Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    tunteista raastavin

    yksinäisyys. kerran sain siitä vuoden vapaan ja se palasi entistä voimmakkaampana takaisin. Olisi pitänyt tietää että se oli elämän harha, valhetta. Mikään ei saa minua enää luottamaan siihen ihanaan rakkauden ja ystävyyden tunteeseen. Tiedän nyt varmasti olevani vitsi ihmiseksi ja vieläpä huono sellainen. Ei ole sanoja jotka antaisivat lohtua, ei ihmisiä jotka toisivat turvaa. On vain kaiken peittävä pimeys, jälleen kerran, ja tällä kertaa jään sinne pysyvästi. Sitä en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta mitä väliä sillä on? Kukaan ei kaipaa
    2460
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ei minullakaan ole ketään, mutta silti näen elämäni arvokkaana. Opettelen pikkuhiljaa, päivä päivältä, seisomista omilla jaloillani ettei minun tarvitsisi tarvita ketään henk.kohtaisesti. Aina ei ole nimittäin tarjolla ihmisiä, joiden kanssa muodustuisi mitään syvällisempää. Siinä tilanteessa ainut ratkaisu on luottaa vain itseensä ja nauttia elämästä sellaisenaan. Kyllähän jokainen meistä tarvitsee päivittäin muita ihmisiä kommunikoinnin tarpeeseen, mutta mitään syvällisiä ihmissuhteita emme henkeen ja vereen tarvitse. Ihminen, joka niin kuvittelee, on epäitsenäinen. Anteeksi töksäytyksestä, mutta et ole kuitenkaan läheskään ainoa, josta puhun!

    Äänestä

    Aina nyt joku kaipaa. Täytyy vaan tottua siihen että elämä on täynnä pettymyksiä. Kannattaa nauttia niistä pienistä ilon hetkistä mitä saa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tänä yönä taivaaseen... kirjoitti:

    yksinäisyys. kerran sain siitä vuoden vapaan ja se palasi entistä voimmakkaampana takaisin. Olisi pitänyt tietää että se oli elämän harha, valhetta. Mikään ei saa minua enää luottamaan siihen ihanaan rakkauden ja ystävyyden tunteeseen. Tiedän nyt varmasti olevani vitsi ihmiseksi ja vieläpä huono sellainen. Ei ole sanoja jotka antaisivat lohtua, ei ihmisiä jotka toisivat turvaa. On vain kaiken peittävä pimeys, jälleen kerran, ja tällä kertaa jään sinne pysyvästi. Sitä en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta mitä väliä sillä on? Kukaan ei kaipaa

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu