yli 8kk ja en enää muista sitä niin pahana kuin se välttämättä oli. Toivon että toistekin pääsen synnyttämään, ei jäänyt mitään traumaa. eihän se nyt mitään kivaa ollut enkä voi sanoa että ei missään tuntunut mutta lopputulos oli ihana..

tuntuivat pahimmalta. Se ponnistusvaihe tuntui lähinnä sitlä, kun olis iiiso kakka tullut... ;) Ei sattunut ollenkaan, vaikka repesinkin. Lähinnä sellanen paine vain tuntui. Supistukset sen sijaan oli tosi kovia, kun mulla tipalla käynnistettiin, enkä saanut edes epiduraalia, kun oli anestesialääkäri jossain kolaripotilaita hoitamassa. Että pelkällä ilokaasulla menin sitten läpi sen.

Mulla sattu supistukset ihan törkeesti kunnes sain epiduraalin joka teki loppusynnytyksestä kivuttoman, eli en voi sanoa mitään ponnistusvaiheesta kun en paljoa tuntenu, vaan sen paineen ja ponnistuksen tarpeen tunsin ja pusasin pojan ulos 15min:ssa mutta mitään kipua en tuntenut.

Kuten tuolla jo mainittiinkin, lienee yksilöllistä, mutta omalla kohdallani supistukset olivat kamalimpia - osin siksi, että olin ensisynnyttäjäksi hyvin pitkään kotona ja kärvistelin hurjien supistusten kanssa lopulta lattialla ennen kuin mies heräsi lähtövalmiuteen. :I

Sen sijaan ponnistaminen tuntui vaativan enemmänkin voimia. Toki sekin saattoi sattua, en nyt niin muista muuta kuin luvanneeni miehelle, että synnyttää itse seuraavan lapsen, mutta päällimmäisenä oli helpotuksen tunne ja kätilön lohdutus - kun pää on ulkona, kaikki kipu on tiessään. Kätilö oli muuten oikeassa.

Supistukset oli minusta inhottavampia, koska epiduraali ei vaikuttanut ku vasemmalle puolelle kehoa. Kärvistelin yli 10 tuntia, mutta ihan hyvin sen kesti. Vasta 6:dennen tunnin jälkeen sainki sen epiduraalin. Huomasin, että joogasta tai jostain hengitysharjoituksista ois ollu erittäin paljon hyötyä sekä supistuksissa että ponnistusvaiheessa. Ilokaasu ei auttanut yhtään mitään, ei menny ees pää sekasin :) Muuta lääkitystä en saanu.

Ponnistus tuntu siltä, ku ois hirveä kakkahätä! Se tuntu oikeestaan ihan mielettömältä paineelta enemmän ku kivulta tai repeämiseltä. Episotomia tehtiin, mutta sitä en tuntenut yhtään. Se oli kyllä ärsyttävää, ku kätilö käski olla ponnistamatta ja tuntu, että ihan pakko ponnistaa tai halkeaa! Seuraavaa synnytystä en aio pelätä niin paljon ja luotan kätilöön ihan täysin, ja teen niinku sanotaan. Turhaan nimittäin pelkäsin ponnistaa ja se ois ollu nopeampaa ohi, ku ois tehny kovasti töitä koko ajan. Jännitin jalkoja ja en aina uskaltanut ponnistaa täysiä, vaikka olis kannattanu. Kipeämpää käy ku ite pitkittää. 20 min se kesti.

tuntuivat tosi voimakkaana ulkoreisissä, siis itse mahan kohdalla tai alapäässä en muista kipua tunteneeni ollenkaan. En ensisynnyttäjänä heti kotona edes tajunnu että kyse on oikeesti synnytyspoltoista vaan ihmettelin mitä olen puuhannu kun jalkoja kolottaa.
Supistukset oli tietenkin rajuja sitten ponnistusvaiheen lähetessä, eli kyllä nekin tuntui, mutta supistuksiin ehtii raskausaikana tottua kun niitä varsinkin lopussa tulee melkein koko ajan - tosin ne ei saa olla kivuliaita ennen sallittuja viikkoja..
Kipulääkettä en saanu mitään kun ei ehditty antaa enkä välttämättä olisi tarvinnutkaan.
Hyvin se menee vaikka sattuukin, täysin kivutonta synnytystä ei kuitenkaan ole olemassakaan. Se kipu kuuluu asiaan ikävä kyllä. Mutta kuten joku sanoikin: aika kultaa muistot. Kun sitä pikkuista helmivarpaista vauvaa sitten sylissään synnytyksen jälkeen saa pitää niin mikään ei tunnu enää missään!!!

molemmista lapsista poltot. toisen synnytin pelkällä ilokaasulla ja kohdun kaulan puudutuksella, siksi en tuntenut kipua ponnistaessa. toisessa köllöttelin ammeessa(ihan hyvä) ja ilokaasua ja spinaalipuudutus jota suosittelen kyllä kaikille.kerkes tulla vaan muutama tosi kipeä supistus ja eiku ponnistamaan,kipuja ei ollenkaan.muuten supparit oli lieviä että pysty puhumaankin samaan aikaan. mahtavia kokemuksia molemmat.