Harmaan avioliiton harmaa ero. Jotenkin niin meni erään julkisuuden henkilön tarina lehdistössä. Asia ei tietenkään ollut niin yksioikoinen, emmehän me tiedä, eikä tarvisekaan/pidäkkään tietää. Kaikella on tarkoituksensa, ja jokaisella meillä on sukupuoleen katsomatta oikeus "onnelliseen" elämään. Mutta,mitä on onnellisuus? Jollekin se on taloudellinen hyvinvointi/materia, toiselle se on kaunis vaimo/komea mies. Joku hakee onnen nopeista autoista/moottoripyöristä/veneistä,irtosuhteista,rahasta, kavereista, alkoholista. Kaikkiin niistä liittyy tunteita, jota vielä vahvistetaan
sillä mikä on kenellekin mieleistä tekemistä. Tunne menestymisestä, vaarasta, hyvästä olosta,
voimasta, ihailusta... Okei, kuka haluaa mitäkin. Se kai on oikein, mitä sydän sanoo, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että se todellinen onni tai tunne onnellisuudesta löytyy
rakkaudesta. En sotke tähän uskontoa se on oma juttunsa. No tässä johdantoa omaan tarinaani.
Olen 45 v kahden lapsen isä. Avoliitossa 18 vuotta. Suhteesemme sopii sana harmaa ainakin tunteiden osalta. Rakastan sinua sanaa sanoin suhteeni aikana kerran, itse en kuullut sitä kertaakaan. Jotenkin ilmapiiri oli sellainen, että se sen ensimmäisen yrityksen jälkeen kuoli. Se ei mahtunut siihen suhteeseen. Ei siksi, että en olisi rakastanut. Rakastin häntä niin paljon, mutta en omasta melestäni saanut vastakaikua. Mielestäni rakastamiseen kuuluu myös hellyys ja rakastelu. Kuinka monta kertaa
pyysin hellyytä, mutta huonolla prosentilla. Avovaimoni ei koskaan tehnyt aloitetta seksin suhteen, ja torpedoi valtaosan minun aloitteistani.Se kyllä söi miestä. En tuomitse häntä, hänellä oli varmaan syynsä ja hänellä voisi olla omanlaisensa tarina kerrottavanaan.
Mutta tilanne johti siihen,että rakastelimme
nopeasti ehkä kerran kuukaudessa. Kelpasin ehkä yksi kymmenestä rakastelupyynnöstä. Kaikki oli hyvin taloudellisesti ja lapset sen verran isoja, että yhteistä vapaaaikaa olisi ollut helppo löytää. Rakasteluhetken jälkeen tunsin suurta onnen ja rakkauden tunnetta joka kuoli kun seuraavan kerran sain pakit ja ehkä suurempi
asia on se,että normaalielämässä, meillä ei halattu, ei suudeltu, ei hipaistu, ei silitetty,eikä sanottu "rakastan sinua". Se mitä minä ymmärsin, hän oli tyytyväinen, mutta minun sieluni huuti rakkautta, hellyytä, kosketusta, intohimoa, syliä, kauniita sanoja, yhteisiä hetkiä. Tunsin elämäni menevän hukkaan,mutta ajattelin että se kohtalo. Kunnes...................
Ilman mitään ennakkosuunnitteluja esimerkiksi kostamisesta tai vieraisiin menosta tapasin laivalla ikäiseni naisen. Menin hakemaan häntä tanssimaan, ja heti ensimmäisen tanssin jälkeen koin hänen lämpönsä ja hellytensä tunnetasolla.
Laivamatkan jälkeen mietin viikon, otanko häneen yhteyttä, jännittyneenä sitten soitin. Siitä kehkeytyi yli tunnin pituinen puhelu. Jatkossa soiteltiin ja sähköposti kulki tiivisti. Kaikki sähköpostit on tallessa ja vieläkin ne tuntuvat niin hyviltä. Hän laittoi Tommy Tabermannin runoja ja minä runoilin hänelle itse. Minä, suomalainen mies kirjoitin rakkausrunoja. Koin suurta tunneyhteyttä, koin onnea, tunsin onnea ja ikävää, että kipeää teki. Järjestimme tapaamisen: vaikka tunsin että tein väärin, tunne vei minua. Se ilta ja varsinkin seuraava aamu oli minun elämäni kaunein ja onnellisin olotila tunnetasolla. Kun lepäsimme sylikkäin hotellin leveässä sängyssä sanoinkin: olen niin onnellinen että nyt voisin vaikka kuolla. Se oli niin riemukas tunne, piti elää yli 40 vuotiaaksi, ennen kuin kokee onnen ja rakkauden.
