Kysymys teille entisille vaimoille ja tyttöystäville. Myönnän tehneeni väärin alkaessani suhteeseen perheellisen miehen kanssa naisen viellä asuessa miehen luona. (ero menneillään ja muutto edessä) Suhteemme siis alkoi hänen eron viime metreillä. Tiedän että tämä satuttu entistä todella paljon. Joutuihan hän luopumaan kodista, perheestä ja elämästään. Hänelle kun tämä ero oli tullut "yllätyksenä" mutta tiettävästi tähän eroon en ainoa syy minä ollut, ero oli aluillaan jo paljon ennen minua. (joo joo kuullostaa puollustelulta). Mutta kysymys on, mitä te entiset hyödytte minun haukkumisesta miehelleni ja mieheni haukkumisesta minulle ja sama homma molempien tutuille ja sukulaisille? Mitä hyödyttää lapsista tappelu? Mitä te saavutatte sillä että valitatte ja napisette jokaisesta asiasta? Miksi yritätte olla miehelle ystävä jos seuraavana päivänä haukutte hänet pataluhaksi? Mitä te tästä kaikesta riitelystä ja yksipuolisesta natinasta hyödytte? Tiedän että sattuu ja tiedän että itse varmaan olisin samalla lailla vihainen pettynyt ja katkera mutta miksi kostaa se lapsille? Minä erosin miehestäni jo raskaus aikana, (löysi uuden naisen) olen hänelle edelleen vihainen ja katkera enkä mielelläni missään tekemisissä ole ellei se liity lapseemme, mutta koskaan ei ole tullut mieleen lapsen kustannuksella alkaa miehelleni kostamaan. Lapsi on hänen luonaan silloin kun molemmille ajankohta on hyvä, vaikka joskus ottaa päähän TODELLA paljon antaa lapsi hänelle ja uudelle naiselle en hänelle sitä myönnä sillä lapsella on oikeus isäänsä. Mikä on että me naiset ei tajuta että lapsi ei ole se millä oma viha ja pettymys toiselle kostetaan??
Kysymys jätetyille
mitä hyötyä?
181686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
paljon olet saanut vastauksia.
Huvittavaa taisi mennä exiltä jauhot suuhun.
olisi itse osannut yhtä hyvin ilmaista itseäni! Loistavaa! Missä viipyy exien kommentit, huhuu?
mutta tunnut todella pinnalliselta ihmiseltä.
tosiasia kuitenin on, että olet hajoittanut perheen. ja se koskee. koskee entistä perheen isääkin, uutta miestäsi, vaikka ei myönnäkään sitä. toisekseen, sinuun ei pysty luottamaan, ei hän, etkä sinä häneen. petturi mikä petturi.
turha puolustella sillä että erosit itse raskaus-aikana. minusta se vasta onkin vastuuttomuutta.
sinä olet paras sanomaan etten häneen voi luottaa. Luotan 101%:sti. Ja vastuutonta erota raskaus aikana.. sehän minun syyni tosiaan on ettei suhde kolmen vuoden jälkeen entisen mieheni jälkeen enää toiminut. Nykyisen mieheni kanssa olemme onnellisia ja exän luritukset menee lähinnä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, olemme mieheni kanssa vain miettineet että mitä hän hyötyy siitä että jo kolmatta vuotta energiaansa hukkaa meidän haukkumiseen ja mollaamiseen, kuvitteleeko tällä saavansa entisen miehensä takaisin? Ja tuo 10 vuotta exän haukkuminen, Onko tosiaan oma elämä niin köyhä. Ja ompa poika rakastavan äidin saanut kun ei poikansa naista siedä, hellurei olisin minä sellaiselle äidille sanonut.
saat vastausksia. Olet väärällä osastolla.
vaimolla on oikeus vaatia ettei mies harrasta seksiä toisen kanssa, etkö tiennyt sitä? otapa selvää avioliittolainsäädännöstä niin saat yllätykseksesi tietääettä avioliitto tarkoittaa juuri seksisuhDETTA! EI SIIHEN KOL0MAS PYÖRÄ SOVI!
kaikki tämä kostamaan lasten kautta??
enkä petetty (ainakaan sanan seksuaalisessa merkityksessä), enkä myöskään pettäjä, enkä kutsuisi itseäni myöskään jättäjäksi (vaikka ensimmäisenä ja useimmin otinkin eron puheeksi).
