Moi.
Olen itse kuulunut niihin jeesustelijoihin (anteeksi ilmaisu), joiden mukaan ei-toivottu pentue on omistajan välinpitämättömyyttä ja että sellaisen ihmisen, joka moista antaa tapahtua, ei pitäisi saada pitää edes lemmikkieläimiä.
Arvaatte varmaan. Meille tuli ensin taloon poikakissa, liian aikaisin vieroitettu rääpäle, josta vajaassa vuodessa kasvoi komea kollipoika. Mouruamista ja muuta ei vielä tuolloin näkynyt ja ajattelimme, että poika vaan kypsyy hitaasti. Sitten tuli puhelu, että samalta emolta on taas syntynyt pentue, joka menee piikille ellei kotia löydy ja meille tuli sitten pikkuotus, jota tokikin luulimme pojaksi.
Iso jätkä kastroitiin lokakuussa, juniori oli meille tullut toukokuun lopussa, 8-viikkoisena, alamittaisena.
Nyt on sitten pikkukisu pieniin päin. Sääliksi käy, kun se on itsekin tositosi pieni ja tuntuu, että koko kisu on pelkkää vatsaa. Se nukkuu paljon enemmän kuin ennen, ei halua syliin ja hengailee enimmäkseen itsekseen. Plus tietysti syö aivan kauhean paljon...
Nyt tarvitsen kokeneiden neuvoja siitä, että miten ensimmäisen kolme kuukautta pärjää niiden ihan-ihan pienten kanssa. Kuinka nopeasti emo opettaa laatikolle, miten vieroitus ja ruokinta ja niin edelleen.
Samoin jos hyviä, huom. HYVIÄ koteja maatiaiselle on tiedossanne, niin vinkatkaa. Eläinlääkäristä neuvottiin ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluviranomaiseen, jonka kautta kuulemma paljon kysellään pentuja.
Anteeksi tämä pitkä tilitys. Mua ahdistaa aika kammottavasti meidän pikku-Iipun mammautuminen, mutta tässä vaiheessa ei auta. Pääasia, että nuo tulevat pikkuötkäleet saa hyvän alun kissanpäivilleen --ja myös mukavan, huolehtivan kodin jatkoa varten. Kiitos jo etukäteen avustanne.
Olen itse kuulunut niihin jeesustelijoihin (anteeksi ilmaisu), joiden mukaan ei-toivottu pentue on omistajan välinpitämättömyyttä ja että sellaisen ihmisen, joka moista antaa tapahtua, ei pitäisi saada pitää edes lemmikkieläimiä.
Arvaatte varmaan. Meille tuli ensin taloon poikakissa, liian aikaisin vieroitettu rääpäle, josta vajaassa vuodessa kasvoi komea kollipoika. Mouruamista ja muuta ei vielä tuolloin näkynyt ja ajattelimme, että poika vaan kypsyy hitaasti. Sitten tuli puhelu, että samalta emolta on taas syntynyt pentue, joka menee piikille ellei kotia löydy ja meille tuli sitten pikkuotus, jota tokikin luulimme pojaksi.
Iso jätkä kastroitiin lokakuussa, juniori oli meille tullut toukokuun lopussa, 8-viikkoisena, alamittaisena.
Nyt on sitten pikkukisu pieniin päin. Sääliksi käy, kun se on itsekin tositosi pieni ja tuntuu, että koko kisu on pelkkää vatsaa. Se nukkuu paljon enemmän kuin ennen, ei halua syliin ja hengailee enimmäkseen itsekseen. Plus tietysti syö aivan kauhean paljon...
Nyt tarvitsen kokeneiden neuvoja siitä, että miten ensimmäisen kolme kuukautta pärjää niiden ihan-ihan pienten kanssa. Kuinka nopeasti emo opettaa laatikolle, miten vieroitus ja ruokinta ja niin edelleen.
Samoin jos hyviä, huom. HYVIÄ koteja maatiaiselle on tiedossanne, niin vinkatkaa. Eläinlääkäristä neuvottiin ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluviranomaiseen, jonka kautta kuulemma paljon kysellään pentuja.
Anteeksi tämä pitkä tilitys. Mua ahdistaa aika kammottavasti meidän pikku-Iipun mammautuminen, mutta tässä vaiheessa ei auta. Pääasia, että nuo tulevat pikkuötkäleet saa hyvän alun kissanpäivilleen --ja myös mukavan, huolehtivan kodin jatkoa varten. Kiitos jo etukäteen avustanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En valitettavasti osaa sinulle varsinaisia neuvoja antaa, mutta halusin vain sanoa, että ihana suhtautuminen sinulla kuitenkin on ja olet tosi vastuuntuntoisen kuuloinen! Pikkuötkäleesi saavat varmasti ihan hyvät lähtökohdat elämäänsä.
