Edelleen puremisesta...

Ei täällä kukaan avunpyyntöihisi voimakkaasti ole reagoinut vaan joihinkin vastauksiin, joita sait.

Pennun kanssa täytyy olla vain määrätietoinen, tee koko perheelle pelisäännöt selväksi - siis niin, että jokainen käyttäytyy pennun purressa samalla lailla. Kielto ja huomiotta jättäminen, jos pentu ei usko on paras tapa. Niskasta voi ottaa kiinni ja siirtää pennun pois, mutta jotkut pennut vain innostuvat tästä lisää. Lenkillä kiellät ja ohjaat hihnalla pennun pois puremasta, se on kaikkein paras tapa. Näin pentu oppii, että et kerta kaikkiaan salli puremista. Ei-sanaa pieni pentu ei välttämättä vielä tottele, mutta pikkuhiljaa alkaa uskomaan ja tottelemaan. Älä kuitenkaan toista ei-sanaa monta kertaa vaan vain kerran ja silloin, kun todella tarkoitat sitä.

Kyllä pureminen aikanaan loppuu, älä huolehdi liikaa asiasta.

Kirjoitit: "Hihnasta toki pystyy estämään puremista, mutta sekin tuntuu koiran kannalta huonolta vaihtoehdolta, tosin muutakaan ei oikein voi, ellei halua tulla purruksi."

Miksi ihmeessä tuo sinusta tuntuu koiran kannalta huonolta vaihtoehdolta? Sinun tehtäväsi on tehdä pennulle pelisäännöt selväksi ja ulkona hihnalla pennun ohjaaminen on sinun tehtäväsi. Pennun kanssa tulee olla määrätietoinen. Sinun on tehtävä pennulle selväksi, että olet sen johtaja - reilu ja oikeudenmukainen.

Lue nämä linkit huolella ja sisäistä ne:

http://www.kolumbus.fi/hukka-putki/vinkkivihko.htm

http://www.flagstones.info/kirjasto_kontaktiongelma.htm



http://kotisivu.mtv3.fi/toko/liikkeidenkoulutus.htm

näin:

"Jo helpottaa...
Kirjoittanut: jukkatapani 18.7.2006 klo 08.56

   Kiitos kaikille vihjeistä. Ilmeisesti olemme voiton päällä. Niskavilloista kiinni tarttuminen ja selätys alkaa tehoamaan aina vaan paremmin. Joskus jopa riittää pelkkä ei. Aamulenkillä en käyttänyt lainkaan vettä, vaan vain selätystä/rauhoittamista ja toimi joka kerta :O)"

Miksi et jatkanut tuolla metodilla vaan lopetit kesken.

saa myös niitä purukohtauksia,minä olen opettanut sen että käsillä saa leikkiä ja purrakin mut ei saa satuttaa.Opetin saman myös nyt 2,5v koiralle ja kyllä toimii.Siinä pitää vaan olla tosi sinnikäs.Kun katsoo miten pentu ja aikunen leikkii niin nehän puree koko ajan,eili pureminen on ihan normaalia.Puremisen kovuuteen voi vaikuttaa.Minä en ole käyttänyt vettä enkä niskavilloista ravistusta.Jos on ihan pakko hillitä niin sit otan kuonosta kiinni ja puristan sen verran että hellittää. Tärkeä on kehua kun pentu puree sallitusti.
Myös meillä roikutaan lahkeessa kun ollaan lenkillä.Olen tehnyt niin ,että otan pentua takaa lavoista kiinni ja pidän siinä niin kauan kun riehuu.Yleensä kerta tai peri riittää.
Pääasia on ,että "riita"päättyy aina hyvitykseen.
Eli kielto ja hyvitys.Viha ei saa jäädä päälle.
Pennun puruinto laantuu kun hampaat vaihtuu ja sen jälkeen se muuttuu ihan puhtaasti leikiksi.Jos koira puree vihastuksissaan niin siihen pitää puuttua vähän raskaamalla kädellä.
Minusta ihmiset suhtautuu liian vakavasti koiran puremiseen,en tarkoita vihapurua.
Mun motto on : purra saa mut ei satuttaa.

