Raattamaalla ja Lutherilla oli käsitys että synti ei merkitse ensi sijassa aistillisuutta tai joitakin yksityisiä tuomittavia ja synnillisiä tekoja, vaan koko ihmisen mielialaa epäuskossa. Ja mitään synnin ulkonaista tekoa ei siis tapahdu ellei ihminen mene siihen syntiin kokonaan sieluineeen ja ruumiineen.
Mihin siis perustuu ajatus, että pitää saada joitakin syntejä anteeksi vaikka ei epäuskon tilassa olisikaan enää kun on parannuksen armon saanut? Ja mihin perustuu, että 1900-luvun loppupuolella alettiin synneiksi luokitella monia, monia yksittäisiä tekoja, ulkoisia juttuja, joihin Raattamaakaan ei kiinnittänyt huomiota. Raattamaa on sanonut hyvin, että turhaa on alkaa ihmisiltä kauheesti vaatimaan, koska muuten he pelkäävät kristillisyyttä ja hän korosti, että kun he sydämen kautta kristityiksi tulevat eli se on se tärkein. Eli siis sydämen uskoa korostetaan eikä siihen kai siis jotkut pukeutumis, ym jutut liity, ainakaan miten Raattamaa selitti.
Näin A Zidbeckin kirjassa, OLE VAPAA VAPAAKSI OSTETTU LAUMA Juhani Raattamaa- opettaja ja sielunhoitaja
Mihin siis perustuu ajatus, että pitää saada joitakin syntejä anteeksi vaikka ei epäuskon tilassa olisikaan enää kun on parannuksen armon saanut? Ja mihin perustuu, että 1900-luvun loppupuolella alettiin synneiksi luokitella monia, monia yksittäisiä tekoja, ulkoisia juttuja, joihin Raattamaakaan ei kiinnittänyt huomiota. Raattamaa on sanonut hyvin, että turhaa on alkaa ihmisiltä kauheesti vaatimaan, koska muuten he pelkäävät kristillisyyttä ja hän korosti, että kun he sydämen kautta kristityiksi tulevat eli se on se tärkein. Eli siis sydämen uskoa korostetaan eikä siihen kai siis jotkut pukeutumis, ym jutut liity, ainakaan miten Raattamaa selitti.
Näin A Zidbeckin kirjassa, OLE VAPAA VAPAAKSI OSTETTU LAUMA Juhani Raattamaa- opettaja ja sielunhoitaja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.