kiikariin jalat?

Kiikarin jalat on vähän sama juttu kuin autossa renkaat. Koko auton käytös riippuu niistä. (ja muustakin) Kehno jalka vääntää kiikaria U tai S kirjaimen malliseksi. Ammuttaessa kaikki lukkorungon väännöt kohdistuvat myös kiikariin. Hyvä kiikaritähtäin on esim. Ernst Apel'in kääntöjalusta, kiikari ei ole jännityksessä missään tilanteessa ja sen voi irroittaa nopeasti ja osumapiste säilyy. Ei tarvitse pelätä että kiikari kolhiutuu auton perässä ja voi ampua avotähtäimillä silloin kun tarvitsee. 223 ei kovin suuria voimia kehitä. Veikkaan ettei noiden kiikareiden hinta tehtaalta kovin montaa kymmentä euroa ole.
Kiikaritähtäin voi olla parallaksivapaa vain yhdelle etäisyydelle ellei siinä ole erillistä säätöä. Parallaksivirheen havaitsee siten että asettaa kiväärin tuelle niin ettei itse koske siihen. Kun silmää siirtää kiikarin takana sivusuunnassa niin ristikko liikkuu maalin päällä jos on parallaksivirhettä. Joskus testasin tuollaista Tascoa jossa oli säätö, se oli sama miten sitä sääti, virheen määrä vain vaihteli. Ilmeisesti parallaksivapaa etäisyys oli säätöalueen ulkopuolella. Ainoat kiikaritähtäimet mitä olen itselleni kelpuuttanut ovat Zeiss ja Leupold'in Ultra. Kelvollisia on muitakin, Swarowski, Schmitt & Bender, Kahles. Merkittömiin/millä nimellä hyvänsä markkinoituihin kaukoidän vehkeisiin ei rahojaan kannata laittaa. Aikansa ampuvat yhteen kohtaan ja sitten vaihtavat, etkä koskaan voi olla varma minne ampuu. Usein sen huomaa jo kohdistettaessa, patruunoita kuluu, mutta osumapiste on aina jossakin uudessa paikassa. En viitsi edes luetella kaikkia kelvottomuuksia mitä niissä on. Kun esim. säädät sivusuuntaa niin muuttuu osumapiste myös korkeussuunnassa jne.