Mietin vaan, että eikö ole aika yleistä, että kiusaajalla on jonkinlaisia ongelmia esim. perheensä, ystäviensä jne. kanssa? Eli siis ongelmia oman itsetuntonsa kanssa, jota hän yrittää korottaa laskemalla muiden itsetuntoa, eli kiusaamalla.
Siirtämällä siis omat ongelmansa eteenpäin.
Mitä mieltä olette? Eikö kiusaajilla alunperin ole itsellään niitä ongelmia? Ainakin suurimmassa osassa tapauksista vähintäänkin huono itsetunto.
Siirtämällä siis omat ongelmansa eteenpäin.
Mitä mieltä olette? Eikö kiusaajilla alunperin ole itsellään niitä ongelmia? Ainakin suurimmassa osassa tapauksista vähintäänkin huono itsetunto.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kiusaajallani ei ole ystäviä ja hän on minulle ollut kateellinen piirtotaidoistani yms.
Siitä se kiusaaminen lähti ensin hän haukkui hiuksiani ja sitten alkoi juorujen levittely kavereistani. Talvella sani enemmän kuin yhden lumipallon päähäni, eikä kaverinikaan jäänyt ilman niitä.
Muuta kyllä, kateudesta ja ongelmista se lähtee.
Minä olen joskus kiusannut itseäni huonompia, kun koin itse olevani "keskiarvon" alapuolella, minulla oli muutama hyvä kaveri, muuten olin aika tyytymätön elämääni, mutta jossain vaiheessa kaikki alkoi sujua, pärjäsin koulussa, urheilussa, minulla oli tarpeeksi kavereita. Ei ollut mitään tarvetta kiusata ketään... joten luulen, että ei kukaan voi kiusata vaan huvin vuoksi.
näinhän se on. Kaikilla kiusaajilla on huono itsetunto jota he yrittävät korottaa muiden silmissä tuomalla muiden "vikoja" esille.
entisessä koulussani kaikilla kiusaajilla oli ollut jonkinasteisia ongelmia/traumoja lapsuudesta saakka(perheväkivalta, molemmat vanhemmat kuolleet jne)
on aika useasti. Yläasteella oli semmoinen poika yläasteella mun kanssa samalla luokalla. Sen vanhemmat oli eronnu eikä se jätkä toipunu siitä. Siitä tuli väkivaltainen ja sen koulumenestys alko mennä päin p*rsettä.
ja on edelleen huono itsetunto ja vanhemmat eronneet ja kummatki puoli vanhemmat ku hirviöitä niin en kiusannu. kavereita ei ollu juuri ja neki selkään puukottajia lähinnä.
vielä sukulainen käyttäny hyväkseen niin en kiusannu.
mut kohteeksi kyllä jouduin.
eikä johtunu kateudesta vaan kun olin niin heikko.
Kiusaajat ovat vahvoja johtajaehdokkaita. Heillä on rohkeutta alistaa muita ja saada tahtonsa läpi. Yritätte tukahduttaa näitä vahvoja yksilöitä ja jättää tilalle nössöjä, jotka laskevat alleen kun joku vähän arvostelee. Geenit näyttelevät suurta roolia koulukiusaamisessa kun lapsi ei ole vielä niin altis yhteiskunnan aivopesulle vaan toimii enemmänkin vaistojensa varassa. Antakaa heidän olla ja katsokaa kun jyvät erottuvat akanoista.
Totta. Koulukisaus on vaan opettelua todelliseen elämään tavallaan. Vahvat tekee mitä "haluaa".. Kaks vahvaa ihmistä eri kulttureeista pystyy johtamaan "porukkansa" sotaan ja se vasta kiusaamista on ;) Vai mitä me aikuiset?
niinpä.. tuo kiusaajien itsetunto jutut ynm ynm. ovat vain kiusattujen rohkaisemista varten...
Nuo aikaisemmat olivat kyllä täyttä valetta. Jos nämä koulukiusaajat
olisivat vahvoja ja johtajatyyppiä, miksi heitä ei koskaan näy
yrityksien johdossa tai muuten tärkeissä tehtävissä?
