Ne neljä vuotta amk:ssa olivat kaikki helvetinmoisia; stressiä, kiirettä, väsymystä, jännitystä, hikoilua, istumista - siis pelkkää kärsimystä.
Lomat menivät ylimääräisten harjoituksien kimpussa ja kesällä painoin duunia kellon ympäri pienellä palkalla. Pitihän opiskelut jotenkin rahoittaa, kun Kelasta ei juuri mitään saanut. Työstä huolimatta sain kiristää vyötä.
Niistä matematiikan tunneista ja tenteistä näen vieläkin painajaisia. Kirjoja tahkottiin läpi 4 viikkoa/kirja hirvittävä pino! Sitten tentattiin ja taas mentiin. Ei ihme, että joillakin sekosi pää.
Pisimmät päivät olivat lähes 12-tuntisia. Ja yritäpä tällaisen päivän aikana kertyneitä tehtäviä tehdä myöhään illalla, kun nuppi vain suhisee.
Nyt saan rentoutua oman työpöydän ääressä. Palkka juoksee ja työtä on vain n. 40 tuntia viikossa.
Kerran olen valmistunut insinööriksi - toista kertaa en opiskelisi ikinä. Tiesin, että työtä pitää tehdä päljon, mutta silti se yllätti. Työmäärä oli aivan kohtuuton.
Mutta nyt olen onnellinen. Kyllä kannatti.
Lomat menivät ylimääräisten harjoituksien kimpussa ja kesällä painoin duunia kellon ympäri pienellä palkalla. Pitihän opiskelut jotenkin rahoittaa, kun Kelasta ei juuri mitään saanut. Työstä huolimatta sain kiristää vyötä.
Niistä matematiikan tunneista ja tenteistä näen vieläkin painajaisia. Kirjoja tahkottiin läpi 4 viikkoa/kirja hirvittävä pino! Sitten tentattiin ja taas mentiin. Ei ihme, että joillakin sekosi pää.
Pisimmät päivät olivat lähes 12-tuntisia. Ja yritäpä tällaisen päivän aikana kertyneitä tehtäviä tehdä myöhään illalla, kun nuppi vain suhisee.
Nyt saan rentoutua oman työpöydän ääressä. Palkka juoksee ja työtä on vain n. 40 tuntia viikossa.
Kerran olen valmistunut insinööriksi - toista kertaa en opiskelisi ikinä. Tiesin, että työtä pitää tehdä päljon, mutta silti se yllätti. Työmäärä oli aivan kohtuuton.
Mutta nyt olen onnellinen. Kyllä kannatti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä se ihan kaikilla noin mene. Veli ja muutama sen kaveri on inssejä ja ne vaan pääsääntöisesti biletti ja vältteli kirjoja =)) ja nyt kaikilla hyvät työpaikat ja elämä muutenkin mallillaan. Ei opiskelu ole niin vakavaa että kannattaisi stressata
Ettet olisi vain ollut ns. hikipinko? Joillakin ihmisillä on pakollinen tarve osata/muistaa ihan kaikki asiat ja sen takia opiskeluaikakin on helvettiä. Olisi kannattanut mielummin panostaa tiettyihin tärkeisiin asioihin ja tuulettaa välillä. Ja tietenkin jos olet helposti stressaavaa sorttia niin sehän on sinun vikasi, ei koulun.
kiinnostaisi tietää, että lähditkö opiskelemaan insinööriksi ammattikoulun vaiko lukion jälkeen? ja jos lukion, niin pitkän vai lyhyen matematiikan opiskelleena? matematiikka tuntui viestisi perusteella olleen kompastuskivesi. poikaystäväni opiskelee DI:ksi, muttei pitkän matematiikan lukeneena ole ainakaan tunnustanut nähneensä matematiikan kursseista painajaisia... tosin itsekin luin pitkän matematiikan ja kirjoitin siitä M:n, mutten nyt muista siitä paljon mitään
Lukion käyneillä on selvästi enemmän vaikeuksia matematiikan kanssa amk:ssa, koska heillä on opintosuunnitelmassa vähemmän perusteita ja heidän kohdalla tapahtuu aikamoinen hyppy lukiomatematiikasta amk-matematiikkaan... :) Kahden vuoden opiskelun jälkeen porukalla on samat kurssit ja lukiotaustaiset menestyvät heikommin.
Amiksesta amk:uun siirtyvät ovat yleensä jo kiinnostuneita alasta ja haluavat siksi oppia lisää. Lukioista tuleville amk on ollut vain yksi, eikä välttämättä halutuin, vaihtoehto muiden joukossa ja siksi motivaatio ei välttämättä ole huipussaan.
Tietysti poikkeuksia on molemmissa ryhmissä, mutta motivaatio on menestymisessä aina päätekijä. Lahjakkuus taas määrää, kuinka paljon menestyksen eteen pitää sitten panostaa.
Mitä oikein selität? Tässä omat tietoni:
1. Meillä ainakin kaikkilla on saman verran matikkaa, oli sitten tullut mistä tahansa.
2. Jos on käynyt lukiossa pitkän matikan, niin amk:in matikka ei käytännössä tarjoa mitään uutta.
3. Viimeinen matikan opintojakso käydään jo toisena vuonna.
4. Lukiotaustaiset ovat pärjänneet luonnontieteellisissä aineissa lähes aina paremmin kuin amiksesta tulleet.
Oma kokemus taas kertoo siitä, että amk:uun lähtevät opiskelemaan heikompilahjaiset ylioppilaat ja siitä syystä taso voi olla heikompi kuin amiksilla.
Minä satuin olemaan "luokkani" parhaimmasta päästä matematiikassa ja olen vieläpä ylioppilas.
Ei tuo ammattikorkeakoulu yleensäkään ole järin vaativa laitos ja insinöörin työt ovat mitä ovat.