Sitä en hyväksy missään muodossa, että alkaa seurustella varatun(tai vielä hetken varatun) henkilön kanssa, enkä myöskään sitä, että varattu (tai vielä hetken varattu) alkaa seurustella toisenKIN kanssa.
Vaikka eroprosessi oli loppumetreillä, mutta pari asui edelleen yhdessä, niin heillä olisi mielestänyt pitänyt olla rauha työstää asia loppuun. Me muutimme erillemme jo heti eron vireillepanon jälkeen, koska ei ollut mitään tarvetta asua enää yhtään pidempään yhdessä tai mitenkään yhdessä työstää asiaa. Minun puolestani mies oli siitä lähtien vapaata riistaa kaikille naisille, kun muutti omaan asuntoonsa. Viimeiseen yhteisessä kodissa asumaansa päivään asti EI kumpikaan ollut vapaa.
Mitä sitten lasten kautta kostamiseen tulee, niin se ei ole ikinä järkevää. Keskenään (ei lasten aikana, eikä lasten kautta) aikuiset voivat purkaa paineitaan (kunhan nyt eivät toisiaan tappamaan ala), jos siltä tuntuu. Eihän tunteiden panttaaminenkana ole hyvä. Siinä vain oma mieli kärsii, jos märehtii asioita itsekseen ja esittää ex:lle kaiken hyväksyvää ja mukavaa. Jos oloa helpottaa, kun saa kertoa väärinkohdelluksi joutumistaan ihmisille, niin se voi olla jollekin sitä parasta terapiaa. Miksi miehesi ex:n pitäisi maksaa sinun ja miehesi takia jollekin psykologille hirveät summat, että pääsisi vaitiolovelvolliselle purkamaan tunteitaan?
Sinulle ja miehellesi tekisi mieli sanoa, että sitä saa, mitä tilaa, mutta lapset tulisi jättää kuitenkin niiden asioiden ulkopuolelle. Jospa antaisitte ex:lle luvan haukkua teitä niin paljon, kuin sielu sietää, kunhan lupaa jättää lapset rauhaan.
Oli vain ehdotus, joo :)
Niin, ja sitä en nyt blondina ymmärtänyt, että oliko tämä joku tabu -aihe vai miksi piti niin erikseen ihmetellä, kun kukaan ei ota kantaa asiaan? Ehkäpä täällä palstalla ei ole niitä JÄTETTYJÄ.
on ihan omaa syytäsi, että sotkeuduit eron pyörityksessä olevaan mieheen, joten on sinulle ihan oikein, että saat vähän kurmootusta.
Avio/avoeron ollessa meneillään ovat kumpikin puoliso tavallaan sekaisin siitä kriisistä, jonka perheen ja kodin hajoittaminen aiheuttaa. Tämä mies on ehkä tiedostamattaan hakenut uutta kumppania selvitäkseen erosta ja saadakseen sinut kainalokepiksi. En usko suhteenne kestävän kun tämän kumppanisi kriisi parissa vuodessa helpottuu.
Hänen exänsä on myös kriisissä ja silloin ihminen ei huomaa eikä ymmärrä tekevänsä mitään väärää kun käyttää lapsia ammuksina. On erittäin ymmärrettävää, että ex-vaimo ei käyttäydy rationaalisesti eikä empaattisesti. Hän tuntee itsensä ihan aiheesta loukatuksi ja purkaa pahaa oloaan joka suuntaan. Tässä menee nyt varmaan muutama vuosi ennen kuin rauhoittuu.
Olisi ollut mieheltäkin fiksua ensin hoitaa ero pois alta, olla jonkin aikaa yksin, sopia lapsen huoltajuuteen liittyvät asiat ja vasta sitten alkaa hakea kumppania tai suhdetta. Silloin sinäkin ehkä pääsisit vähemmällä haukkumisella.