Riva kirjoitti:

saa myös niitä purukohtauksia,minä olen opettanut sen että käsillä saa leikkiä ja purrakin mut ei saa satuttaa.Opetin saman myös nyt 2,5v koiralle ja kyllä toimii.Siinä pitää vaan olla tosi sinnikäs.Kun katsoo miten pentu ja aikunen leikkii niin nehän puree koko ajan,eili pureminen on ihan normaalia.Puremisen kovuuteen voi vaikuttaa.Minä en ole käyttänyt vettä enkä niskavilloista ravistusta.Jos on ihan pakko hillitä niin sit otan kuonosta kiinni ja puristan sen verran että hellittää. Tärkeä on kehua kun pentu puree sallitusti.
Myös meillä roikutaan lahkeessa kun ollaan lenkillä.Olen tehnyt niin ,että otan pentua takaa lavoista kiinni ja pidän siinä niin kauan kun riehuu.Yleensä kerta tai peri riittää.
Pääasia on ,että "riita"päättyy aina hyvitykseen.
Eli kielto ja hyvitys.Viha ei saa jäädä päälle.
Pennun puruinto laantuu kun hampaat vaihtuu ja sen jälkeen se muuttuu ihan puhtaasti leikiksi.Jos koira puree vihastuksissaan niin siihen pitää puuttua vähän raskaamalla kädellä.
Minusta ihmiset suhtautuu liian vakavasti koiran puremiseen,en tarkoita vihapurua.
Mun motto on : purra saa mut ei satuttaa.

Olen samaa mieltä, jotkut suhtautuvat liian vakavasti pennun puremiseen. Joillekin se on suuri yllätys, että pentu puree ja jotkut luulevat, että pennussa on jotakin vikaa. Pureminen on kuitenkin pennulle täysin luonnollista ja menee ajan kanssa ohi vaikka siihen ei niin suurta huomiota kiinnitettäisikään.

Kuonosta puristaminen on tehokasta, ja myös sormet voi työntää pennun kurkkuun, jolloin se tuntee olonsa tosi epämukavaksi ja lopettaaa puremisen. Minusta pennun puremiseen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Jos siihen kiinnittää liikaa huomiota, oppii pentu puremisen avulla hakemaan huomiota.

Olet saanut vaikka kuinka paljon ja ties minkälaisia neuvoja, mutta kannanpa minäkin korteni kekoon...

Ihan ensiksi: Hanki Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus. Mainio teos, joka auttaa ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja antaa käytännön vinkkejä siihen, miten luoda koiraan hyvä suhde, kuinka tulkita koiran kieltä, mitä puuhailla yhdessä sen kanssa jne.

Teillä on ilmeisesti mitä rohkein ja toimeliain karvainen lapsonen kotosalla. Sillä on varmasti myös suuri taistelutahto. Kaikki em. piirteet ovat pennussa hyviä ominaisuuksia, siitä tulee varmasti hieno koira!

Puhuit siitä, että pentu innostuu riehumaan erityisesti lenkkeillessä. Jos lenkillä käynti sen vuoksi tuntuu raskaalta ja raastaa hermoja, tee suosiolla lyhyempiä lenkkejä. Parin kilometrin lenkki kuulostaa tuon ikäiselle koiralle jo aika pitkältä. 4 kk ikäinen pentu ei tarvitse vielä lenkkeilyä sanan varsinaisessa merkityksessä, sille riittää ihan hyvin kierros lähipuistossa ja taluttimeen totuttelu. Sisäsiistiksi opettelun kannalta ulos pitäisi tietenkin päästä mahdollisimman usein.