Miksi nämä koulukiusaajat sitten ovat yleensä niitä, joilla menee
loppujen lopuksi elämässä huonoiten? On enemmän sääntö
kuin poikkeus, että pahimpien kiusaajien elämä lähtee
laskuun koulun jälkeen. Sitten nämä raukat elävät menneisyydessä
ja muistelevat vielä nelikymppisinäkin kuinka "koviksia"
olivat koulussa, kun taas muut ovat menestyneet elämässään.
Se johtuu siitä, että yhteiskunta hyljeksii niitä. Koulussa laitetaan tarkkailuluokalle, annetaan huonot todistukset pelkän kiusaamisen takia ja sitten nämä lupaavat nuorukaiset katkeroituvat ja muuttuvat välinpitämättömäksi. Kiitos kuuluu kukkahattutädeille.
Tämähän alkaa kuulostaa niinkuin näitä kiusaajia pitäisi käsitellä silkkihansikkain ettei vaan heille tulisi paha mieli..eiköhä ne arvosanat ole alhaalla aivan muusta syystä kuin vain kiusaamisesta.
Ja se on erittäin totta että juuri nämä 8-9 luokan kovanaamat ovat 20vuotiaina joko vankilassa, kuolleena tai matelevat työttömänä joka vkl baarissa koff lippis päässä kun eivät muutakaan osaa.
kyseisen aiheen aloittaja on kyllä oikeassa mielipiteensä kanssa. Ei kiusaajalla ole oma elämä hallussa kun se pitää purkaa johonkin muuhun
Varsin kaukaa haettu biologinen selitys, joka ei käytännössä voi pitää paikkaansa! Sitä paitsi toisten alistaminen kuuluu fasisistiseen diktatuuriin, jota harjoittavat lähinnä narsistiset luonnehäiriöiset ihmiset,jotka myöskin ovat monasti paitsi geeniensä, myös ympäristön tulosta. Ei ole kenellekään suotavaa hankkia moisia vaikutteita ja jos geeneistä taipumusta löytyykin, niin kaikin puolin kannattaisi kasvatuksella pyrkiä kitkemään ne pois. Nykypäivänä johtajilta vaaditaan jo tunneälyykkyyttä, jota valitettavasti vain harvat todella ovat oppineet.
Höpsis töpsis ! Olet varmasti ihan itse koulukiusaaja mutta älä huoli,saat vielä takaisin kaiken!
Erottuu ne, vaan vahvempia ja hyvän itsetunnonomaavia ovat EI kiusaajat!!
Kokemusta löytyy ja kiusaajat saivat niin nenilleen,että lopun ikäänsä tietävät,mitä tuli tehtyä. Onneksi yksi heistä oli niin järkevä ja fiksu,että tuli kauan sitten kotiini pyytämään anteeksi,vaikka on eri sukupuolta kanssani.Anteeksi annoin ja hyvä niin.
Yleensä kyllä itse kiusaaja on enemmän kokenut kurjuutta kotona kuin muut.
Mutta minua itseäni kiusattiin aina ala-asteen ekalta luokalta aivan yläasteen loppuun,syynä yleensä ulkonäköni kun ei ollut varaa muotivaatteisiin tai nenäni näytti hassulta.Onko siinä sitten kiusaajassa vika?Tuskin ne kateellisia siitä on jos toisella ei ole uusimpia pelikoneita tai kalleimpia vaatteita mitä kaupoista löytyy.Itse olin tyytyväinen siihen mitä sain ja mitä en,enpä ole ainakaan pilalle hemmoteltu.
Vai etsivätkö kiusaajat itselleen aina heikoimman uhrin joka ei uskalla pistää vastaan?
Nyt kaduttaa etten sanonut näille kiusaajille mitään mutta tiesin kai jo silloin että näillä voi olla jotain vakavampia ongelmia kotona kuin itselläni.
