On rajat luhistuneet
käsivarsilla valunut
elämän veri
verkkokalvolle palanut
hätää huutava tuska
surun huntuun puettu
mosaiikkinen sydän
säröytynyt elämä
ei lyriikkaa kukaan kuulla voi
autiossa temppelissä
yksin
surun muusa
käsivarsilla valunut
elämän veri
verkkokalvolle palanut
hätää huutava tuska
surun huntuun puettu
mosaiikkinen sydän
säröytynyt elämä
ei lyriikkaa kukaan kuulla voi
autiossa temppelissä
yksin
surun muusa
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämä runosi on niin liikuttavan
kaunis, en tiedä,miten kommentoisin,
mutta se kosketta jälleen minua -
kyllä sinä osaat !!
Aina yhtä kaunista, sorry etten
löydä mitään järkevää sanottavaa.
Lämmin kiitos jälleen lukunautinnosta,
kaikkea hyvää toivottaen
Rellu
... voisikaan sanoa. Haluan silti tuoda esille sen, että runosi kosketti jälleen ja pidin sen melankolisesta sävystä. t. Helmis
Niin monta sulkaa
niin monta toivonkipinää
on tiellä kohtalon
mutta yksi kiitos
kristallinen vain
kristalli :-*
... kohtaa ilo on jälleen lukijan:))