Älkää nyt kaikki karatko vielä, täytyyhän tätä tasoa ylläpitää asialinjallakin, eikä anneta periksi kiusaajille ja harmintekijöille. He ovat vain katkeroituneita tai muuten vain toimettomia ja haluavat juuri sitä että luovutamme.
Mutta asiaan.....
Oletteko ketkään olleet oikeudessa tai vaikkapa soskun jaostonkokouksissa vastaamassa teille esitettyihin kysymyksiin kun biologiset vanhemmat hakevat huostaanoton purkamista??
Kiinnostaisi ihan tosi paljon saada kokemuksia ja tietoa siitä mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä kysellään ja miten kanattaa vastailla yms.. kaikki asiallinen tieto on tervetullutta.
Mutta asiaan.....
Oletteko ketkään olleet oikeudessa tai vaikkapa soskun jaostonkokouksissa vastaamassa teille esitettyihin kysymyksiin kun biologiset vanhemmat hakevat huostaanoton purkamista??
Kiinnostaisi ihan tosi paljon saada kokemuksia ja tietoa siitä mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä kysellään ja miten kanattaa vastailla yms.. kaikki asiallinen tieto on tervetullutta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tieto.
Kysyit, MITEN kannatta vastailla...
Riippuu siitä, mitä todellisuudessa ajat takaa.
REHELLISESTI tietenkin, henkilökohtaiset konfliktit ovat sama kuin huoltajuuskiistat.
Muistathan, että lapsi tarvitsee kotiaan ja on paljon sellaisia oikeita tapauksia, jotka voisivat luoksesi päästä kunhan luovut niistä lapsista jotka kotonansa pärjäisivät.
En vastaa muuhun... Tuon takia.
oma lapsi on lastnkodissa ja sieltä on valehdeltu minusta. eli puhu totta ja hyvää jos voit.
Mielestäni sijainen, joka voi sanoa lapsen olevan jo valmis palautumaan omaan kotiinsa on onnistunut tehtävässään, siltä pieneltä osalta, jolta hän voi vaikuttaa lapsen asioiden parantamiseen ja paluuseen omaan kotiinsa. Tämmöinen sijaisen hoteisiin varmaan mielellää sijoitetaan uusi, sijoitusta todella tarvitseva lapsi, koska työ (korjaan toimeksianto) on tuottanut toivotun tuloksen. Sen sijaan, jos sijainen joutuu vastustamaan sijaislapsen palautusta omalle äidilleen/isälleen niin silloin sijaisen vähäinen, mutta sitäkin tärkeämpi panos biologisen perheen yhteensaattamiseksi vaikuttaa mitättömältä ja tuloksettomalta. Sossujen kannattaa seurata sitä, onko tietyillä sijaisilla linjana vastustaa heille sijoitettujen lasten palautusta ja miettiä syitä miksi näin on.
Olla rehellinen. Tuosta viestistäsi saa tosiaan sen käsityksen, että et haluasi palauttaa lasta takaisin vanhemmilleen.
se on vaikea asia palauttaa lasta kotiin, koska varmasti rakastat sitä lasta. Mutta ainoa oikea ratkaisu on antaa lapsen palata kotiin. Jos kaikki on mennyt hyvin ja bioäiti ei koe sinua uhkana niin, ehkä hän antaa sinun tavata lastaan. Nyt jos riidan aloitat niin se on varma, että et näe lasta hänen kotiin paluunsa jälkeen.ellet ole aikaisemmin jo pilannut niitä, kun puhut niin halveksivaan sävyyn lapsen äidistä ja isästä. Sijaisvanhemman asiana on auttaa, eikä vaikeuttaa ja kiusata!!
Jos haluat kasvattaa lapsia aikuisuuteen niin sitten kannattaa pelata varman päälle:joko tehdä omia, tai sitten adoptoida, ulkomailla moni lapsi tarvii kotia.
Elämässä oikeus voittaa aina ja jokainen saa ansionsa mukaan, valehteluun ja kieroiluun ei kannata turvautua.
en todellakaan halveksi lapsen vanhempia, vaikka joskus mieli tekeekin...teen sen ehkä mielessäni silloin kun koen että lapsi kokee vääryyttä vanhemman taholta. Tarkoitin tuolla "arvostelulla" niitä jotka tällä palstalla mollaavat sijaisvanhempia, mut okei, olkoot.
Kysymyksessä on todellakin tapaus jossa emme voi lähteä tukemaan lapsen palauttamista kotiinsa vanhempansa luoke. Se ei johdu siitä että itsekkäästi tahtoisimme pitää lapsen luonamme, vaan siitä että se ei ole todellakaan lapsen edunmukaista ja lisäksi lapsi ei itse tahdo palata.
Jos olosuhteet olisivat otolliset palauttamiseen, tekisin sen ilomielin, silloin olisimme pääseet tavoitteeseemme eli perhe olis yhdistetty ja lapsi voisi elää niin kuin hänen alun alken kuuluikin elää.