Ikävä kyllä ei aina. Joskus tuntuu siltä, että tätä "kiusaajat on vaan kateellisia/heillä on huono itsetunto" -lausetta käytetään lähinnä lohduttamaan kiusattuja, mutta se ei pidä läheskään aina paikkaansa. Sitä en kiellä, etteikö kiusaajilla luultavasti melkein poikkeuksetta ole jonkinlaisia ongelmia taustalla, mutta itsetunto-ongelmista ei tosiaan aina ole kyse.
koulukiusaaminen on vakava asia ja siihen on heti puututtava olen itse ollut koulukiusattu ja nyt poikani on kiusattu joka on niin fyysistä kuin henkistäkin ja koulu ei tee mitään. Lapseni lopetti koulu käymisen kokonaan ja näin ollen joutuu nyt käymään uudestaan saman luokan useiden poissa olojen takia onko oikein että lastani rangaistiin näin siitä että oli joutunut päivitäisen koulukiusaamisen uhriksi? mutta kiusaajia ei rangaistu millän tavalla ei edes vanhemmille lähetetty tietoa. Kiusaaminen oli haukkumista, tönimistä, lyömistä, nipistelyä, ja tavaroiden levittelyä ja kun sanoi opelle tämä sanoi et aina säkin valitat tai en nähnyt enkä kuullut mitään.
Itse olen ollut ala-asteella sekä ylä-asteella kiusaaja ja vieläpä varmaan kauheimmasta päästä, kerronpa omat ajatukseni siitä nyt 30-vuotiaana.
Kiusaajana kuvittelin olevani rohkea ja nautin siitä että minua pelättiin, minulla oli valtaa..Minä olin sairastunut vahvuuteen, olin kaikkivoipainen...
Lopetin kiusaamiseni kun aloin seurustelemaan, rakastin ja olin rakastettu, jonka jälkeen aloin häpeämään kiusaaja menneisyyttäni ja koin huonoa omaatuntoa siitä...
vasta nyt vanhempana olen antanut itselleni anteeksi ja ymmärtänyt miksi käyttäydyin niin toisia kohtaan.Olen lähtöisin alkoholisti perheestä, isä tehnyt itsemurhan ja äiti kärsinyt masennusta, eikä minusta ja siskosta huolehdittu..Olin hyvin hyvin pelokas lapsi ja pelkäsin että minua satutetaan jonka vuoksi itse käyttäydyin hyökkäävästi. Olin vihainen ja kovetin itseni jotta en olisi tuntenut kipua ja kärsimystä ja luulin että se on vahvuutta!! Kiusasin herkkiä ja tunteellisia ihmisiä, koska ajattelin että he ovat säälittäviä ja heikkoja, enkä halunnut nähdä samoja piirteitä itsessäni.Kotona en voinut näyttää ns.negatiivisia tunteita, koska äiti olisi hermostunut...Eli kaiken sen tein jotta pysyin hengissä!!Minulla lapsena ei ollut muuta keinoa, en saanut rakkautta kotona eikä minulla ollut turvallinen olo ja sitä pahensi vain se ettei kukaan aikuinen puuttunut siihen...eli kukaan ei välittänyt minusta..olin näkymätön..
Eli siis, turha syytellä lapsia jotka kiusaavat, asiaan pitää puuttua niin kiusatun kuin kiusaajan vanhemmat ja selvittää asia. Lapsi ei synny pahaksi..se kasvatetaan sellaiseksi, joskus ehkä vain ikävien sattumien vuoksi, mutta uskon että rakastetusta ja turvallisutta kokevasta lapsesta ei tule kiusaajaa..ymmärrystä!
Höpö höpö! Seli seli - et kuunaan saa anteeksi!!!
Olet kiusaajaluonne, olet sadisti, toivottavasti saat mitä ansaitset. Ehkä joku kiusatuista vielä päättää saatko avoterveydenhuollossa sydänleikkauksen vai et. Toivon että haet työpaikkaa ja kiusattusi on haastattelijasi ja hän muistaa, usko minua.
Sekä kiusattu, että kiusaaja tarvitsevat ymmärrystä osakseen. Kiusaaja ei välttämättä tiedä millaista vaikutusta hänellä on ympäristöönsä. Uskon myös että kiusaajalla ei ole ns. onnellinen lapsuus vaan kokemus tämmöisestä on jäänyt hyvin vääristyneeksi. Kiusaaja voi tulla onnelliseksi vaikka lyödessään jotakin toista oppilasta. Ja sekin ilo on hyvin lyhytaikainen.
Kouluyhteisöllä on tärkeä merkitys siinä, että kiusaaminen saadaan päättymään. Koko koulussa tulee aina rehtorista opettajiin ja kaikkiin koulussa työskenteleviin olla rohkea asenne puuttua kiusaamiseen.
