keskusteltaisiin:
tässä keskustelun avaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018480542
Kätilö, vl kirjoitaa ketjussaan näin:
"Jumala ei tosiaankaan "tahdo" että nainen nääntyy ja olemassaolevien lasten hyvinvointi vaarantuu. Olen seurannut tätä keskustelua kovin ihmeissäni. Meikäläisyyden näkemykset ovat ilmeisesti viime vuosina joidenkin ikäluokkien kohdalla alkaneet pahasti harhautua. En ymmärrä mikä tällaisen ajattelun on aikaansaanut!"
Itse viekkaisin tämän väitteen kohdistuvan ikäluokkiin jotka tällä hetkellä ovat parhaassa synnytysiässä. Tämän ikäluokan vanhemmat ovat eläneet ne hoitokokous vuodet kaikessa karmeudessaan. Tämäkö sitten on se oikea linjaus asiaan - ei missään muodossa ehkäisy tule kysymykeen....
Toinen kysymys mikä ketjussa heitettiin.
itse asiasta kysyy:
Sitä vielä mietin, miten tavalliset ehkäisyn synniksi tuntevat lukevat näitä. Jos on oppinut olemaan tiukassa karsinassa?
Kieltämättä kysymys on mielenkiintoinen. Aika selväksi on tullut että - kenenkään ei tarvitse synnyttää enemmän lapsia kuin jaksaa - on ollut kristillisyyden kanta aina 70-80 kukujen taiteeseen kunnes sitten alkoi nämä hoitokokoukset. Ehkäisykin otettiin lyömäaseeksi kaikissa muodoissaan ja tämä ehdoton kanta jäi voimaan miksi?
nimimerkki ma_ria kirjoittaa myös aisiota jotka herättävät monenkinlaisia tunteita:
"Toinen vaihtoehto, joka etenkin tässä lapsiasiassa tulee usein mieleen, on jokin samassa veneessä olemisesta ammennettava voiman tunne.Monelle oleellinen osa jaksamista on siinä, että kaikki sitoutuvat samaan. Jos sitten havaitsee rintamakarkuruutta, joutuu sietämättömän ahdingontunteen valtaan. Pelko siitä, että toiset tuosta vaan, kepeiltä ja kevytkenkäisiltä näyttävin perustein valitsevat helpomman osan, kun itse samanaikaisesti puskee elämäänsä hampaat irvessä ja hartiavoimin helteisen päivän kerrallaan eteen päin, johtaa koviin otteisiin.
Koko ongelman ydin tällaisissa asioissa on minun mielestäni siinä, että julkisen opetuksen painotus on päässyt lipeämän aivan liiaksi oikean elämäntavan suuntaan ja siitä on muodostunut monille uskon perusta. Siitä syntyy ajattelu, että autuuden ansaitsemiseksi tiettyjä asioita on noudatettava pilkulleen, vaikka henki menisi. (Tämä ajattelu on erityisen mutkatonta ja "raitista" silloin, kun kyseessä on jonkun toisen henki :-)) "
Ketju on kokonisuudessaan harvinaisen asiallinen ja siinä monikin tuo esille näkökulmia joita ei aina näihin ketjuihin eksy.
tässä keskustelun avaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018480542
Kätilö, vl kirjoitaa ketjussaan näin:
"Jumala ei tosiaankaan "tahdo" että nainen nääntyy ja olemassaolevien lasten hyvinvointi vaarantuu. Olen seurannut tätä keskustelua kovin ihmeissäni. Meikäläisyyden näkemykset ovat ilmeisesti viime vuosina joidenkin ikäluokkien kohdalla alkaneet pahasti harhautua. En ymmärrä mikä tällaisen ajattelun on aikaansaanut!"
Itse viekkaisin tämän väitteen kohdistuvan ikäluokkiin jotka tällä hetkellä ovat parhaassa synnytysiässä. Tämän ikäluokan vanhemmat ovat eläneet ne hoitokokous vuodet kaikessa karmeudessaan. Tämäkö sitten on se oikea linjaus asiaan - ei missään muodossa ehkäisy tule kysymykeen....
Toinen kysymys mikä ketjussa heitettiin.
itse asiasta kysyy:
Sitä vielä mietin, miten tavalliset ehkäisyn synniksi tuntevat lukevat näitä. Jos on oppinut olemaan tiukassa karsinassa?
Kieltämättä kysymys on mielenkiintoinen. Aika selväksi on tullut että - kenenkään ei tarvitse synnyttää enemmän lapsia kuin jaksaa - on ollut kristillisyyden kanta aina 70-80 kukujen taiteeseen kunnes sitten alkoi nämä hoitokokoukset. Ehkäisykin otettiin lyömäaseeksi kaikissa muodoissaan ja tämä ehdoton kanta jäi voimaan miksi?
nimimerkki ma_ria kirjoittaa myös aisiota jotka herättävät monenkinlaisia tunteita:
"Toinen vaihtoehto, joka etenkin tässä lapsiasiassa tulee usein mieleen, on jokin samassa veneessä olemisesta ammennettava voiman tunne.Monelle oleellinen osa jaksamista on siinä, että kaikki sitoutuvat samaan. Jos sitten havaitsee rintamakarkuruutta, joutuu sietämättömän ahdingontunteen valtaan. Pelko siitä, että toiset tuosta vaan, kepeiltä ja kevytkenkäisiltä näyttävin perustein valitsevat helpomman osan, kun itse samanaikaisesti puskee elämäänsä hampaat irvessä ja hartiavoimin helteisen päivän kerrallaan eteen päin, johtaa koviin otteisiin.
Koko ongelman ydin tällaisissa asioissa on minun mielestäni siinä, että julkisen opetuksen painotus on päässyt lipeämän aivan liiaksi oikean elämäntavan suuntaan ja siitä on muodostunut monille uskon perusta. Siitä syntyy ajattelu, että autuuden ansaitsemiseksi tiettyjä asioita on noudatettava pilkulleen, vaikka henki menisi. (Tämä ajattelu on erityisen mutkatonta ja "raitista" silloin, kun kyseessä on jonkun toisen henki :-)) "
Ketju on kokonisuudessaan harvinaisen asiallinen ja siinä monikin tuo esille näkökulmia joita ei aina näihin ketjuihin eksy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näissä asioissa muistuttaa paljon Romanian Ceausescun ajattelua?
Julmaa, julmaa! Vain diktatuurimaisesta vallanhimosta lähtee tuollainen lisääntymispakko!
itsekäs ajatus piilee omaehtoiseen lapsttomuuteen. Siinä on keskeisenä ajatuksena mitä minä haluan. Halu hallita elämää niin pitkälle kuin se on mahdollista -> kun tämä ajatus käännetään täysin päälaelleen jään miettimään missä oman elämän hallinta on ei ainakaan omissa käsissä.
Sehän opettaa Kristuksen mielen mukaisesti elämään!
aina lähimmäisen rakkaus. Ja vielä kun seurakunta voi neuvoa kahdella täysin päinvastaisella tavalla?
tuollaisessa sekavassa seurakunnassa puhuukaan.
Tarkoitin kyllä uskovaisen sisimmässä vaikuttavaa Pyhää Henkeä, joka ohjaa vain ja ainoastaan tätä tiettyä uskovaista hänen oman elämänsä kysymyksissä.
On tärkeätä erottaa, milloin puhuu kolmikyynäräisen yhteisöjumalan henki, milloin taas Jumalan Pyhä Henki.