Liian lenkittämisen varjopuolena on myös se, että muutenkin toimeliaalle koiralle kasvaa liian hyvä kunto, jolloin se jaksaa riehua entistäkin enemmän. Lenkittämällä koiraa ei saa väsymään, ihminen väsyy ensin. Sen sijaan kaikenlainen aivotyöskentely on koiralle erittäin tärkeää etenkin teidän tapauksessanne, kun vilkkaan pennun olisi hyvä pikku hiljaa kehittää esimerkiksi kärsivällisyyttään ja keskittymiskykyään. Käy ostamassa eläinkaupasta kongi (punainen muovitötterö), johon laitat vaikka maksalaatikkoa pennulle mutusteltavaksi, osta lemmikkieläinkaupasta possunkorvia järsittäviksi, piilota tyhjän talouspaperirullan tai taitellun pyyhkeen sisään nakin pala ja kehu kovasti, kun pentu löytää sen jne. Netistä ja koirakirjoista löydät lisää aktivointivinkkejä. Pentu kaipaa kovasti tällaista rauhallista aivojumppaa.

Kysyit, miten pennun saisi rauhoittumaan. Hepulissa juoksevan 4 kk ikäisen pennun rauhoittaminen ei tuskin onnistu rehellisesti sanottuna paljon mitenkään. Vähitellen voit kuitenkin opettaa koiraa rauhoittumaan siten, että kun se jo muutenkin uneliaana istuu vieressäsi, rapsuttelet sitä esimerkiksi rinnan alta ja sanot rauhallisella äänellä esim. "rauhoitutaan" tms. Pentu oppii toistojen myötä ehdollistumaan rinnasta rapsutukselle ja vihjesanalle niin, että se myöhemmin rauhoittuu niiden myötä paikalleen jännittävissäkin tilanteissa.

Kuten tämänkin ketjun viesteistä olet varmaan huomannut: koiraihmisiä on monenlaisilla ja kaikilla on oma mielipiteensä siitä, mitä ehdottomasti pitäisi / ei saisi missään tapauksessa tehdä. Sinun ei auta muuta kuin lukea hyvää koirakirjallisuutta, tutustua koirien kieleen ja oman pentusi luonteeseen ja päättää mitä itse pidät parhaana vaihtoehtona. Koirien kielestä sen verran, että vaikka tälläkin palstalla on suositeltu niskasta ottamista rangaistuksena, niin pidän sitä itse etenkin kovan taistelutahdon omaavan pennun kohdalla aika kelvottomana konstina. Aikuinen koira ei ota pentua niskasta kiinni sitä rangaistessaan, vaikka niin moni täällä tuntuu luulevan. Varmasti kaikki emokoiran ja pentulauman elämää tarkemmin seuranneet voivat allekirjoittaa tämän. Jos pennut innostuvat riehumaan liikaa tai purevat emoaan kipeästi leikkiessään, emo ärähtää tai kiljahtaa niille ja saattaa nopeasti, melkein tukistuksen omaisesti näykätä niitä kaulanseutuvilta. Yleensä emo myös nuolee heti tilanteen jälkeen pentua kuin hyvitelläkseen sitä.

Vilkkaalle ja huomion kipeälle pennulle paras rangaistus on leikin lopettaminen, koiran eristäminen, selän kääntäminen jne. Joku ehdotti, että pentu pitäisi eristää toiseen huoneeseen tunniksi. Oma mielipiteeni on, että ei missään tapauksessa niin pitkäksi aikaa! Koiran järkikulta ei riitä ymmärtämään pitkävihaisuutta ja tunti on sen elämässä suurin piirtein sama kuin ikuisuus. Pennun voi eristää korkeintaan muutamaksi minuutiksi, niin pitkäksi aikaa, että sekä sinä että koira olette rauhoittuneet.
Selättämisestä ei niin ikään ole paljoakaan hyötyä. Jotkut johtajuusongelmien kanssa kamppailevat isojen koirien omistajat sitä tuntuvat edelleen käyttävän ja katso, miten heidän koiransa yleensä käyttäytyvät - eivät ainakaan kauniisti ja rauhallisesti. Koira menee itse vapaaehtoisesti selälleen, kun se näyttää toiselle koiralle olevansa ihan kiltti ja vaaraton, ei ainakaan missään tapauksessa halukas tappeluun tai haasteeseen. Se, että omistaja selättää (pakottaa selälleen) koiran, tuntuu koirankielessä suurin piirtein siltä, että nyt lauman johtaja hyökkäsi minun kimppuuni jostakin syystä.