Edellisen viestin kirjoittaja saa ainakin minun puolestani synninpäästön.
" Kiusaaja voi tulla onnelliseksi vaikka lyödessään
jotakin toista oppilasta."
En usko että kukaan ihminen varsinaisesti tulee onnelliseksi
lyödessään toista. Yleensä se on ennemminkin tapa purkaa
omaa pahaa oloa tai agressiota. Ei siitä nyrkkeillessäkään
mitään riemuntunteita saa, kun toista lyö, vaikka kyse on
silloin urheilulajista, jossa pyrkii menestymään.
Lyöjä voi tietysti naamioida homman ivallisen naurun ym.
taakse, mutta en usko että he siitä onnelliseksi tulevat.
Purkavat vain omaa pahaa oloaan, täysin väärin keinoin ja vääriin kohteisiin.
Jos joku saa toisen lyömisesti oikeasti mielihyvää ja
onnea, silloin on aika varata aika psykologille.
Kiitos,kun kerroit näin koskettavan kertomuksen elämästäsi. Sinulla on varmasti ollut raskasta mutta olet toivottavasti saanut paljon hyvääkin elämäsi aikana.
Kirjoitit täyttä asiaa,niin se juuri menee.
Omat tyttäreni ovat juuri sellaisia,joita sinä olet ennen kiusannut mutta uskon niin paljon kuitenkin,että hyvä voittaa pahan.
Uskon lasteni pitävän puolensa tilanteessa,kuin tilanteessa ja onneksi heillä on koti,jossa puhumme kaikki asiat avoimesti.Otamme myös heti yhteyttä kouluun ja kiusaajan perheeseen,jos ilmenee tarvetta.
Kiitos,että olet hyvä ihminen ja hyvähän olet ollut aina,kuten kirjoitit mutta lähtökohtasi olivat painajaismaiset.
ONNEA TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ JA NAUTI KAIKESTA !!!
Minun mieelestä olet oikeassa. Mielestäni yleisin syy kiusaamiseen on jo itseä on kiusattu tai sitten sisaruksilta ja vanhemmilta on oppittu huonoja tapoja.
hyväksytkö todella koulukiusaamisen? ja mikä on muka kiusatussa vikana jos häntä kiusataan mieti mietä pienestä lapsesta tuntuu kun joka påivä kiusataan
jos joku kykenee ymmärtämään kiusaajaa myös uhrina ei todellakaan tarkoita että hyväksyy kiusaamisen! Kiusaamiseen täytyy puuttua kiusatun vuoksi, mutta voi olla yhtä tärkeää puuttua siihen myös kiusaajan vuoksi..Sitä ihmettelen että miksi on niin vaikeaa puuttua asiaan? Eikä se auta että kiusaaja syyllistetään, vaan rakastavan ja huolehtivan aikuisen tavoin meidän täytyy hoitaa asia ja siihen tietysti pitää ottaa mukaan molemmat perheet:kiusatun ja kiusaajan!
Kiusatun lapsen vanhempien pitäisi mielestäni ottaa huomioon myös sellainen asia, että vaikka yhdestä kiusaajasta päästään eroon, niitä voi tulla lisää, koska yleensä käy niin että vaikka paikkakunta vaihtuisi sama lapsi tulee edelleen kiusatuksi...?Tulisiko lapselle opettaa itsensä puolustamista alistumisen sijaan..en tiedä...valitettavasti tämä maailma on sellainen, että aina ei pääse helpolla..
Miksi pitäs ymmärtää kiusaajaa. Minusta kiusaaja sai mennä itseensä ja miettiä miltä kiusatusta tuntuu
Luitko aikaisempaa? Kiusaaja on yleensä vasta lapsi itsekkin ja jos joutuu kotona kokemaan pahaa, miten luulet hänen pystyvän normaaliin empatiaan..todella kylmä ajattelutapa sinulla, enkä ihmettele jos sinulla on vaikeuksia hoitaa oman lapsesi asiaa...älä odota että opettajat tekevät sen sinun puolesta, lapsi on sinun, ota vastuu, älä ole uhri itsekkin!
