Olen aina ollut vähän erinäköisempi kuin muut,sii onhan meitä kaiken näköisiä ja kaikki erillaisia,mutta minulla on ollut syntymästä asti tumman punainen luomi se on puolet otsastani ja puolet koko päästä takaraivoon asti,sitä on vaalennettu laserilla mutta kokonaan poissa se ei ole eikä todennököisesti saakkaan se lisäksi minulla on ollut syntymästä asti eräs sairaus todella pieni mutta kuitenkin ja minua on kiusattu tarhasta aina ylä asteella asti,nykyään en sairasta kyseistä sairautta,olin siis todella kiusattu en saanut kuulla salaisuuksia luokassani minua haukuttiin enkä ala nyt kertomaan mitä kaikkea,kuitenkin itse tuntoni on Todella huono!Ja sairastuin kiusaamisen takia myös kaksi vuotta sitten masennukseen,viime vuonna sairastuin tähän anoreksiaan ja luulen että elämäni on se syynä,olen ollut tätä ennen hoikka mutta sopiva,nykyään olen liian laiha,ja näytän mielestäni lihavalta,olen masentunut,käyn terapiassa ja pelään kouluu menoa,koska pelkään että minulle huudellaan tai minusta kuiskitaan en osaa sanoa onko minulla kavereita tuntuu että tyttö jonka mukana kävelen(koska en kehtaa olla yksin) ei edes ole oikeasti kaverini vaan olen hänelle hätä kaveri,syyttelen itseäni ja mietin koko ajan mikä minussa on vikana,terapeuttni sanoi että kun olen oma itseni enkä esitä muuta kuin olen,olen hänen mielestä ihan tavallinen mukava tyttö jossa ei ole sellaista vikaa miksei kanssani voisi olla,tahtosin niin kovasti nauraa kavereideni kanssa ja ottaa niitä kuvia ja laittaa irciin,katson aina muiden kuvia ja heillä näyttää olevan hauskaa,minulla on tällä hetkellä yksi kaveri toisessa koulussa hänelle en ole kertonut itsestäni mitään,ja luulen että jos kertoisin,hän ei olsi kanssani,ja sen lisäksi olen todella masentunut koska kukaan poika ei ole kiinnostunut minusta,katson vaan kaikkia söpöjä poikia/miehiä ja toivoisin että edes joku huomasi minut ja pitäsi minua kauniina,miten silti saisin itsetuntoni takaisin?Terapia ei auta,mutta osaatteko te auttaa?Tuntuu että tuhoan koko ajan elmääni,haluan olla laiha jotta minussa olisi edes jotain hyvää,vaikkei se hyvä asia ole mutta silti,pelkään osteoporoosia ja kaikkea näitä menkkoja ei ole..ja ja.Auttakaa minua tiedän että minun pitää parentua mutta tahtoisin olla onnellinen myös sisäisesti
Vaikea elämä syy anoreksiaan?
massentunuut
5559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi lapsipieni! Laihuus ei ole hyvä asia, minkä itsekkin totesit tuossa viestissäsi. Surullista, että olet elämäsi aikana joutunut kokemaan tuollaista "syrjintää". Nämä ihmiset, jotka tähän syyllistyivät ovat todella typeriä. Ihmiset ovat erilaisia ja se meissä jokaisessa on niin kaunista! Olemme omaperäisiä ja ainutlaatuisia, myös sinä! Iloskesi voin kertoa, että maailmassa on poikia/miehiä (en ole ihan varma iästäsi :D), joille tämä "pretty face", "sexy babe" tai vastaava look ei ole tärkein asia. Nämä pojat/miehet, ovat siitä viisaammasta päästä, jotka kiinnittävät huomionsa sisäiseen kauneuteen. ;) Ja syntymämerkistäsi.. Jos se sinua ihan hirvittävästi häiritsee niin voit peittää sen meikkivoiteella halutessasi. :) Eräällä ystävälläni on valtava arpi kädessä joka tuli kun häneltä poistettiin syntymämerkki.. Häntä kyllästyttää kun ihmiset aina kauhistelevat, että "mitä sinulle on käynyt!". Joten tiedän tavallaan, että miltä sinusta tuntuu, tosin et voi peittää kasvojasi hihalla niinku käden voi.. Mutta suosittelen meikkivoidetta, jos se itseäsi häiritsee. KAUNIS OLET JOKA TAPAUKSESSA! Tiedän sen vaikken ole sinua nähnytkään, mutta asia on niin, että kaikki ovat kauniita omalla salaperäisellä tavallaan. :) Toivon, että tästä viestistä oli edes jotain hyötyä sinulle! Halauksia ja voimia pimenevään syksyyn!