Älä ota puremista liian vakavasti. Kaikki pennut purevat, se kuuluu pennun rooliin. Jokaisella pennun omistajalla on kädet verinaarmuilla välillä. Koira rauhoittuu iän myötä ja pureminen lakkaa siinä vaiheessa, kun koiran hampaat ovat vaihtuneet pysyviksi eli noin puolivuotiaana tai vähän vanhempana, viimeistään vuoden ikäisenä kuitenkin. Yritä sinnitellä siis vielä pari kolme kuukautta. Pentujen leikkipuremisella ja riehumisella ei ole mitään tekemistä aikuisen koiran aggressiivisen, oikean puremisen kanssa. Pentu leikkii ja kommunikoi suullaan.

Kasvattaja kirjoitti:

Olet saanut vaikka kuinka paljon ja ties minkälaisia neuvoja, mutta kannanpa minäkin korteni kekoon...

Ihan ensiksi: Hanki Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus. Mainio teos, joka auttaa ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja antaa käytännön vinkkejä siihen, miten luoda koiraan hyvä suhde, kuinka tulkita koiran kieltä, mitä puuhailla yhdessä sen kanssa jne.

Teillä on ilmeisesti mitä rohkein ja toimeliain karvainen lapsonen kotosalla. Sillä on varmasti myös suuri taistelutahto. Kaikki em. piirteet ovat pennussa hyviä ominaisuuksia, siitä tulee varmasti hieno koira!

Puhuit siitä, että pentu innostuu riehumaan erityisesti lenkkeillessä. Jos lenkillä käynti sen vuoksi tuntuu raskaalta ja raastaa hermoja, tee suosiolla lyhyempiä lenkkejä. Parin kilometrin lenkki kuulostaa tuon ikäiselle koiralle jo aika pitkältä. 4 kk ikäinen pentu ei tarvitse vielä lenkkeilyä sanan varsinaisessa merkityksessä, sille riittää ihan hyvin kierros lähipuistossa ja taluttimeen totuttelu. Sisäsiistiksi opettelun kannalta ulos pitäisi tietenkin päästä mahdollisimman usein.

Liian lenkittämisen varjopuolena on myös se, että muutenkin toimeliaalle koiralle kasvaa liian hyvä kunto, jolloin se jaksaa riehua entistäkin enemmän. Lenkittämällä koiraa ei saa väsymään, ihminen väsyy ensin. Sen sijaan kaikenlainen aivotyöskentely on koiralle erittäin tärkeää etenkin teidän tapauksessanne, kun vilkkaan pennun olisi hyvä pikku hiljaa kehittää esimerkiksi kärsivällisyyttään ja keskittymiskykyään. Käy ostamassa eläinkaupasta kongi (punainen muovitötterö), johon laitat vaikka maksalaatikkoa pennulle mutusteltavaksi, osta lemmikkieläinkaupasta possunkorvia järsittäviksi, piilota tyhjän talouspaperirullan tai taitellun pyyhkeen sisään nakin pala ja kehu kovasti, kun pentu löytää sen jne. Netistä ja koirakirjoista löydät lisää aktivointivinkkejä. Pentu kaipaa kovasti tällaista rauhallista aivojumppaa.

Kysyit, miten pennun saisi rauhoittumaan. Hepulissa juoksevan 4 kk ikäisen pennun rauhoittaminen ei tuskin onnistu rehellisesti sanottuna paljon mitenkään. Vähitellen voit kuitenkin opettaa koiraa rauhoittumaan siten, että kun se jo muutenkin uneliaana istuu vieressäsi, rapsuttelet sitä esimerkiksi rinnan alta ja sanot rauhallisella äänellä esim. "rauhoitutaan" tms. Pentu oppii toistojen myötä ehdollistumaan rinnasta rapsutukselle ja vihjesanalle niin, että se myöhemmin rauhoittuu niiden myötä paikalleen jännittävissäkin tilanteissa.