Tuomitsen. Lapsen sielu tietää jo hyvin varhain mikä on oikein ja mikä väärin. Se kumpi "voima" ottaa vallan on lähtöisin lapsen ulkopuolelta, sen ymmärrän mutta empaattisista (rakastavista ja lämminsydämisistä) lapsista ei koskaan tule kiusaajia. Takokaa jo kalloonne että hyvyys ei ole pahe vaan hyve, pehmeys ja sielukkuus on suorastaan aarreaitta lapselle ja aikuisellekin. Sieltä sitä voimaa ammennetaan eikä kovuudesta, kiroilusta ja tulevista linnareissuista nyt puhumattakaan. Päihdekulttuurin viljely Suomessa on kaukana oopperasta, teattereista ja taidenäyttelyistä. Siihen ei kuulu esim. koko perheen voimalla ulkonasyönti ja terveellinen viinilasi pari ruokailun yhteydessä. Hyviä kulttuurielämyksiä lapset luontaisesti tarvitsisivat mutta mietihän mitä juuri Sinulla on/on ollut tarjota lapsellesi? Sellainen isä kuin poikakin, ei omena puusta kauas putoa. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Kiusaajat eivät koskaan saa anteeksi
vaikka kyseessä on lapsi on siltikin lapsen tajuttava mikä on väärin ja mikä on oikein eli toisen kiusaaminen on väärin siitä saa elin ikäisen trauman niin olen saanut itsekin kun minua nuorena kiusatiin ala-astelta ammattikoulun lopuun saakka ja nyt lapsi joutuu käymään luokan uudestaan kun oli kuisaamisen takaia niin paljon poissa oloja eli kiusatuksi joutunutta lastani rangaistiin siitä että häntä kiusatiin onko se oikein kysyn vain sinulta kiusaaminen oli joka päiväistä olet siis sitä mieltä että kiusaaminen on oikein?
En tairkoittanut sitä että hyväksyn koulukiusaamisen. Kiusatussa ei kooskaan ole mitään vikana, vaan kiusaajat kiusaaa juuri(yleensä) siksi että kiusatulle tulisi semmoinen olo (että itsessä oilisi jotain vikana).
Jos olisin kiusattu (niin kuin olin ennen) tekisin asiaalle jotain. Kertoisin opettajlle tai vanhemmille mutta siitä saaattaa tulla lisää kiusasta ja kantelupukin maine.
Koulukiusaajalla voi olla ja yleensä onkin ongelmia, mutta se ei tarkoita että heillä olisi huono itsetunto. Psykologisesti koulukiusaajalla on HYVÄ itsetunto, mutta se on VÄÄRISTYNYT ja näitä vääristymiä synnyttää esimerkiksi ongelmat kotona...
Siksi koulukiusaus onkin vaikea ongelma, koska itsetunnon vääristymiä voi olla vaikea huomata itse.
Poikaani kiusataan koulussa pienikokoisuudesta kun hänelle ei ole vielä tullut kasvupyrähdystä. Hän on saanut kuulla olevansa kääpiö ja jatkuvia huomautuksia siitä, että "onko mukava olla noin pieni". Hän on jo itse huolissaan omasta kasvamisestaan ja siitä että jääkö ikuisesti pieneksi! Kiusaajina ovat olleet luokan pojat mutta nyt myös tytöiltä on alkanut kuulua samaa. Hehän ovat jo käytännössä kasvaneet lähes täyteen mittaansa ja poika tulee vielä kasvamaan heistä edelle, mutta eivät he sitä tajua.
Itse ajattelen, ettei ainakaan tässä tapauksessa ole kyse siitä, että esim. näillä tytöillä olisi huono itsetunto, vaan pikemminkin vääristynyt paremmuuden tunto, jota pitää korostaa. Lisäksi tässä näkyy se mitä nykypäivänä yhteiskunnassa arvostetaan: Pienet ihmiset ovat vain hukkapätkiä :)
Tässä maailmassa jossa elämme, lapsista tuntuu kasvavan itseriittoisia, itsekkäitä ja itseään täynnä olevia kaikkivoipaisia narsistisia aikuisia, jotka eivät tunne empatiaa saatikka osaa asettua toisen asemaan, huomoida myös muut. Oma napa on lähin ja itserakkaus kukoistaa! Todellakaan lapsissa itsessään tai geeneissä ei välttämättä ole mitään "vikaa", vaan siinä, että he ovat myös ympäristönsä ja kasvatuksen tulosta tavalla jos toisella.