No, mitä tästä sueurasi, tapailtiin, puolen vuoden jälkeen lähdin entisestä kodistani. Ero oli raastava, minä olin konna ja pettäjä. Tosiasiassa viimeisen puolivuotta olin ollut uskollinen vaan uudelle naiselleni.Meillä ei ollut seksielämää yli puoleen vuoteen. Silti hänen mielestään mikään ei ollut pielessä.Nyt emme ole edes puheväleissä, mikä haittaa lasten kannalta. Maksan elatusmaksut ja asustelen yksikseni vielä samalla paikkakunnalla, että lasten on helpompi käydä luonani. Uuden rakkauteni kanssa olemme yhdessä viikoloput ja lomat, soittelemme usein ja yritäme olla jalat maassa. Kahden yhteisen vuoden aikana kaikki on ollut liankin hyvää, olen realisti ja tiedän että huonojakin päiviä tulee. Silti tämä on minun elämäni rakkaustarina. halusin niin paljon, mutta sain paljon enemmän. Korostan vielä, että tämä on minun tarinani, jollakin muulla on toisenlainen. Olen onnellinen että saan tuntea rakkauden tunteen. Väitän, että moni elää elämänsä ilman sitä, tieten ja siihen tyytyen tai tietämättään sukupuoleen katsomatta.
sillä mikä on kenellekin mieleistä tekemistä. Tunne menestymisestä, vaarasta, hyvästä olosta,
voimasta, ihailusta... Okei, kuka haluaa mitäkin. Se kai on oikein, mitä sydän sanoo, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että se todellinen onni tai tunne onnellisuudesta löytyy
rakkaudesta. En sotke tähän uskontoa se on oma juttunsa. No tässä johdantoa omaan tarinaani.
Olen 45 v kahden lapsen isä. Avoliitossa 18 vuotta. Suhteesemme sopii sana harmaa ainakin tunteiden osalta. Rakastan sinua sanaa sanoin suhteeni aikana kerran, itse en kuullut sitä kertaakaan. Jotenkin ilmapiiri oli sellainen, että se sen ensimmäisen yrityksen jälkeen kuoli. Se ei mahtunut siihen suhteeseen. Ei siksi, että en olisi rakastanut. Rakastin häntä niin paljon, mutta en omasta melestäni saanut vastakaikua. Mielestäni rakastamiseen kuuluu myös hellyys ja rakastelu. Kuinka monta kertaa
pyysin hellyytä, mutta huonolla prosentilla. Avovaimoni ei koskaan tehnyt aloitetta seksin suhteen, ja torpedoi valtaosan minun aloitteistani.Se kyllä söi miestä. En tuomitse häntä, hänellä oli varmaan syynsä ja hänellä voisi olla omanlaisensa tarina kerrottavanaan.
Mutta tilanne johti siihen,että rakastelimme
nopeasti ehkä kerran kuukaudessa. Kelpasin ehkä yksi kymmenestä rakastelupyynnöstä. Kaikki oli hyvin taloudellisesti ja lapset sen verran isoja, että yhteistä vapaaaikaa olisi ollut helppo löytää. Rakasteluhetken jälkeen tunsin suurta onnen ja rakkauden tunnetta joka kuoli kun seuraavan kerran sain pakit ja ehkä suurempi
asia on se,että normaalielämässä, meillä ei halattu, ei suudeltu, ei hipaistu, ei silitetty,eikä sanottu "rakastan sinua". Se mitä minä ymmärsin, hän oli tyytyväinen, mutta minun sieluni huuti rakkautta, hellyytä, kosketusta, intohimoa, syliä, kauniita sanoja, yhteisiä hetkiä. Tunsin elämäni menevän hukkaan,mutta ajattelin että se kohtalo. Kunnes...................