Kuten tämänkin ketjun viesteistä olet varmaan huomannut: koiraihmisiä on monenlaisilla ja kaikilla on oma mielipiteensä siitä, mitä ehdottomasti pitäisi / ei saisi missään tapauksessa tehdä. Sinun ei auta muuta kuin lukea hyvää koirakirjallisuutta, tutustua koirien kieleen ja oman pentusi luonteeseen ja päättää mitä itse pidät parhaana vaihtoehtona. Koirien kielestä sen verran, että vaikka tälläkin palstalla on suositeltu niskasta ottamista rangaistuksena, niin pidän sitä itse etenkin kovan taistelutahdon omaavan pennun kohdalla aika kelvottomana konstina. Aikuinen koira ei ota pentua niskasta kiinni sitä rangaistessaan, vaikka niin moni täällä tuntuu luulevan. Varmasti kaikki emokoiran ja pentulauman elämää tarkemmin seuranneet voivat allekirjoittaa tämän. Jos pennut innostuvat riehumaan liikaa tai purevat emoaan kipeästi leikkiessään, emo ärähtää tai kiljahtaa niille ja saattaa nopeasti, melkein tukistuksen omaisesti näykätä niitä kaulanseutuvilta. Yleensä emo myös nuolee heti tilanteen jälkeen pentua kuin hyvitelläkseen sitä.

Vilkkaalle ja huomion kipeälle pennulle paras rangaistus on leikin lopettaminen, koiran eristäminen, selän kääntäminen jne. Joku ehdotti, että pentu pitäisi eristää toiseen huoneeseen tunniksi. Oma mielipiteeni on, että ei missään tapauksessa niin pitkäksi aikaa! Koiran järkikulta ei riitä ymmärtämään pitkävihaisuutta ja tunti on sen elämässä suurin piirtein sama kuin ikuisuus. Pennun voi eristää korkeintaan muutamaksi minuutiksi, niin pitkäksi aikaa, että sekä sinä että koira olette rauhoittuneet.
Selättämisestä ei niin ikään ole paljoakaan hyötyä. Jotkut johtajuusongelmien kanssa kamppailevat isojen koirien omistajat sitä tuntuvat edelleen käyttävän ja katso, miten heidän koiransa yleensä käyttäytyvät - eivät ainakaan kauniisti ja rauhallisesti. Koira menee itse vapaaehtoisesti selälleen, kun se näyttää toiselle koiralle olevansa ihan kiltti ja vaaraton, ei ainakaan missään tapauksessa halukas tappeluun tai haasteeseen. Se, että omistaja selättää (pakottaa selälleen) koiran, tuntuu koirankielessä suurin piirtein siltä, että nyt lauman johtaja hyökkäsi minun kimppuuni jostakin syystä.

Älä ota puremista liian vakavasti. Kaikki pennut purevat, se kuuluu pennun rooliin. Jokaisella pennun omistajalla on kädet verinaarmuilla välillä. Koira rauhoittuu iän myötä ja pureminen lakkaa siinä vaiheessa, kun koiran hampaat ovat vaihtuneet pysyviksi eli noin puolivuotiaana tai vähän vanhempana, viimeistään vuoden ikäisenä kuitenkin. Yritä sinnitellä siis vielä pari kolme kuukautta. Pentujen leikkipuremisella ja riehumisella ei ole mitään tekemistä aikuisen koiran aggressiivisen, oikean puremisen kanssa. Pentu leikkii ja kommunikoi suullaan.

Kiitos neuvoista. Aika pitkälti olemme noin toimineetkin, mutta välillä on tullut koitettua tuota selättämistä ja se ei tosiaankaan toimi (eikä minkäänlainen kurittaminen). Pentu tosiaan saa toisinaan (lue päivittäin) hepulin, ja rauhoittuminen viekin sitten aikaa... Olen vaan todennut että pennun pitää saada myös riehua, kunhan ei mene liiallisuuksiin. Eristys toimii kunhan vaan saa pennun kiinni :O)Tuota kirjaa joku muukin on suositellut, pitänee hankkia.

