menettää toivonsa ihmisten suhteen yhä uudelleen: tulee petetyksi tms. luottamus maailmaan ja ihmisiin vähenee. Käy niin, että hän alkaa vihaamaan ihmisiä ja etenkin sitä sukupuolta, joka hänet on pettänyt tekemisillään. Kuitenkin, miksi niin usein tuon vihan seuraukset loppujen lopuksi kohdistuvat kuitenkin vihaajaan itseensä? Kylmetän sydämeni, käytän ihmisiä hyväkseni, valehtelen jne. koska en pysty luottamaan kunnolla ja koska minulle on tehty pahaa. Lista on loputon. Kuitenkin sen tunteettomalta vaikuttavan kuoren alla on haavoittunut henkilö, joka häpeää. Vaikka teoillani pyrkisin jollakin tapaa kostamaan omat kärsimykseni, haavoittaisin kuitenkin siinä eniten itseäni. Häpeä kasvaisi liian suureksi, mutta sitä voisi hillitä alkoholin avulla, jonka kautta unohtaisin, millainen minusta oikein on tullut. Kosketus todelliseen maailmaan heikkenisi. Jossakin vaiheessa alkaisin jo uskomaan, että minä olen itse paha, vaikka todellisuudessa vain tekoni ovat olleet pahoja. Mutta jokaisen teon jälkeen paluu entiseen vaikeutuu. Ihmiset ympärilläni kuvittelevat minun olevan tietynlainen ja sitä roolia yritän sitten vetää.
Joskus olin itse "kävelevä ruumis". Masentunut, jonka elämä oli menettänyt merkityksensä. En löytänyt nautintoa mistään, koska häpesin täysin itseäni ja tekojani. Itsekunnioitukseni oli nollilla, mutta se oli vain löydettävä uudestaan. Minulla ei ollut elämäni suhteen mitään tavoitteita. Eräänä päivänä vain tajusin ryyppyputken jälkeen, kuinka elämässäni ei ollut mitään järkeä. Typerää hortoilua naisten perässä, k-päänä olemista, ihmisten hyväksikäyttöä. Tästä on kymmenen vuotta aikaa kun päätin ryhdistäytyä. Ensin aloin harrastamaan uusia asioita, opiskella jne. Nyt olen työssäkäyvä perheenisä. nyt myöhemmin tajuan, että noiden harhavuosien tarkoituksena oli vain löytää rakkautta, mutta eihän se ole mahdollista, jos ihminen vihaa omaa itseään. Rakkautta ei kykene vastaanottamaan jos häpeä on elämän kantava voima.
Joskus olin itse "kävelevä ruumis". Masentunut, jonka elämä oli menettänyt merkityksensä. En löytänyt nautintoa mistään, koska häpesin täysin itseäni ja tekojani. Itsekunnioitukseni oli nollilla, mutta se oli vain löydettävä uudestaan. Minulla ei ollut elämäni suhteen mitään tavoitteita. Eräänä päivänä vain tajusin ryyppyputken jälkeen, kuinka elämässäni ei ollut mitään järkeä. Typerää hortoilua naisten perässä, k-päänä olemista, ihmisten hyväksikäyttöä. Tästä on kymmenen vuotta aikaa kun päätin ryhdistäytyä. Ensin aloin harrastamaan uusia asioita, opiskella jne. Nyt olen työssäkäyvä perheenisä. nyt myöhemmin tajuan, että noiden harhavuosien tarkoituksena oli vain löytää rakkautta, mutta eihän se ole mahdollista, jos ihminen vihaa omaa itseään. Rakkautta ei kykene vastaanottamaan jos häpeä on elämän kantava voima.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olet oikeassa.