Luulen että koulukiusaajalla on hyvä itsetunto ja samaten hyvät ryhmätyötaidot. Hän tarvitsee käskytettävät ja vankan hyväksynnän eli tuen taakseen. Luulen myös että kiusaajatyyppi on kiusaaja myös tulevissa työtehtävissään, mihinkäs se luonne siitä muuttuisi? Moniin opettajiin tarttuu myös luokan henki eli he tavallaan luvastavat käytöksellään kiusaamisen joka ilmenee mm. karkkeja jaettaessa (kiusattu ohitetaan opettajan silmien edessä), opettaja yleistää luokassa "no pitihän se arvata", ei muista oppilaansa nimeä, aliarvio oppilasta luokan kuullen, haukkuu kotioloja" jne. Kiusattu lapsi on luokassa oikeuksia vailla. Luokkahierarkia suosii myös vahvoja, kauniita ja kovaäänisiä. Kiusatun lapsen salainen toive on kuulua luokan 1. jengiin. aikuisen salainen toive on edetä urallaan, saada kaveriaan parempi paikka. Ei aikuinenkaan jaksa kiusattuna työpaikallaan vaan usein irtisanoutuu työttömyydenkin uhalla, mitä tekee oppilas? Käy nöyrästi kouluaan ja jos ei tapa itseään niin kantaa kiusaamisen seurauksia lopun elämäänsä. Miksi näitä kiusaajaoppilaita ja -opettajia ei laiteta vastuuseen tekosistaan? Eikö opettajan tulisi vastata luokkansa hengestä, olla rikosoikeudellisesti vastuussa heistä jos kouluaikana sairaskuluihin psykiatreilla haetaan rahaa? Alan todellakin kyllästyä tähän leväperäiseen kouluhallinnointiin. Opettajille tiukat psykologiset testit ja kiusaavat oppilaat eripituisiin kouluun-menemis-kieltoihin, merkintä kiusaamisesta päästötodistukseen; ei se ole kiusatun osa etsiä uutta koulua vaan kiusaajan!
Ei kai välttämättä ole huono itsetunto, minua nimittäin kiusasi opettaja ala-asteen 5 ja 6 luokat. Nöyryytti ja pilkkasi luokan edessä minkä jaksoi lähes joka päivä. Pilasi itsetuntoni täysin. Vieläkään se ei ole palannut takaisin vaikka olen jo 25v. Se äijä otti joka luokalta silmätikukseen jonkun jota kiusasi kaksi vuotta. Onneksi se on jo kuollut ettei enää kenenkään muun elämää pääse pilaamaan samoin kuin minun. En vielä nykyäänkään uskalla tehdä yhtään mitään ja pelkään ihmisiä kun kuvittelen että kaikki nauraa mulle. Tunsin helpotusta kun se kuoli, ei tullut ikävä sitä sadistista paskaa! Miten sellainen on opettajaksi päässytkään..
kuten joku aiemmin sano.. yllättävän nopeasti ne muuttuu pelkureiksi kun vähän antaa turpiin. ryhmässä kyllä uskalletaan huudella kaukaa ja vittuilla. 90 prosenttia näistä "kiusaajista" on oikeasti täysiä paskoja joita voi vetää ihan huoletta turpiin. ja jos tulee sitten parin muun paskan kanssa kostamaan niin vesuri tai puukko vaan messiin, vähän tasottamaan..
Muakin kiusattiin 7 luokalla ja sitä ennen. Koulussa toimi 4:n pojan kopla jotka oli olevinaan Niin kovista että. Mä kasvoin vähän hitaasti ja olin seiskalla vielä niitä pienempi mutta kesän ja syksyn aikana nää jätkät muuttu kirpuiksi mun rinnalla. Kiusaaminen loppu ku ne huomas että se ei ehkä ookkaan enään heille itselleen täysin turvallista. Ja kun menin amikseen niin pahin niistä öykkäreistä tuli ekana koulupäivänä hissillä alas ku mä olin menossa yläkertaan. JÄTKÄ POMPPAS HISSIN PERÄSEINÄÄ VASTEN EIKÄ USKALTANU EDES TULLA ULOS HISSISTÄ.Olis ollu loistava loistava tilaisuus antaa vähän takasin mutta... Olisko tuo ollu vaivan arvonen, sääliksihän sitä kävi kun se seiso siinä lahkeet lepattaen ja pelko silmissä. Oon jälkeen päin tavannu ne muutkin öykkärit ja ei ne uskalla edes silmiin katsoa tai puhua mitään. Niin että varsinaisi dirikoita joka jätkä.