harmillista tuo sinun tarinasi =/.
lapset ovat typeriä ja itsekeskeisiä egoisteja,
olen ite myös kokenut pienenä jonkinsorttista syrjintää ja oma itsetuntoni oli maassa..mutta nyt olen koonnut itseni eikä minua kiinnosta pätkääkään, mitä joku muu ajattelee, vilkaisen vain päästä varpaisiin ja se on siinä! tiedän olevani parempi, kuin mitä he luulevat, heidän menetyksensä!
en sano, että tuosta voi parantua helposti, mutta kyllä siitä voi.. todellakin, vanhetessaan ihminen viisastuu ja jos olet esim. jo lukioiässä tai jopa yliopistossa, niin siellä todellakin on fiksuja ihmisiä, eivät ne blondit bimbot pääse muualle kuin amikseen tai surkeimpaan lukioon! sinä olet varmasti fiksu!
itse eksyin tuona ikana tänne:
http://www.self-confidence.co.uk/
http://www.self-confidence.co.uk/missing.html
se on periaatteessa sellainen kerran viikossa tuleva itsetunto -kurssi, jolla voi parantaa oloaan, toivottavasti auttaa..
olen 14 :D ,enkä ole hyvä koulussa mutta luulen että se kiusaaminen juuri vaikuttaa siihen,terapeuttini sanoi että olen hänestä älykäs tyttö:/
aa.. 14 vaikea ikä.. ehkä sinun pitäisi kokeilla hankkia uusia ystäviä, jos tämä ko. ystäväsi on mielestäsi kanssasi vaik, koska muuta ei ole..kokeile keskittyä kouluunkin, haluat varmasti hyvän tulevaisuuden, etkä jämähtää =/.
mutta kokeile tota nettisivua, voit liittyä vaikka johonkin kerhotoimintaan, esim cisv opettaa juuri suvaitsevaisuutta, se on sellanen kansainvälinen lastenvaihtojuttu..saat paljon uusia ystäviä, kokeile! =).
kuulostat niin kuin itse olin sairastuessani anoreksiaan. minua kiusattiin myös, syynä se että olin vähän hiljaisempi muita. jäin helposti inside-porukan ulkopuolelle. kerroit kuitenkin että sullon toisessa koulussa yksi kaveri; älä päästä siitä kaverisuhteesta irti vaan ole itse aktiivinen. kiusaaminen on ikävä asia, kiusaajat ovat ahdasmielisiä ihmisiä jotka valitettavasti saattavat itse olla entisiä kiusattuja tai jatkaa kiusaamistaan myöhemmin vielä työelämässä. älä sinä tuhoa elämääsi kiusaajien takia. mieti mitä voisit tehdä, mitä asioita osaat hyvin ( muu kuin pakonomainen liikunta tai syömättömyys ), mistä asioista sulle tulee hyvä olo? kiinnostuksesi poikiin on positiivista, itse en anoreksian aktiivisessa vaiheessa ollut edes kiinnostunut pojista; olin täysin steriili kaikelle tunne-elämälle, kuin kone. viestistäsi kuulee herkkyyden ja rakkaudenkaipuun ja kaikki se on tervettä ja sinun oikeutesi ja sinun olemassaolon oikeutesi. älä päästä niistä irti, vaan luota että tuleva tuo parempaa osaksesi. niin se toi minullekin. ajattelin samalla tavalla että laihuus tuo mukanaan muut edut: kaveripiirin, suosion, menestyksen. en mä sitä laihuudesta koskaan saanut, mutta elämäni korjautui bestiksen avulla ja että päästin irti kalorien laskennasta ja noudatin ravitsemusterapeutin ohjeita kiltin tytön tavoin; vaikka sisälläni raivosikin. se kuitenkin pelasti elämäni. menkat myöhästyi minullakin ne alkoi vasta 17-vuotiaana hormonihoidon avulla. en halunnut kasvaa naiseksi, kohdata kaikkea naiseksi tulon haasteita ja kipua. laihana ehkä koin, että mua ei voi vahingoittaa, mutta asia oli toisin: minä itse vahingoitin itseäni ja syvästi. hyvä että sinä käyt terapiassa ja tosiaan, rohkeasti vain kaverisuhteita tekemään jostain muualta kuin omalta luokalta, jos siellä kiusataan.