Näin ei kuitenkaan tapauksessamme ole.
Toki ymmärrän että rehellisyys tällaisissa kokouksissa/käsittelyissä kuten muutenkin on tärkeää, enkä ole edes ajatellut valehtelevani mistään.
Ajattelin vain että jos jollakin olisi ollut kertoa kokemuksia, tapauksia tai jotain, mut en ole vielä tähän mennessä saanut yhtään tyydyttävää vastausta, kiitos kuitenkin.
Toivon lisä vastauksia...ASIALLISIA.
Pahoitteluni,sain väärän käsityksen ekasta viestistäsi. Hyvä, että pidät lapsen puolta asiassa :)
Tuohon itse kysymykseen en osaa valitettavasti vastata, mutta toivottavasti saat kysymykseesi hyviä vastauksia.
Meidän sijaislapsemme huostaanoton purkamista on käsitelty hallinto-oikeudessa ja me saimme siihen tilaisuuteen kutsun asianomistajana. Meidän mielestämme kuitenkin asia on sos.viranomaisten ja biovanhempien välinen, joten ilmoitimme oikeudelle että emme saavu paikalle.
Yhden kerran oikeudessa olemme olleet; silloin käsiteltiin sijoituspaikan muutosta. Olimme taas asianosaisia ja käytin tilaisuudessa vain yhden puheenvuoron. Todistajana on helpompi olla koska silloin on vastattava rehellisesti kysymyksiin, joita esitetään. Asianosaisena on mahdollisuus tehdä kysymyksiä todistajilta mutta eihän maallikko osaa sellaisia tehdä. Tai me emme ainakaan osanneet.
Meillä huostaanoton purkamisen yhteydessä perheneuvola teki selvityksen siitä, onko huostaanotto lapsen edun mukaista. Selvitys kesti useamman kuukauden ja he tapasivat lasta sijais- ja bioperheessä. Lapsi vielä niin pieni, ettei hän varsinaisesti osannut sanallisesti ilmaista sitä missä haluaa olla.
Olen ollut useamman kerran oikeuden käynnissä.
Oikein asiallista on ollut (lukuun ottamatta tietenkin biojen asianajajaa).
Siellä on ammatti-ihmisiä, jotka tietävät mitä kysyä ja miten.
mielestäsi asiansa osaava asianajajakin käyttäytyy 'epäasiallisesti' silloin kun on biojen asianajaja. Tässä Hesarin leikkeestä esimerkki siitä, mitä mieltä yksi Suomen huippujuristi ja kasvatustieteen asiantuntija ja lääkäri olivat jo pari vuotta sitten näistä ilmeisesti kovasti vihaamiesi biojen asioista:
"Huostaanotot loukkaavat ihmisoikeuksia
Helsingin Sanomien tiedon mukaan kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet
kesän aikana. Jaamme kansanedustaja Riikka Moilanen-Savolaisen huolen (HS
15.7.) lastensuojelulain uudistuksen viivästyksestä. Kun runsaasti lapsia
otetaan huostaan, joukkoon mahtuu myös tapauksia, joissa lapsi otetaan
huostaan ilman varsinaisia perusteita.
Olemme vuosien varrella kohdanneet kymmeniä perheitä, joilta on otettu lapsi
huostaan varsin kyseenalaisin perustein ja joutuneet hämmästelemään sitä,
että tällaista voi tapahtua oikeusvaltiossa nimeltä Suomi.
Yleensä huostaanoton syynä on lapsen hoidon laiminlyönti, joka johtuu
tavallisimmin vanhempien alkoholi- tai päihdeongelmasta tai vakavasta
mielenterveyden häiriöstä. Vähemmän tunnettu tosiseikka on se, että Suomessa
sosiaaliviranomaiset ottavat vuosittain useita lapsia huostaan myös aivan
tavallisilta vanhemmilta, jotka eivät käytä päihteitä, eivät kärsi mistään
vakavasta mielenterveyden häiriöstä eivätkä kohtele millään tavalla kaltoin
lastaan. Nämä ovat vanhempia, jotka ovat oma-aloitteisesti hakeneet apua
lapsensa käytöksen ongelmiin. Perheneuvolasta lapsi on lähetetty
keskussairaalan lastenpsykiatriseen yksikköön tutkittavaksi. Siellä lasta
hoitava lastenpsykiatri on tullut siihen tulokseen, että parantuakseen
ongelmistaan lapsi on otettava pois vanhemmiltaan ja sijoitettava toiseen
perheeseen kasvamaan.
