Niin, olin päättänyt, että nyt ei hetkeen mitään miesjuttuja, ei mitään suhteita. Haluan oppia elämään ja pärjäämään yksin. Haluan.. tai ainakin halusin olla vaan ja katsella ihmisiä "ikkunan" läpi, ilman, että tutustuisin kuitenkaan kehenkään. En jaksa kiinnostua uusista ihmisistä, en sosialisoitua kenenkään kanssa.
Kunnes sinä tulit. Olisit saanut jättää tulematta elämääni. Minä en jaksa tätä enää. En ole sanonut sinulle mitään, mutta arvaan ja tiedän, että näet lävitseni ja tiedät tasan tarkkaan, kuinka homma toimii, kuinka asiat menee. Sinulla on kaikki langat käsissäsi. Tiedät, että olen koukussa.
Tiedän, ettet välitä. Sinua ei kiinnosta, muuta kuin leikkiä. En ymmärrä, miksi olen niin surullinen ja epätoivoinen, koska alunperinhän minä en halunnut mitään. Enkä vieläkään halua. Mitään muuta kuin sinua. Miksi tämän piti mennä näin? Sinä senkin... kiitos vain. En voi olla ajattelematta sinua. Paitsi nyt aion yrittää unohtaa.
Nyt yritän olla näkemättä. Olla tekemättä mitään. Keskittää ajatukseni kaikkeen muuhun kuin sinuun. Parempi niin, vaikka en tiedä kuinka siinä onnistun. Siihen menee aikaa.. helpompaa kun ei nähdä. Vaikkei voidakaan olla näkemättä, ehkä. Haluan kuitenkin jossain vaiheessa kertoa tämän kaiken. Sitten kun alkaa helpottaa ja voin jopa hengittää kun näen sinut. Vaikka sinua ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa. Mutta ei se haittaa. Silti haluan kertoa, että ihan oikeasti minä tykkään sinusta ja välitän. Tai ainakin näin tein. Vaikka kuinka on välinpitämätön, aina tuntuu hyvältä kuulla jotain tuollaista. Ainakin luulisin niin.
Haluaisin vain tietää miksi? Halusitko yrittää kasvattaa minua ihmisenä? Halusitko repiä minusta naiiviuden? Luulitko todella, että olin niin naiivi? Ethän kuitenkaan edes tunne minua. Halusitko oikeasti vain satuttaa, hajoittaa ja hallita? Jos tämä nyt jää tähän, niin et onnistunut rikkomaan minua ihan täysin... ehkä. Ainakin toivon niin.
Kiitos.
Kunnes sinä tulit. Olisit saanut jättää tulematta elämääni. Minä en jaksa tätä enää. En ole sanonut sinulle mitään, mutta arvaan ja tiedän, että näet lävitseni ja tiedät tasan tarkkaan, kuinka homma toimii, kuinka asiat menee. Sinulla on kaikki langat käsissäsi. Tiedät, että olen koukussa.
Tiedän, ettet välitä. Sinua ei kiinnosta, muuta kuin leikkiä. En ymmärrä, miksi olen niin surullinen ja epätoivoinen, koska alunperinhän minä en halunnut mitään. Enkä vieläkään halua. Mitään muuta kuin sinua. Miksi tämän piti mennä näin? Sinä senkin... kiitos vain. En voi olla ajattelematta sinua. Paitsi nyt aion yrittää unohtaa.
Nyt yritän olla näkemättä. Olla tekemättä mitään. Keskittää ajatukseni kaikkeen muuhun kuin sinuun. Parempi niin, vaikka en tiedä kuinka siinä onnistun. Siihen menee aikaa.. helpompaa kun ei nähdä. Vaikkei voidakaan olla näkemättä, ehkä. Haluan kuitenkin jossain vaiheessa kertoa tämän kaiken. Sitten kun alkaa helpottaa ja voin jopa hengittää kun näen sinut. Vaikka sinua ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa. Mutta ei se haittaa. Silti haluan kertoa, että ihan oikeasti minä tykkään sinusta ja välitän. Tai ainakin näin tein. Vaikka kuinka on välinpitämätön, aina tuntuu hyvältä kuulla jotain tuollaista. Ainakin luulisin niin.
Haluaisin vain tietää miksi? Halusitko yrittää kasvattaa minua ihmisenä? Halusitko repiä minusta naiiviuden? Luulitko todella, että olin niin naiivi? Ethän kuitenkaan edes tunne minua. Halusitko oikeasti vain satuttaa, hajoittaa ja hallita? Jos tämä nyt jää tähän, niin et onnistunut rikkomaan minua ihan täysin... ehkä. Ainakin toivon niin.
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on sellainen oikean ja väärän taju että jos näen jotain mikä on selvästi väärin esim kirjoitettu esim se että jos tässä lukee nainen mutta on oikeasti mies niin en vaan voi sitä sietää.. jos sitä ristiriitaa ei olisi ja kaikki olisi rehellistä peliä niin suhtautuisin toisin. Siinä syy.
Mutta nyt en ihan ymmärtänyt? Olen kyllä nainen ja ketjun aloittaja.
...........................raivostuttavan ärsyttävä suhtautuminen ja lopullisen rasittava pakeneminen.
viitaten luulisin ainakin, ettei kukaan luule toista aikuista ihmistä naiiviksi ja jos on rakkaudesta kysymys että muka ilkeilisi, en usko, ei satuttaa, ei hajottaa eikä hallita. Kuka nyt hyvänen aika kun rakastaa??
Jos on tarkoitus, niin elämä antaa mahdollisuuden. Ajattele niin, niin minä ajattelisin. Koukussa olen itsekin, mutta.. Niinpä olisit saanut jättää tulematta elämääni, juuri näin minäkin ajattelen, mutta uskon kuitenkin, että kaikella on jokin ihmeen tarkoitus, mikä sitten lieneekin, sen näkee vasta jälkeenpäin. Omasta elämästäni voin sen verran sanoa, että näinkin isot asiat kuin mistä sinä kirjoitat, niin itselleni ovat kyllä aina merkinneet jotain, jonka tarkoituksen olen saanut tietää vasta jälkeenpäin. Ystävän ajatushali ystävälle :)
Nyt on sun vuoro ulkoiluttaa koira. Mä voin laittaa tiskit koneeseen ja pyyhkiä tiskipöydän. Laitan sitten meille vähän iltapalaa.
Niin, ei kai tässä muu auta kuin odottaa, että mikä kaiken tämän tarkoitus on. Vai onko mikään. Mitä, jos en usko siihen, että kaikella on joku tarkoitus? Minkä takia elämä menisi niin, että kaikella on joku tarkoitus? Eihän me voida sitä tietää :)
Kiitos mukavista sanoista ja ajatuksista.
*lähtee ulkoiluttamaan koiraa*
Nuo voimakkaat tunteet kuka on sen kohde m vai
n,Surullista jos hallitsee liikaa,ja vie
ajatukset...