Kasvattaja kirjoitti:

Olet saanut vaikka kuinka paljon ja ties minkälaisia neuvoja, mutta kannanpa minäkin korteni kekoon...

Ihan ensiksi: Hanki Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus. Mainio teos, joka auttaa ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja antaa käytännön vinkkejä siihen, miten luoda koiraan hyvä suhde, kuinka tulkita koiran kieltä, mitä puuhailla yhdessä sen kanssa jne.

Teillä on ilmeisesti mitä rohkein ja toimeliain karvainen lapsonen kotosalla. Sillä on varmasti myös suuri taistelutahto. Kaikki em. piirteet ovat pennussa hyviä ominaisuuksia, siitä tulee varmasti hieno koira!

Puhuit siitä, että pentu innostuu riehumaan erityisesti lenkkeillessä. Jos lenkillä käynti sen vuoksi tuntuu raskaalta ja raastaa hermoja, tee suosiolla lyhyempiä lenkkejä. Parin kilometrin lenkki kuulostaa tuon ikäiselle koiralle jo aika pitkältä. 4 kk ikäinen pentu ei tarvitse vielä lenkkeilyä sanan varsinaisessa merkityksessä, sille riittää ihan hyvin kierros lähipuistossa ja taluttimeen totuttelu. Sisäsiistiksi opettelun kannalta ulos pitäisi tietenkin päästä mahdollisimman usein.

Liian lenkittämisen varjopuolena on myös se, että muutenkin toimeliaalle koiralle kasvaa liian hyvä kunto, jolloin se jaksaa riehua entistäkin enemmän. Lenkittämällä koiraa ei saa väsymään, ihminen väsyy ensin. Sen sijaan kaikenlainen aivotyöskentely on koiralle erittäin tärkeää etenkin teidän tapauksessanne, kun vilkkaan pennun olisi hyvä pikku hiljaa kehittää esimerkiksi kärsivällisyyttään ja keskittymiskykyään. Käy ostamassa eläinkaupasta kongi (punainen muovitötterö), johon laitat vaikka maksalaatikkoa pennulle mutusteltavaksi, osta lemmikkieläinkaupasta possunkorvia järsittäviksi, piilota tyhjän talouspaperirullan tai taitellun pyyhkeen sisään nakin pala ja kehu kovasti, kun pentu löytää sen jne. Netistä ja koirakirjoista löydät lisää aktivointivinkkejä. Pentu kaipaa kovasti tällaista rauhallista aivojumppaa.

Kysyit, miten pennun saisi rauhoittumaan. Hepulissa juoksevan 4 kk ikäisen pennun rauhoittaminen ei tuskin onnistu rehellisesti sanottuna paljon mitenkään. Vähitellen voit kuitenkin opettaa koiraa rauhoittumaan siten, että kun se jo muutenkin uneliaana istuu vieressäsi, rapsuttelet sitä esimerkiksi rinnan alta ja sanot rauhallisella äänellä esim. "rauhoitutaan" tms. Pentu oppii toistojen myötä ehdollistumaan rinnasta rapsutukselle ja vihjesanalle niin, että se myöhemmin rauhoittuu niiden myötä paikalleen jännittävissäkin tilanteissa.

Kuten tämänkin ketjun viesteistä olet varmaan huomannut: koiraihmisiä on monenlaisilla ja kaikilla on oma mielipiteensä siitä, mitä ehdottomasti pitäisi / ei saisi missään tapauksessa tehdä. Sinun ei auta muuta kuin lukea hyvää koirakirjallisuutta, tutustua koirien kieleen ja oman pentusi luonteeseen ja päättää mitä itse pidät parhaana vaihtoehtona. Koirien kielestä sen verran, että vaikka tälläkin palstalla on suositeltu niskasta ottamista rangaistuksena, niin pidän sitä itse etenkin kovan taistelutahdon omaavan pennun kohdalla aika kelvottomana konstina. Aikuinen koira ei ota pentua niskasta kiinni sitä rangaistessaan, vaikka niin moni täällä tuntuu luulevan. Varmasti kaikki emokoiran ja pentulauman elämää tarkemmin seuranneet voivat allekirjoittaa tämän. Jos pennut innostuvat riehumaan liikaa tai purevat emoaan kipeästi leikkiessään, emo ärähtää tai kiljahtaa niille ja saattaa nopeasti, melkein tukistuksen omaisesti näykätä niitä kaulanseutuvilta. Yleensä emo myös nuolee heti tilanteen jälkeen pentua kuin hyvitelläkseen sitä.

