Viikko ilman alkoholia ja olo on mainio!Minä suoriuduin kuin suoriuduinkin systerin polttareista ilman viinantippaa! Jopa kuoharin korvasin limpparilla. Todella mukava päivä oli, ja yöllä kun ajelin miestäni hakemaan systerin miehen polttareista, mieli oli voitonriemuinen. Odotellessani juoppojunan saapumista, pyörin autolla ympäri kaupunkia tutustuen yöelämään kaduilla pitkästä aikaa selvinpäin. Voi luoja, miten olen voinut olla siellä heilumassa! Kaiken maailman kännizombeja vaeltelee pitkin katuja, määränpäätään etsien. Onnettoman näköistä menoa. Poliisiauto joka toisessa kadunkulmassa selvittelemässä humalaisten riitoja. Onni on herätä oman rakkaan kainalosta ilman krapulaa, vielä kun oma rakas ei ollut juonut koko iltana kuin 3 olutta, koska hänellä ei ole tarvetta enempään edes suurissa juhlissa.
Elämä on ihmisen parasta aikaa! ;D
Elämä on ihmisen parasta aikaa! ;D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pahinta itselläni on se, että kun tulee kahdeksas raitis päiväni, alkaa kuivahumalan oireet. Jos selviän juomatta sen ylitse, seuraava on yhdestoista vuorokausi. Olen yrittänyt olla pelkäämättä, että minun ei tarvitse huolehtia siitä, juonko huomenna, koska en elä vielä huomista, vaan elän tätä hetkeä, tätä päivää. Mutta koska pelkään niin hirveästi retkahtamista,
en osaa vieläkään nauttia tästä hetkestä raittiina. Olen taistellut koko elämäni raittiuden puolesta siinä onnistumatta täydellisesti, lukuunottamatta kuutta ehdottoman raitista vuotta kun tein lapset 80-luvulla. Joudun jatkuvasti käymään läpi saman helvetin, kun juomisen halu iskee, siinä ei auta jumalatkaan. Olen pitänyt itseni työkykyisenä, olen ns. korkealta pohjalta alkoholisti, mutta en voi hetkeäkään elämässäni luottaa siihen, että voisin olla vielä huomennakin raitis.
Sanokaapa kokeneet aa-kävijät, onko olemassa keinoa, jolla voisi armahtaa itsensä? Nyt on takana kuusi raitista viikkoa, ja kuivahumalan oireet alkavat taas.
Ai sitäkö se on. Pirullinen olotila jokatapauksessa. Mulla se tulee parin viikon välein yleensä. Tuntuu ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin juoda. Keksii vaikka mitä tekosyitä, ja jos ei millään keksi, rupee "ostelemaan" itselleen lupaa juoda esim. siivoamalla hullunlailla tms.
Nyt kun tiedän että se kuuluu taudinkulkuun, odotan innolla nyrkit pystyssä taistelua kuningas-alkoholia vastaan... Sen verran sisukas olen, että nyt teen kaikkeni etten retkahda. Tsemppiä sinulle raittiuden kiemuraisella tiellä!
Kuten sanoin, olen kokeillut kaikki keinot, mm. nukuttamalla itseni unilääkkeellä jo klo 19 illalla, että pääsisin ohitse juomishalusta. Muuten, nyt kun taistelet raittiutta, ole viisas, äläkä missään tilanteessa ajaudu uni- tms. rauhoittaviin lääkkeisiin. Yritä olla puhdas kaikista korvaavista lääkkeistä. (tietystikään en puhu perussairaudenhoitoon tarkoitettavista lääkkeistä).
Minulla on sikäli huono tilanne, että asun maaseudulla, jossa ei ole mahdollisuutta aa-kerhoihin. Olen käyttänyt nettimahdollisuuksia hyväkseni ja nyt löysin tämän keskustelupalstan kun selailin löytyisikö jotain uutta minulle. Jos Sinulla on mahdollisuus aa-kokouksiin, ota ne osaksi elämääsi. Luulisin, että itselläni olisi ollut helpompaa jos mahdollisuus olisi, olisin ehkä päässyt monen retkahtamisen ylitse. Mutta taistelemme, tuumaakaan ei anneta periksi.
aa-kävijät voisi armahtaa itsensä.
Asun isossa kaupungissa ja täällä on joka ilta jossain päin palaveri. Niissä käymällä pari kertaa viikossa olen pysynyt raittiina ja sillä tavalla vähitellen olen antanut itselleni armahduksen viina himosta. Kysy ryhmien kokoontumisista puh. 09-750200.
eihän maaseudulla asuminen ole este AA-ryhmään menemiselle, AA-laiset
hakevat vaikka kuinka kaukaa jos omaa halua riittää.
On hyvä jatkaa, "päivä kerrallaan"
Onnea vaan kun olet selvinnyt ilman alkoholia eikö monet asait tunnukuin aika hienoilta selvistä päin.
Taistelua tämä on minullekin mutta olen onnellinen jokaisesta selvästä päivästä.
En edes ajattele retkahdusta se jos tulee sitten se tulee ja sitten on taas jatkettava uudelleen.
En tarkoita tällä sitä että aion ruveta juomaan,mutta ei tämä helppoa ole.
Olen ammatiltani baarimestari ja kun työ on alkoholin kanssa läträämistä on se aika touhua.
Mutta eihän sitä itse kohtuuttomasti tartte ottaa on sit työ mikä tahansa.
Minä kun en vaan osaa itse sitä kohtuu käyttöä,joten olen mielummin ilman.
Teen keikka työtä ja näitä vapaita on välilä turhankin usein,ja on se ihme että se olut vaan pyörii mielessä.Kai se on sitä luonteen heikkoutta tiedä tuota sanoa.
Jos osaisin ottaa muutaman mikäs siinä,mutta kun ei ja nyt en sitä riskiä ota.
Olen huomannut et nyt kun kaverit tietää etten lähde vapaalla kuppilaan,ei paljon känny pirise.Mut taistellaan ja katellaan elämää ihan selvänä.Tsemppiä sulle.
Todella iso kiitos kaikille raitistumisessa myötäeläjille! Tiedän ettei helppoa ole kenelläkään samassa jamassa olevalla. Tällainen vertaiskeskustelu on juuri minunlaiselleni henkireikä taistelussa viinaa vastaan. Olen joskus käynyt AA:ssa, mutta ahdistuin siellä suunnattomasti. Voi olla että jonkin ajan kuluttua olen kypsä käymään uudelleen, mutta nyt haavat ovat niin auki, etten kestä katseita. Tämä palsta on parasta terapiaa tällä hetkellä! Kun kone on yötä päivää auki, niin voi saada vertaistukea mihin kellonaikaan tahansa sitomatta yhtä ihmistä henkilökohtiaseksi tukihenkilöksi. En sano, ettei tällainenkin vaihtoehto tulisi jossain vaiheessa kysymykseen, mutta nyt on hyvä näin!
Kirjoitin juuri pikkuveljelle vankilaan, ja kerroin päätöksestäni. Hän on myös alkoholisti, jonka itse myöntää aika-ajoin. Linnareissu tuli hyvään saumaan, kun hänen maksa-arvonsa olivat jo aika hälyttäviä. Puolen vuoden breikki tekee hyvää kelle tahansa. Tulee hänenkin nähtyä mitä on olla selvä, kun vielä avovankilassa tuo elämä kuullostaa olevan ihan siedettävääkin. Saa työskennellä ja harrastaa, mutta ei juoda:)