Ilman mitään ennakkosuunnitteluja esimerkiksi kostamisesta tai vieraisiin menosta tapasin laivalla ikäiseni naisen. Menin hakemaan häntä tanssimaan, ja heti ensimmäisen tanssin jälkeen koin hänen lämpönsä ja hellytensä tunnetasolla.
Laivamatkan jälkeen mietin viikon, otanko häneen yhteyttä, jännittyneenä sitten soitin. Siitä kehkeytyi yli tunnin pituinen puhelu. Jatkossa soiteltiin ja sähköposti kulki tiivisti. Kaikki sähköpostit on tallessa ja vieläkin ne tuntuvat niin hyviltä. Hän laittoi Tommy Tabermannin runoja ja minä runoilin hänelle itse. Minä, suomalainen mies kirjoitin rakkausrunoja. Koin suurta tunneyhteyttä, koin onnea, tunsin onnea ja ikävää, että kipeää teki. Järjestimme tapaamisen: vaikka tunsin että tein väärin, tunne vei minua. Se ilta ja varsinkin seuraava aamu oli minun elämäni kaunein ja onnellisin olotila tunnetasolla. Kun lepäsimme sylikkäin hotellin leveässä sängyssä sanoinkin: olen niin onnellinen että nyt voisin vaikka kuolla. Se oli niin riemukas tunne, piti elää yli 40 vuotiaaksi, ennen kuin kokee onnen ja rakkauden.
No, mitä tästä sueurasi, tapailtiin, puolen vuoden jälkeen lähdin entisestä kodistani. Ero oli raastava, minä olin konna ja pettäjä. Tosiasiassa viimeisen puolivuotta olin ollut uskollinen vaan uudelle naiselleni.Meillä ei ollut seksielämää yli puoleen vuoteen. Silti hänen mielestään mikään ei ollut pielessä.Nyt emme ole edes puheväleissä, mikä haittaa lasten kannalta. Maksan elatusmaksut ja asustelen yksikseni vielä samalla paikkakunnalla, että lasten on helpompi käydä luonani. Uuden rakkauteni kanssa olemme yhdessä viikoloput ja lomat, soittelemme usein ja yritäme olla jalat maassa. Kahden yhteisen vuoden aikana kaikki on ollut liankin hyvää, olen realisti ja tiedän että huonojakin päiviä tulee. Silti tämä on minun elämäni rakkaustarina. halusin niin paljon, mutta sain paljon enemmän. Korostan vielä, että tämä on minun tarinani, jollakin muulla on toisenlainen. Olen onnellinen että saan tuntea rakkauden tunteen. Väitän, että moni elää elämänsä ilman sitä, tieten ja siihen tyytyen tai tietämättään sukupuoleen katsomatta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla väliä, sillä kerran vain elämme, ja miksi käyttäisimme saamamme ajan huonosti.
onnesi. Miksi pitäisi viettää elämänsä onnettomana, kun on kaikkensa liittonsa eteen tehnyt. Ja todistit sen tosiasian, että rakastua voi vielä kypsemmälläkin iällä. Mikään ei ole mahdotonta. Ehkäpä annoit exällesikin mahdollisuuden uuteen onneen.Onnenhetkiä sinulle.
Kauheaa kun alkoi itkettää tätä lukiessa. Jotenkin ymmärrän siksi, koska entinen ei edes koskettanut sinua tai yrittänyt. Mitkähän olivat hänen syynsä tehdä niin, estyneisyys, liian suuri ego vai rakkaudettomuus vai mikä. Siinä onkin miettimistä kerrakseen. Vaikutti kyllä kylmentyneeltä? Mutta olet nyt löytänyt kosketusta ja rakkautta. Onneksi sinusta tuntuu hyvälle. Sinkku täällä kirjoittelee.
Lisää tällaisia rakkauskertomuksia, niitä maailma kaipaa. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee olla rakastettu. Se estää paljon pahaa tapahtumasta.