Minua kiusattiin monesti koulussa. Kiusaajiin kuului niin henkilöt, jotka olivat systemaattisia kiusaajia, että sitten ihan tavallaisia ihmisiä. Kiusaaminen ei jäänyt siihen vaan jatkui mm amiksessa ja työpaikoilla.
Syytin monesti muita kiusaamisestani kunnes huomasin, että aiheutan kiusaamiseni itse. Minussa oli monta puolta, jotka taatusti ärsytti muita, mm olin huono puolustautumaan, yritin olla aina kaikessa hyvä tai kaikki tietävä, en osannut olla oma itseni, en luottanut omiin ajatuksiini, olin tosi huono tutustumaan muihin ihmisiin jne.
Tätä nykyä minulla menee paremmin, minua arvostetaan ja minulla on ystäviä. Osaan keskustella ja olla realisti.
Eli en väitä, että kaikki tapaukset voidaan yleistää minun tapaukseeni mutta joskus kiusattu provosoi itse kiusaamistaan, toki tietämättään. Minua auttoi paljon se, että jouduin umpikujaan, jouduin kohtaamaan itseni eikä tapani enää toimineet. Tajusin, että sen sijaan, että yritän muuttaa ulkopuolista maailmaani ja itseäni muutan omaa käyttäytymistäni.
.
Minuakin on kiusattu kouluissa ja entisessä työpaikassa.
Kiusauksen syynä oli minun synnynnäinen sairaus.
Minua haukuttiin vammaiseksi,invaliidiksi, sitten tönittiin ja kampattiin nurin monta kertaa sillä seurauksella,että jouduin sairaalaan.
Kouluissa opettajat eivät sillon ottaneet asiaan mitään kantaa, eikä työpaikalla pomokaan piitannut mitään.
Minä olen kumminkin ihan samanlainen kun muutkin (terveet),tällä hetkellä minulla on aivan ihana työpaikka ja pomo, nyt olen vasta päässyt kiusatun roolista pois 34-vuotiaana.
Olen monta kertaa ajatellut,että miltähän niistä ihmisistä tuntuu nyt monien vuosien takaa jotka ovat minua kiusanneet?
Yksi poika joka kiusas minua koulussa ollessa on nyt aikuis iällä tullut pyytämään minulta anteeksi sitä,että kiusas minua.
Hän myönti,että hänellä oli kauheat tunnon tuskat siitä,että oli kiusannu.
Tunnustan itse olleeni kouluaikaan sekä kiusattu että kiusaaja. Oma kiusaamiseni johtui siitä että kiusauksen kohteena oleminen aiheutti pahaa oloa ja helpoin tapa purkaa se paha olo oli "pistää vahinko kiertämään". Lopetin kiusaamisen kun aloin itse miettimään miltä kiusaamiskohteestani voisi tuntua. Olihan minulla asiasta omakohtaista kokemustakin. Kävin oma-aloitteisesti pyytämässä häneltä anteeksi enkä sen jälkeen ole kiusannut ketään.
Mielestäni koulukiusaus on aivan tyhmää ja lapsellista, eikä se johda mihinkään. Kiusaaja voisi miettiä miltä se toisista tuntuu olla kiusattu ja näin. :/
Kiusaajaa ei voida laittaa yhteen muottiin. Huono itsetunto varmasti myötävaikuttaa asiaan. Kaverit ja ryhmän/luokan yleinen ilmapiiri vaikuttavat kiusaamiseen yhtälailla. Kaikki joutuvat jossain vaiheessa jonkun tasoisen kiusaamisen uhriksi koulutaipaleella.