Ja todellakin, kyllä minulle ainakin tulee hyvä mieli kun yhdessä ex-anopin kanssa haukumme exäni nykyistä, jo 10 vuotta mukana ollutta, vaimoa. Ja siitäkin tulee mukava olo kun ex lapsista soittaessaan kehuu minua ja moittii nykyistänsä ja katuu kun otti uuden ennen eron voimaan astumista.
... miten katkeria ihmisiä täällä oikein pyöriikään.
Ensinnäkin, ei kai tuo kirjoittaja ole missään vastuussa kenenkään avioliittoa pelastamaan, ja siksi toisekseen tuo avioliittohan oli jo päättynyt, joten mitä meuhkaatte.
"Ja todellakin, kyllä minulle ainakin tulee hyvä mieli kun yhdessä ex-anopin kanssa haukumme exäni nykyistä, jo 10 vuotta mukana ollutta, vaimoa. Ja siitäkin tulee mukava olo kun ex lapsista soittaessaan kehuu minua ja moittii nykyistänsä ja katuu kun otti uuden ennen eron voimaan astumista."
En yksinkertaisesti tajua miten pikkumaisia ihmisiä täältä löytyy. Eikö sinullekin tekisi hyvää välillä pyrkiä vähän positiivisempaan elämänasenteeseen tuollaisen kaiken synkistävän katkeruuden sijaan. Mielestäni mikään ei ole surullisempaa kuin katkera ja kyyninen ihminen, joka ei enää pysty nauttimaan elämästä, koska on niin jäänyt kiinni vihan tunteisiin. Toivottavasti elämäsi muuttuu hiukan valoisammaksi ja yritä nyt ainakin hyvä ihminen olla siirtämättä tuota omaa katkeruuttasi lapsiin.
on näyte siitä kuinka nyksillä on huono itsetunto.
Omaa egoa pönkitetään ex-anopin kanssa heh..
Niin ja miksihän se ero on sitten aikoinaan tullu? Ettei se exä vaan muistuttaisi liikaa anoppia..
Olen samoilla linjoilla. Rehellinen vastaus siitä miltä tuntuu ja mitä tapahtuu kun menee suhteeseen vielä avioliitossa olevan kanssa.
Liittohan ei ole päättynyt ennen kuin sen on läpikäynyt omassa mielessään ja kenenkään liitto ei ole päättynyt juridisestikaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.
Ihmiset ovat raadollisia ja erossa se tulee esille liiankin hyvin.
Olen myöskin sitä mieltä, että jos alkaa suhteeseen erokriisin keskellä olevan ihmisen kanssa niin kaivaa verta nenästään.
En ole jätetty, olen lähtijä. Erotessani lapset jäivät minulle, isä ei ollut heistä koskaan kiinnostunut.
Aloin elää omaa elämääni, isää ei edelleenkään kiinnostanut lapset.
Viiden erovuoden jälkeen hän löysi uuden naisystävän (miehensä jättämän). Hienoa, hiukan onnea hänenkin elämäänsä. Exän ja minunkin välit olivat siinä vaiheessa jo okei, ei riidelty, sovittiin asioista puhelimitse ja hän oli pitänyt lapsia silloin tällöin viikonloppuisin, tai haki lapset ja vei heidät äidilleen hoidettaviksi.
Kuukausi heidän suhteen alkamisesta aloin kuulla lasten suusta outoa puhetta. Uusi naisystävä haukkui ja arvosteli minua lapsille/lasten kuullen. 4kk suhteen alkamisesta tuli ensimm lastensuojeluilmoitus (turha) vuosi ensimm jälkeen toinen (turha), 1 kk sen jälkeen rikosilmoitus (naisystävn herjaamisesta, joka hyllytettiin saman tien turhana) 1kk sen jälkeen kutsu käräjille, ex-mies halusi lapset itselleen. Kaksi vuotta heidän suhteen alkamisesta oli käräjät, jonka käsittelyn isä veti pois pöydältä (l.turha) koska olisi hävinnyt käsittelyn. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, uusi lastensuojeluilmoitus, sekin turha ja rumba jatkuu.