Vilkkaalle ja huomion kipeälle pennulle paras rangaistus on leikin lopettaminen, koiran eristäminen, selän kääntäminen jne. Joku ehdotti, että pentu pitäisi eristää toiseen huoneeseen tunniksi. Oma mielipiteeni on, että ei missään tapauksessa niin pitkäksi aikaa! Koiran järkikulta ei riitä ymmärtämään pitkävihaisuutta ja tunti on sen elämässä suurin piirtein sama kuin ikuisuus. Pennun voi eristää korkeintaan muutamaksi minuutiksi, niin pitkäksi aikaa, että sekä sinä että koira olette rauhoittuneet.
Selättämisestä ei niin ikään ole paljoakaan hyötyä. Jotkut johtajuusongelmien kanssa kamppailevat isojen koirien omistajat sitä tuntuvat edelleen käyttävän ja katso, miten heidän koiransa yleensä käyttäytyvät - eivät ainakaan kauniisti ja rauhallisesti. Koira menee itse vapaaehtoisesti selälleen, kun se näyttää toiselle koiralle olevansa ihan kiltti ja vaaraton, ei ainakaan missään tapauksessa halukas tappeluun tai haasteeseen. Se, että omistaja selättää (pakottaa selälleen) koiran, tuntuu koirankielessä suurin piirtein siltä, että nyt lauman johtaja hyökkäsi minun kimppuuni jostakin syystä.

Älä ota puremista liian vakavasti. Kaikki pennut purevat, se kuuluu pennun rooliin. Jokaisella pennun omistajalla on kädet verinaarmuilla välillä. Koira rauhoittuu iän myötä ja pureminen lakkaa siinä vaiheessa, kun koiran hampaat ovat vaihtuneet pysyviksi eli noin puolivuotiaana tai vähän vanhempana, viimeistään vuoden ikäisenä kuitenkin. Yritä sinnitellä siis vielä pari kolme kuukautta. Pentujen leikkipuremisella ja riehumisella ei ole mitään tekemistä aikuisen koiran aggressiivisen, oikean puremisen kanssa. Pentu leikkii ja kommunikoi suullaan.

Vaikkei minulla pentua olekaan, oli todella hyvät neuvot! Kiitos asiallisista ja hyvistä neuvoista, oli ilo lukea ne.

jukkatapani kirjoitti:

Kiitos neuvoista. Aika pitkälti olemme noin toimineetkin, mutta välillä on tullut koitettua tuota selättämistä ja se ei tosiaankaan toimi (eikä minkäänlainen kurittaminen). Pentu tosiaan saa toisinaan (lue päivittäin) hepulin, ja rauhoittuminen viekin sitten aikaa... Olen vaan todennut että pennun pitää saada myös riehua, kunhan ei mene liiallisuuksiin. Eristys toimii kunhan vaan saa pennun kiinni :O)Tuota kirjaa joku muukin on suositellut, pitänee hankkia.

minulta yksi. opeta koirallesi sana paikalla. opeta sitä joka päivä ja monta, monta kertaa.
palkitse hyvin joka kerta ainakin alussa.

sitten kun koira alkaa riehumaan ja mielestäsi on tarpeeksi niin silloin komennat sen ólemaan paikalla. minun omani ainakin rauhottuvat heti.
sitten kun koira vähän aikaa on paikalla niin voit palkita ja antaa jonkun lelun.
tuon ikäinen koira kun ei aina ymmärrä mitä siltä vaaditaan. mutta tun paikalla osaamisen ovat aina minun koirani nopeasti oppineet.