Eksyin vaan tänne palstalle, kun kiinnostaa nämä kummiasiat.
Eli minä en ole kummi vaan olen itse kummilapsi. Olen 17.v. Ja haluaisin kysyä teiltä, mitä mieltä olette siitä, että kummien velvollisuudet loppuvat 15 ikävuoteen? Minusta se on tyhmää, koska eikö juuri kummien kuuluisi olla aikuisia ystäviä ja olla mukana lapsen elämässä ja kannustaa häntä asioissa.
Itselläni oli vain kummitäti pienenä, koska kummitätini ja kummisetäni erosivat, kun olin n. 1v. ja yhteys kummisedän kanssa jäi. En silloin lapsena vielä tätä ajatellut, mutta nyt nuorena minua alkoi kiinnostaa kummisetäni ja otin häneen itse yhteyttä, koska halusin tavata ja tutustua häneen.
Meistä tuli tosi läheisiä ja hänestä tuli minulle todella hyvä ystävä ja tärkeä ihminen. Mutta nyt hän on sanonut, että ei haluaisi olla enää missään tekemisissä kanssani ja että kummin velvollisuudetkin on loppunut jo. Ja että hän ei osaa olla kummi. Minua tämä sattuu todella paljon, koska hän on nykyään minulle tärkeä ihminen. Nyt olenkin ihmetellyt, miksi jotkut ryhtyvät kummiksi, jos eivät kuitenkaan sitä halua tai voi olla?!? Antaisivat silloin lapselle mahdollisuuden sellaiseen kummiin, joka oikeasti sitä pystyy ja haluaa olla.
Minua tämä asia vaivaa ja haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä, mitä minun pitäisi tehdä.
Eli minä en ole kummi vaan olen itse kummilapsi. Olen 17.v. Ja haluaisin kysyä teiltä, mitä mieltä olette siitä, että kummien velvollisuudet loppuvat 15 ikävuoteen? Minusta se on tyhmää, koska eikö juuri kummien kuuluisi olla aikuisia ystäviä ja olla mukana lapsen elämässä ja kannustaa häntä asioissa.
Itselläni oli vain kummitäti pienenä, koska kummitätini ja kummisetäni erosivat, kun olin n. 1v. ja yhteys kummisedän kanssa jäi. En silloin lapsena vielä tätä ajatellut, mutta nyt nuorena minua alkoi kiinnostaa kummisetäni ja otin häneen itse yhteyttä, koska halusin tavata ja tutustua häneen.
Meistä tuli tosi läheisiä ja hänestä tuli minulle todella hyvä ystävä ja tärkeä ihminen. Mutta nyt hän on sanonut, että ei haluaisi olla enää missään tekemisissä kanssani ja että kummin velvollisuudetkin on loppunut jo. Ja että hän ei osaa olla kummi. Minua tämä sattuu todella paljon, koska hän on nykyään minulle tärkeä ihminen. Nyt olenkin ihmetellyt, miksi jotkut ryhtyvät kummiksi, jos eivät kuitenkaan sitä halua tai voi olla?!? Antaisivat silloin lapselle mahdollisuuden sellaiseen kummiin, joka oikeasti sitä pystyy ja haluaa olla.
Minua tämä asia vaivaa ja haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä, mitä minun pitäisi tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on suvussa ollut sellainen tapa, että lapsuus tavallaan päättyy ripille pääsyyn jonka jälkeen ei enää synttäreitä sun muuta juuri vietetä ja samalla kummi vapautuu lahjaruletista. Jouluna edelleen muistetaan, mutta silloin myös kummilapsella on velvoitteita omatoimisesti muistaa kummiaan ainakin kortilla tms asialla. Synttäreitäkin kyllä vielä pidetään tavalaan, mutta ne ovat kakkua ja kahvia linjalla eikä lahjoja todella enää kuskailla.
Suhde muuttuu samalal todella aikuisemmaksi ja enemmän ystävyydeksi eli kummilapsen kanssa kyllä touhutaan monenlaista ja hän käy kylässä yms. Kotoa muutossa kummi on apuna ja juuri hän usein kaivelee niitä tarpeettomia kodintarpeita kaapeistaan jne. Kummi on siis aikuisuuteen ohjaava ystävä ehkä lähinnä?
Merkkipäivinä vielä isommin ja lahjan kanssa juhlitaan kun tullaan täysi-ikäiseksi ja ammattiin valmistumista tms asioita joissa kummius on taas valttia.
Kummiushan on elinikäinen toimi eikä pääty koskaan, mutta sen luonne muuttuu.
Niin minä juuri haluaisinkin, että hän olisi ystävä. MInulle ei todellakaan ole tärkeintä mitkään lahjat, enkä edes sellaisista enää niin paljon välitäkään.
Mutta en tiedä miksi hän ei enää halua olla missään tekemisissä kanssani, vaikka meistä tulikin todella läheisiä ja hänestä tuli minulle todella tärkeä ihminen. Se satuttaa minua tosi paljon.
Enkä häneltä muuta odota kuin, että olisi juuri aikuinen ystävä. En odota rahaa tai muitakaan lahjoja. Haluisin vain, että pidettäisiin yhteyttä ja vaihdettaisiin kuulumisia, käytäisiin kylässä yms. Ja kyllä minä olen pitänyt häneen myös yhteyttä. Kysellyt juuri kuulumisia ja minua tosiaan kiinnostaa, mitä hänelle kuuluu ja että hänellä on kaikki hyvin. Ja se satuttaa, että nyt hän ei haluakaan olla enää missään tekemisissä.
Niin kirjoitit tuossa viestissä, että kummius on elinikäinen toimi eikä pääty koskaan. Sitä mieltä minäkin olen ja minulla on tosi paha mieli, kun hän ei enää haluakaan mitään.