On ihmisiä joiden kanssa on helppo elää. Toisia jotka tekee elämän helvetiksi.
Oma lukunsa alistaja kaisat, jotko on onessaan, kun toinen on kynnysmatto.
Mikä olet itse?
Oma lukunsa alistaja kaisat, jotko on onessaan, kun toinen on kynnysmatto.
Mikä olet itse?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on alkaa? Ihmettelen kyllä omiakin toilauksiani, kun 20 v aviossa ikinä mikään rouvalle kelvannut, tee niin tai näin tai ole tekemättä mitään, aina sanomista riitti.
Onneksi se verran järkeä tallella, että ymmärsin erota ja sitten olenkin ollut varsin onnellinen mies. Vähän yksinäistä joskus, mutta irtonumeroita löytyy vartissa.
Työpaikallani oli pari alistaja naista, toinen jopa työnjohdossa. Tämähän oli suoranaista henkistä väkivaltaa ja haittasi pahoin työilmapiiriä. Myös muunnetun totuuden käyttö oli heidän valtteinaan. Alaisten valitukset kaikuivat kuuroille korville vuosia.
Kohtalo oli kova kummallakin, siirto alempiin työtehtäviin. Tämä on monien sairaaloiden hierarkisbyrokraattinen ongelma, esimies asemassa olevia suojellaan.
Minullekin tuli heti mieleen työpaikalta nainen, joka oli heikommin koulutettu kuin me "alaiset", käytti lisäksi hajoita ja hallitse -metodia taitavasti.
Naisistahan on sanottu, että heidät on ylistämällä alistettu.
Meillä suurten ikäluokkien naisilla on monella ikuinen kiltin tytön rooli, josta emme koskaan pääse eroon.Mieluummin joustamme kuin puolustamme oikeuksiamme, jotta riidoilta vältyttäisiin.
Pahimmat työelämässä olivat ns, Yes Yes henkilöt. Ko tyypit mielistelivät eli pussasivat pyllyä.
ovat huonompia.
Rakennukset ja kaupungit hänelle kyllä kelpasivat, mutta ihmiset olisi pitänyt saada noiduttua pois, ja heikäläiset tilalle!
heimolaisia nuolemassa tuota, mitä edellä kuvailtiin...
Heille kaikki edut, muille vaikeat.
vihjaa vähän tarkemmin!
Juuri kaltaisiasi miehiä inhoan. Kiljuen karkuun.
Vartissa isketään nainen? Kuka tahansa kelpaa? Tuo miestyyppi hrrrrr....olisi nyt joku reppana nainen ja tyytyisi ,....hyi helvata
...että juuri sairaaloissa on niin paljon henkilöongelmia? Niitä on myös muualla julkishallinnon piirissä, yliopistoissa, ehkä kouluissakin ja seurakunnissa enemmän kuin yksityisissä yrityksissä.
Olen työelämäni aikana huomannut, että kaikkein hankalimpia organisaatioissa ovat lääkärit, papit, korkealle kohonneet sairaanhoitajat ja yliopistojen professorit. He saattavat olla esimiesasemassa ilman minkäänlaista esimieskykyä tai -tajua. Heidän koulutuksensa on asiantuntijan koulutus, ja esimiesasema ylittää monen heikäläisen kyvyt. Juuri kaikkein ongelmallisimmat tapaukset kieltäytyvät mistään esimieskoulutuksesta. Monet kieltäytyvät avartamasta näkökantojaan tai ottamasta todellista esimiehen roolia. - Monet esittävät tekoautoritaarista vain siksi, että eivät uskalla panna itseään likoon.
Oikea johtajatyyppi kohtaa ongelmat sellaisena kuin ne ovat eikä piiloudu ammatillisen auktoriteettinsa tai sääntöviidakon taakse. Oikea johtaja ei koe jokaista vastaväitettä auktoriteettiaan uhkaavaksi toimeksi, vaan keskustelee asiasta ja uskaltaa myös myöntää olevansa joskus väärässä. Oikean johtajan ammattitaitoon kuuluu motivoida alaisia ja yrittää antaa heille työkaluja ja mahdollisuuksia menestyä tehtävissään. Oikea johtaja myöntää, että hän tarvitsee alaisiaan eikä pidä alaisia järjettömänä koneistona.
Juuri osaamattomista esimiehistä saattaa tulla alistajia. Tai joku voimakastahtoinen, huonosti koulutettu henkilö muuttuua alistajaksi pelkän turhautumisensa takia. Rahkeita riittäisi, mutta koulutus ja työ ei anna mahdollisuutta toteuttaa kunnianhimoa. Niinpä sellainen saattaa ruveta pomottamaan työtovereitaan. Kun on voimakas luonne, mutta osaaminen kapea-alainen ja työ näköalaton, niin siitä ei kovin hyvää seuraa lähimmille työtovereille.
että kirjoitit tuon juttusi eräästä Ruotsin kielisestä julkaisusta! Nimittäin tuosta asti:
" Oikea johtajatyyppi kohtaa ongelmat sellaisina kuin ne ovat.."
Hyvä! Lisäisin vielä, että oikea asemastaan varma, itseensä ja johtamistaitoonsa luottava esimies pystyy delegoimaan tehtäviään alaisilleen, eikä koe itseään jokaisessa tilanteessa korvaamattomaksi.