Opettajat ja koulu- ja muut viranomaiset ovat hyvin hampaattomia puuttumaan todelliseen kiusaamiseen, jossa uhrilta riistetään ns. ihmisoikeudet. Varsinkin ala-asteella kiusaaminen on todella julmaa. Vanhempien tulisi puuttua aktiivisesti asiaan, mikäli saavat vihiä lapsensa kiusaamisesta. Poikkeava ulkonäkö esim. lihavuus altistavat kiusaamiselle.
Ja toiminnallaan myöntävät omalla kohdallaan tämän tosiasian!
Mielestäni voisi joskus katsoa sitä kiusattuakin; jos kaikki inhoavat samaa henkilöä, niin onko todennäköisempää, että KAIKISSA MUISSA on vika, vai olisiko vika sittenkin siinä "kiusatussa" itsessään?!!
Sain yläasteella "koulukiusaajan" leiman kun jokapäiväisellä lähes tunnin bussimatkalla samassa bussissa istuva "koulukiusattu" tyttö huuteli bussikuskille kaikkia mahdollisia rivouksia ja käskin hänen pitää turpansa kiinni. Seuraavana päivänä tuli kutsu rehtorin kansliaan, kun tytön äiti oli soittanut kouluun ja väittänyt, ettei hänen tyttärensä uskalla tulla samaan bussiin kanssani. Minun versiotani ei kuunnellut kukaan, siitä huolimatta, että monet samassa bussissa olleet kävivät sen rehtorille kertomassa. No, tämän jälkeen kyllä opetin tälle tytölle, mitä koulukiusaus todella voi olla!;)
Aloitin koulukiusaamisen ylä-asteella. En kärsinyt huonosta itsetunnosta tai huonosta perheestä. Siihen aikaan oli punkkari/hevarit, sekä levis 501 porukat. Hevarina en voinut muka sietää tätä levis 501 porukkaa. Kiusasin henkisesti&fyysisesti. Siitä sai lisää koviksen mainetta. Olin kavereiden& poikien keskuudessa suosittu. Nyt aikuis iällä en ymmärrä käytöstäni, en keksi järkevää selitystä. Yhä saan kärsiä silloisesta koviksen maineestani...kumpa tietäisivät miten pehmo aikuinen musta kasvoikaan.
Itseäni "kiusasi" ala-asteella ja seiskalla eräs tyttö, joka tod. näk. oli kateellinen minulle. lainausmerkit siksi että ne oli oikeastaan aika säälittäviä yrityksiä mutta kurjaa kuitenkin. Sillä ei juuri ollut kavereita eikä menestystä koulussa, mulla taas oli molempia ja siitä syystä se varmaan kateuttaan kiusasi mua ja kaveriani. Useimmilla kiusaajilla varmaan on jonkinlaisia ongelmia kotona tms, sen kyllä uskon. Mutta uskon myös että jotkut tapaukset kiusaavat ainoastaan ilkeyttään. Tällaisiakin tapauksia olen nähnyt ja olen sitä mieltä, että kiusaamistapauksessa pitäisi todella keskustella asiasta uhrin, kiusaajan, heidän vanhempiensa ja opettajan/rehtorin kaikkien yhdessä.
Minuakin on kiusattu ja nykyään on yritetty. Alaasteen eskarista kutosluokkaan ja kiusaaja oli oma serkkuni! Hällä ei ollut itsetuntoongelmia se vaan oli hauskaa. Siis kiusata toista. Kerran sen serkun kaveri sanoi "vitsinä" jäisitpä auton alle. No siitä "vitsistä" tuli viesti vanhemmille ja anteeksipyyntö.
Kisaaja voi pitää hauskaa heittelemällä "vitsejä" ja jos se "vitsi" sattuu tulee kommentteja tyyliin "ootko noin herkkä?" "älä nyt leikistä suutu"... Huumori alkaa olla kamalaa. Tai pikemminkin raakaa.
Kiusaaminen P*rseestä, kiusaajat pitäisi viedä heti saunan taakse, ja niskanappi vaan, siinä se. :DD
Entisenä koulukiusaajana voin vain todeta kouluaikaisista kokemuksistani olleen hyötyä työelämässä ylemmän keskijohdon tehtävissä.
Opiskeluaikoinani olen oppinut käytännön psykologiaa ihmisten käyttäytymisestä kriisitilanteissa.