Yleensä tällaista ratkaisua on edeltänut asetelma, jossa vanhemmat eivät ole
hoitavan lastenpsykiatrin kanssa samaa mieltä siitä, miten lasta pitäisi
hoitaa. Eräässä tapauksessa keskussairaalan lastenpsykiatri suositteli
perheelle lapsen siirtämistä sijaishoitoon. Kun perhe vastusti ehdotutusta,
lastenpsykiatri kirjoitti lastensuojeluviranomaisille lausunnon vaatien
lapsen pikaista huostaanottoa sillä perusteella, että vanhemmat kieltäytyvät
noudattamasta lääkärin hoitosuositusta.
Suomessa huostaanottopäätöksen tekee sosiaalilautakunta kunnan
sosiaalityöntekijän esityksestä. Lautakunta koostuu maallikoista eikä sillä
ole mahdollisuuksia asettaa sosiaalityöntekijän esitystä eikä lausunnon
kirjoittaneen lastenpsykiatrin arvioita kyseenalaiseksi. Sosiaalilautakunnan
puheenjohtaja Antti Lavantin (HS 17.7.) esittämä näkemys lautakunnan
sitoutumisesta sosiaalityöntekijään vaarantaa vakavalla tavalla
päätöksentekijän puolueettomuuden.
Vanhemmat, jotka kokevat, että huostaanotto on perusteeton, voivat toimittaa
sosiaalilautakunnalle erilaisia todistuksia, joiden avulla he yrittävät
osoittaa olevansa kykeneviä toimimaan oman lapsensa kasvattajina.
Tällaisille lausunnoille ei kuitenkaan yleensä anneta arvoa, vaan lapsi
otetaan huostaan. Hallinto-oikeus käsittelee asian vasta kuukausien kuluttua
ja vanhemmilla on huostaanoton jälkeen vain rajoitettu oikeus tavata häntä.
Eräässä hallinto-oikeudessa asian käsittelyyn kului aikaa
lautakuntavaiheesta hallinto-oikeuden ratkaisuun liki kaksi vuotta.
Hallinto-oikeudessa perhe on altavastaajan asemassa yrittäessään
puolustautua ja lastenpsykiatrisen hoitotahon kirjoittamia lausuntoja
pidetään jumalan sanana. Ikävintä tässä asetelmassa on se, että vanhemmat
ovat täysin järjestelmän armoilla. Heillä ei ole yleensä enää huostaanoton
tapahduttua mahdollisuutta tutkituttaa lastaan toisella asiantuntijalla,
joka voisi olla huostaanoton tarpeellisuudesta täysin eri mieltä.
Perheiden oikeusturvassa on siis vakavia puutteita. Yksittäinen
sosiaalityöntekijä voi
kiireellisen huostaanoton avulla pitää lasta huostassa jopa 60 päivää ilman,
että perheellä on mahdollisuutta saattaa asiaa tuomioistuimen arvioitavaksi.
Hallinto-oikeudella ei ole laatuvaatimuksia asiantuntijalausunnoille. On
yleisen oikeustajunkin vastaista, että lapsen huostaanotosta päätettäessä
yhden lastenpsykiatrin lausunto voi määrätä kokonaisen perheen kohtalon
vuosiksi eteenpäin.
Antti Lavantin kirjoituksesta ilmenee, kuinka edelleenkin asiassa
sekoitetaan puurot ja vellit keskenään. Kysehän on yksinkertaisesti
oikeudenmukaisesta käsittelystä.
Lastensuojelulain kokonaisuudistus on pahasti viivästynyt sosiaali- ja
terveysministe- riössä. Milloin huostaanottoasiat siirretään riippumattomiin
tuomioistuimiin?
Elsi Veijola
kasvatustieteen lisensiaatti
Leeni Ikonen
varatuomari
Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri"
paras mahdollinen esimerkki oikeudenkäyntikokemuksesta tässä valtiossa.
Olen kuullut näiden bioja puolustavien juristien kertovan, miten hallinto-oikeuteen annetaan oikeuden jäsenille nippu papereita viikko ennen oikeudenkäsittelyä. On jokaisen jäsenen omantunnon asia, tutustuuko hän etukäteen asiaan vai ei. Väittävät, että ainakaan oikeuskäsittelyssä ei osoiteta pienintäkään mielenkiintoa sitä kohtaan, että arvosteltaisiin SOSSUN PÄÄTÖSTÄ asiasta. Sossun mielipide on monesti todellisuudessa jo päätös sinänsä, jaosto/lautakunta hyväksyy sen ja oikeus vahvistaa.
On muistettava, että esim. vanhempien hakemuksesta tehdyistä puruista vain 2 % menee läpi hallinto-oikeuksissa. Että kyllä se vain niin on, että sossuparin päätös = oikeuden päätös. Näin sanovat asiakkaidensa asioita tuhansia sivuja lukeneet juristit.
sain ihan mukavia ja asiallisia vastauksia, KIITOS, mutta meitä on aina olemassa se kahtia jakautunut porukka ja nyt ne taitavat taas kohdata, joten jätetään aihe tähän. Ihan hyvin meille meni, ei hätiä mitiä=)