Eläinsuojeluviranomaisten kautta on ihan hyvä toimia, täällä Riihimäen suunnalla ainakin pikkupennut tekevät heti kauppansa eläinten auttajien kautta. Menevät vastuuntuntoisiin koteihinkin vielä, kun kissasta tehdään paperit ja se maksaa hiukan.
Eiköhän se vielä pikkuinen itsekin osaa poikaset hoitaa, kun pidät vähän silmällä. Kissat kuitenkin ovat sen verran itsenäisiä ja noissa asioissa luonnonlahjakkuuksia. Kun et vaan häiritse liikaa emoa, ettei se stressaannu ja sitä kautta tee poikasille jotain, nuorena se saattaa olla sen verran epävarma.
Hyvää jatkoa teille!
Kissasi on kyllä hyvin nuori synnyttämään, joten varaudu kaikkeen mahdolliseen ja varmista eläinlääkärin tavoitettavuus laskettuna aikana. Jos ymmärsin oikein, että toinen kissanne (joka siis on tämän tulevan emon veli) on pentueen isä, on epämuodostuneiden tai muuten sairaiden pentujen syntymän riski tavallista korkeampi. Tähänkin kannattaa mielessään varautua, ettei tulisi liian suurta järkytystä jos moinen pentu syntyy. Emonmaidonvastiketta ja syöttövälineet kannattaa hankkia etukäteen, varmuuden vuoksi.
Jos kaikki menee hyvin, ensimmäiset kolme viikkoa ovat helppoa aikaa: emo hoitaa pennut, omistajan pitää lähinnä syöttää emoa ja seurata pentujen kasvua (eli punnita päivittäin tarkalla digitaalivaa'alla). Kolmen-neljän viikon iässä alkaa kiinteän ravinnon syöminen ja hiekkalaatikolle opettelu. Ensimmäiseksi ruuaksi voi antaa esim. raakaa jauhelihaa, siitä on helppo työntää pieniä palasia pennun suuhun. Kun pennut ovat oppineet ruuan olevan hyvää, niille voi antaa mm. jauhettua sydäntä, broileria, silakkaa ja pennuille tarkoitettuja purkkiruokia. 5-6-viikon iästä lähtien pennuille voi antaa myös penturaksuja (erityisen hyviä pikkupennuille ovat Royal Caninin baby-raksut). Hiekkalaatikolle oppiminen käy yleensä melko nopeasti, kunhan pennuilla on huoneessaan monta matalareunaista hiekkalaatikkoa. Aluksi pennut saattavat syödä hiekkaa, se ei ole vaarallista.
Pennut pitää madottaa pari-kolme kertaa ennen luovutusta, kokemuksen mukaan tahnamainen matolääke on helpoin annostella. Flubenol on Mirrixiä tehokkaampi, suosittelen siis sitä. Pennut on hyvä myös rokottaa ennen luovutusta eli 12-viikkoisina, emon voi leikkauttaa samalla lääkärireissulla. Pennuista kannattaa ehdottomasti pyytää hinta, ilmainen kissa otetaan paljon helpommin hetken mielijohteesta. Kannattaa myös kertoa tuleville ottajille rehellisesti pentujen taustasta ja kehoittaa heitä tarvittaessa pitämään yhteyttä luovutuksen jälkeenkin.
Daisyn ohjeisiin:o)
Muista, että jos joudut antamaan maidonvastiketta (ei whiskasmaitoa marketista vaan klinikalta tai apteekista ja hyvin varustetuilta eläintarvikekaupoilta joko KMR - minusta parasta tai waltham tmv.), annat sen pennun lämpöisenä - ei liian kylmänä eikä kuumana ja teet tasan kuten ohjeessa sanotaan.
Itse aloitan pentujen kiinteän ruokinnan Hill´s a/d ruoalla, sen voi aloittaa antamalla ruiskulla pieniä määriä suuhun - ei sottaa niin paljon, sekä jauhelihapalleroilla.
Hiekasta sen verran, että älä käytä paakkuuntuvaa hiekkaa pentujen aikana. Meillä kävi niin, että yksi pennuista söi hiekkaa=>tukki suoliston ja oli ihan hilkulla ettei jouduttu leikkaamaan suolistoa auki (toimenpiteet parafiiniöljyä suun kautta peräruiskeita).
Älä liikaa hermoile, kisusi vaistoaa sen..! Meidän pikku-elli sai kesäkuussa neljä terhakkaa pentua ja kaikki meni ihan hyvin, vaikka itsekin on pikkasen kokoinen. Hieman Elli panikoi, kun synnytys alkoi, mutta rauhoittui sitten. Oli loppujen lopuksi oikein malli-äiti!