Totta, että seurakunnissa on erittäin paljon tulehtuneita ihmissuhteita(tutkimusten mukaan)
Väitetäänkin, että ainoastaan armeijan hierakia, vetää kovuudessaan vertoja seurakuntien alistavalle "hajoita ja hallitse" -käytännölle. Sairaan/terveydenhoidon alasajon ei nykyisin sallita vaikuttaa henkilösuhteisiin, sillä huonosti voiva työntekijä heijastaa pahaa oloaan viattomaan potilakskuntaan, eikä sellaiseen useimmilla sairaaloilla ole varaa. Potilasasiamies - paras hoitoalan kehittymisen tulos - potilaan kannalta. Epäpätevä hoitaja, epäasiallinen sairaan ihmisen kohtaaminen hoitoalalla on onneksi historiaa maamme sairaanhoitotyössä.
Minulla ei harmainta aavistustakaan mainitsemastasi ruotsalaisesta julkaisusta. Se mistä kirjoitin oli jokapäiväistä työtäni. Ne johtajan tunnusmerkit olivat minun omaan kokemukseeni perustuva päätelmäni. - Hyvä, että mainitsit delegoinnin, olin unohtanut sen.
En edes kirjoittanut tekstiäni kovin kärkevästi. Todellisuus on karumpaa kuin kertomani. Jos olisin esimerkiksi kertonut todellisen mielipiteeni sairaalalääkäreiden kyvystä johtaa, katsoa kokonaisuutta tai yhteistä hyvää tai tehdä yhteistyötä, niin minut varmasti lynkattaisiin. (Sekin mielipide on syntynyt omin silmin nähdystä todellisuudesta.)
Esimerkiksi valtion, kuntien, yliopistojen ja monen muun julkisen sektorin virkojen täyttö on joskus yhtä tuskaa. Kaikilla on oikeus aloittaa pitkään jatkuva valituskierros. On sitten varmaan "hauskaa" olla sellaisen henkilön alaisena, jonka valinnasta on valittanut moneen instanssiin. (Olen havainnut, että yliopistoissa yhden professorin viran täyttö saattaa kestää kolmekin vuotta, eikä se ole edes harvinaista.)
Armeijan hierarkia ei todellisuudessa ole kovin paha. Jokainen armeijassa työskentelevä tietää tarkalleen sen, se on ohjesäännöin määriteltyä ja kaikille heikäläisille tuttu työskentely- ja elämäntapa.
Useat "oikeat" johtajatyypit lähtevät pois armeijasta, koska he eivät tyydy ohjesäännöin määriteltyyn johtajuuteen. Tottakai armeija antaa hyvää johtajakoulutusta, mutta vain omiin tarpeisiinsa.
Sairaaloissa tai seurakunnissa tai millä tahansa työpaikalla armeijamainen hierarkia on tietysti aivan väärä toimintatapa.
Johtajaominaisuuksien luettelon sanamuoto syntyi vasta kirjoittaessani. En ole ennen tehnyt samanlaista luetteloa. - Näköjään se oli sitten kovinkin yleinen käsitys, jos olet kerran lukenut sen muualta. - Minä olen tosiaankin itse sitä mieltä, mitä kirjoitin. Ja näkemykseni on kokemusperäinen.
Olen joskus itse ollut esimiesasemassa, ja minulle oli kyllä tavaton helpotus, kun pääsin siitä eroon. Minä olen asiantuntija- en esimiestyyppi.
Niin, nuo työpaikkojen ihmissuhde- ja johtajuusongelmat ovat juuri noin kuin tuo Ii-li kertoo.
Alkaa vain etoa tuo sama nuotti ja sanamuodot, joita jo ainakin 20 vuotta on laulettu kaikissa työpaikkakoulutuksissa ja oppilaitoksissakin. Ei se "laulamalla" miksikään tule. Johtajaksi synnytään, samoin alamaiseksi.
On totta, että naisvaltaisissa työyhteisöissä on eniten ihmissuhdeongelmia. Mistä johtunee?
Tyylipuhtaasti en ole kumpikaan ja toisaalta tilanteen ja aiheen mukaan minusta löytyy kumpaakin eli riitareinoa ja kinairmeliä, enempi kinairmeliä, sillä riitely on tosi keljua. Voin siitä jopa fyysisesti pahoin, kunnes riidat on sovittu. Kinasta saa helpommin synnytettyä kompromissin eli sovinnon.
Alistajakaisan titteliä en huoli. En voi sietää kyynärpäätaktikoita tai seläntakanajauhajia. Koska minulle ovat aina sanoneet suorat sanat miehet, ystävät, esimiehet ja työtoverit, en ole ainakaan heitä alistanut.
Vaikka suuriin ikäluokkiin kuuulunkin, en ole alistuja. Saan suuni auki oikeassa ja väärässä paikassa erittäin helposti. Siitä ovat harvinaisen samaa mieltä ystäväni ja muut lähituntumassa olleet. Kinairmeliksi ryhdyn, kun minut yritetään lakaista maton alle.
Ei minusta alistajakaisaksi olisi muutenkaan. En voi sietää lampaita eli ihmisiä, jotka aina myötäilevät. Särmää täytyy ihmisessä olla ja omia mielipiteitä.
Luultavasti minun kanssani on helppoa elää, jos kestää asioista puhumisen asioina ja sen, että en kysy herkästi lupaa mihinkään enkä keneltäkään. Näistä syistä olen päätynyt siihen, että paras ymmärtäjäni on omien korvieni välissä. Muilta ei sovi vaatia liikaa.
ja se on lapsille ikävä asia.Siellä juonitellaan ja sitten hymyillään käärmehymyä päälle.
Kirjoitin silloin itselle muistiin että"he kylmi kyjin puistelevat lapset uniin",sihisevin hampain juttelevat toisillensa.Näin on monessa naisten työpaikoissa.