En voi kieltää, ettenkö tuntisi negatiivisia tunteita exän naisystävää kohtaan; hän pyöräytti lumipallon liikkeelle, koska ei ymmärtänyt ettei sitä pysäytä mikään. Mutta virheitä sattuu, yksin tuon naisen vika ei ole se, että elämämme lasten kanssa on perin kummallista ja jonkin verran raskastakin. Exäni tunnen; mitätön mies ansaitsee vain halveksuntani.
Exän naisystävä haluaa minut pois maailman kartalta, pois exän sukulaisten tuttavapiiristä. Hän haluaa aloittaa uudelleen; lapset, mies, kiva elämä (omat lapset halusivat jäädä isälleen erossa). Mustasukkaisena hän haluaa sitoa itsensä exääni lapsilla, koska tietää, että exä ei kykene huolehtimaan lapsista itsenäisesti.
Molemmat - exäni ja hänen nyxänsä ovat jätettyjä. Onko vaikuttimena katkeruus vai mikä saa aikuiset ihmiset kiusaamaan suurperheen yh-äitiä vuosi vuoden jälkeen?
Olen nyxä eikä mieleeni tulisi toimia noin. Vaikuttaa aika häiriintyneiltä nämä ihmiset. Itse kOetan olla puuttumatta mihinkään lasten, isän tai exän asioihin, minusta se on ollut paras tapa selviytyä tästä uusperhe-elämästä. Meillä onkin sujunut melkein ilman riitoja tämä ensimmäinen vuosi vaikka melkoinen elämän muutos tämä kaikille on ollut. Minä olen varmaan ollut se, joka huonoiten on sopeutunut tilanteeseen ja siitä ne riidatkin ovat aiheutuneet. Mieheni toivoo, että ottaisin enemmän osaa lasten elämään ja tekemisiin. Minä taas ajattelen, että mitä vähemmän niin ei sitten ainakaan tulis sellaista oloa exälle, että liikaa tungen lasten elämään.
En ole pettäjä,petetty tai toinen nainenkaan ollut, mutta jotenkin tuo on aika säälittävää olla huolissaan lapsista nyt, missä se oli siinä kohtaan kun varatun miehen matkaan lähdit? Noh, jokainen eläkööt miten itse kokee sen kestävänsä.
antaa lapsi omalle isälleen????????? juurihan kyselet miksi sillä naisella ottaa päähän jonka perheen itse rikoit. luulisi, että sinua ei ota ollenkaan päähän kun olet noin ymmärtävä ja vilpitön.
muutama vuosi sitten eroamassa olevaan mieheen. Hän tosin väitti että on jo eronnut mutta pianpa paljastui että asuivat saman katon alla edelleen.
Olen aina ollut periaatteen ihminen että toisen omaan älä koske, mutta nyt minulle valehdeltiin. No tämä suhteen tynkähän loppui sitten heti kun sain tietää että yhdessä asuvat. Lapsiakin heillä oli 2.
Sanonpa vaan ketjun aloittajalle että älä tule palstalle itkemään sitten kun tapahtuu sinulle se että miehes onki löytänyt jonkun toisen :)
Yhdyn aikaisempaan kirjoittajaan joka kertoi että olet miehelle kainalosauva, olet tukena eron yli. Ja kun mies on tolpillaan erosta niin sinut jätetään sen jälkeen.
Jos olet kuullut sanasta "korvaava suhde" niin tiedät mistä puhutaan. Jos et tiedä niin laitappa googleen hakusanaksi tuo.
Erosta toipuminen vie väkisin muutaman kuukauden, joillakin vuosia. Itsekin pämppäsin 3 vuotta sinkkuna eron jälkeen.Tietysti oli jotain virityksiä (yksi kerrallaan tietenkin) mutta en halunnut sitoutua siten että olisin hellan ja nyrkin välissä heti.
Tätä nykyä sitten olenkin kihloissa kultaisen miehen kanssa, asumme omakotitalossa ja elämä on tasaisen varmaa :)
jätetyksi toisen naisen vuoksi ja olet siitä katkera ja vihainen, miksi ihmeessä itse sekaannuit varattuun mieheen????